tiistai 13. helmikuuta 2018

Överi on parempi



Jotkut neuleet ovat vain rakkautta ensisilmäyksellä. Huutavat, että tuo on niin minua. Niin kävi tämän kanssa, kun näin sen Neulovan nartun blogissa. Pian tilasinkin kirjan Vakker strikk til alle årstider (ja siis onhan täällä kaikkea muutakin mieletöntä neulottavaa) ja sitten vain lankoja miettimään. Tähän väliin tulisi mieletön stoori langoista, mutta jätetään se väliin ja keskitytään itse ihanaan neuleeseen.



Aloitin neuleen jo viime keväänä, kun langat tulivat, mutta kesän tullen se jäi tauolle. Taukoilu aiheutti pieniä pulmia neuletiheyteen. Alussa tein kolmosen puikoilla, sitten kuvio tuli tutuksi ja langan liukkaus ei enää häirinnyt. Sai ottaa isommat puikot. Tauon jälkeen niillä tulikin liian löperöä ja sai siirtyä taas pienempiin, kunnes neulontatuntuma taas palasi. Aika poukkoilu sanon minä.


Mietin pitkään neulonko tasona vai steekkaanko ja päädyin sitten johonkin näiden kahden välimuotoon. Takin etusauman tein steekkaamalla, joten alaosa on neulottu pyörönä ja yläosa sitten edestakaisin etu- ja takakappaleena. (Niin ja hihat pyörönä, ja yläosa edestakaisin) Ja kyllä taas jännitti se leikkaaminen! On tuo alpakka sen verran liukasta, että vaikka kuinka ompelin (koneella) siksakia sauman reunoihin, niin silti jäi pieni pelko purkaantumisesta. Jatkossa siis en aio alpakkaa steekata. Eikä se kirjoneule nurjalla nyt niin kamalaa ole, kaikkeen tottuu ja harjoittelu tekee mestarin.



Kirjontaa ja koristelua tähän kuului ihan kamalasti. Ja vaikka se on juurikin SE-JUTTU tässä neuleessa. Se ei ole minun vahvuusalueeni. Viimeistely vei siis aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että kehityimpä tässäkin kovasti. Kukkien reunukset kirjoin (onkohan tämä nyt sitten se linnunsilmäpisto?), mutta suorat osuudet virkkasin. Näiden päälle vielä hieman paljettien ja helmien ompelua. Voisiko tämä olla jo vähän liikaa minullekkin? Ei kai. Överit on parempi kuin vajarit.


Olin valinnut värit täysin tietokoneen ruudun välityksellä ja kontrastivärit eivät sitten toimineetkaan kotona lankoja katsellessa. Otin uudet kontrastivärit jämälangoista ja tietysti siinä kävi niin etteivät ne riittäneet. Pientä metsästystä sai siis harrastaa ja lankavarastoihin taisi nyt kuitenkin tulla plussaa, alkuperäisen vähennysajatuksen sijaan.



Hupun hapsut tuottivat kovasti päänvaivaa. Google -translatorin kanssa ymmärsin kyllä mitä virkata, mutta joku viimeinen pointti ohjeesta jäi hämärän peittoon. Kyselin apua  norjan osaajilta, mutta ei auttanut. Lopulta (tämä olisi tietysti pitänyt tehdä ensimmäiseksi) laitoin viestiä neuleen suunnittelijalle ja sain videon siitä miten hapsut muodostuvat ja täytyy todeta, että empä olisi moista keksinyt itse tehdä.


Aikaa tämä vein, mutta hyvää kanaattaa odotuttaa.

Tästä tuli aika mieletön.


Ohje: Rosa på ball - Sidsel J Hoivik
Lanka: Takki (ruskea  350g puuteri 250g), Huppu (r.  350g p. 100g), Kynsikkäät (r. 50g) roosaa korosteväriä 100g ja kahta koristeväriä jämäkerien verran
Puikot: 3 ja 3,5
Koukku: 3

tiistai 30. tammikuuta 2018

Hip Hip


Alkuvuodesta osallistuin ensimmäistä kertaa kunnolla KAL-iin (eli KnitALong, neulotaan yhdessä samaa mallia). Kalin järjesti Missä Neuloimme Kerran blogin kirjoittaja Anna Johanna ja malli oli hänen suunnittelemansa Hiplee-pusero. Pusero ilmestyi jo syksyllä ja silloin ihailin neuletta, mutta kaikkien saataville se tuli vasta tammikuun alusta. Kalistelun innoittamana neuloin paidan myös ennätystahtia! Alle kuukaudessa!



Paita aloitetaan kauluksesta ja neulotaan alaspäin. Juju tulee lisäysten hieman erityylisestä asettelusta, mikä on kyllä aika onnistunut! Neule on kierrettyä joustinta. Allekirjoittaneelle se ei tuota ongelmia, mutta ilmeisesti ei ole ihan kaikkien suosikki. Minusta se on suorastaan järkyttävän addiktoivaa. Nimittäin päästyäni helmaosioon, jossa ei enää neulottukkaan kierrettyä joustinta meinasi aivan väkisin tulla sitä himpuran kierrettyä joustinta. Jouduin lähes joka kierroksella korjaamaan jokun pätkää väärinneulottuja silmukoita. Ja minä en ollut ainut jolla kävi näin. Ilmoitti eräs toinenkin, että jo toisessa työssäkin meinasi hänelle tulla kierrettyä joustinta!



Paita on todella mukavan mallinen. Sain jälleen isännältä kehuja hyvästä neuleesta. Tämä on jo toinen työ joka on hänenkin mieleensä. Ja kyllähän tätä passaa kehua. Kavennukset ja lisäykset ovat hyvin naisvartaloa imartelevia. Pingotuksessa hihat venähtivät hieman liikaa pituutta, mutta ei tuo haitanne. Lisäksi neuloin kauluksen samoilla 3,5 puikoilla, vaikka ohjeessa suositeltiinkin isompia. Eihän siitä sitten tullut  yhtä laskeutuvaa ja yritin pigotuksessa venytyksellä saada sitä hieman ei-niin-poolokaulukseksi. Varmaankin tästä johtuen niskan lyhennetyt kerrokset venähtivät hieman pituutta ja sinne muodotui pieni vekki.




Lankaankin sisältyy pienoinen tarina. Se on nimittäin aivan samaa lankaa, kuin mistä aikoinani neuloin ensimmäiset sukkani! Näin naamakirjan lankakirppiksellä kokonaisen pussin tätä lankaa myytävän. Koska se on hieman tweed tyyppistä (ja minulla on kauhea tweed villitys), ja koin pienen nostalgiahetken (ne ensimmäiset sukat) halusin kerät. Mutta pihkura joku oli jo ostamassa niitä. Laitoin kuitenkin jonoon nimeni ja eikös myyjä ilmoittanut että hänellä on toinen samanmoinen pussi lankaa! Kerrankin kannatti jonottaa! Lanka on siis Novita (Rondo) Nallea, jossa on pieniä erivärisiä nypysiä, joskaan ei se oikeata tweediä ole. Lankaa jäi vielä toisenkin paidan verran ja siihen minulla onkin jo suunnitelmat valmiina.
 

Lanka: Novita Nalle 440g
Puikot: 3,5 



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sielua lämmittävä neule


Knitwear to warm the soul- on kerrassaan ihana neulekirja nimi. Ja siihen sitten loppuukin ihanuus tässä työssä. Aina ei tietysti voi onnistua ja toisinaan lanka ja malli eivät vain kohtaa. Ehkä tässä tuli siis virhearvio. Lanka on ihanan pehmeää ja mallista pidän, mutta kokonaisuus vain ei toimi.



Kirjasta valittu malli on siis Fireside. Suhteellisen simppeli raglan-hihainen paita, joka aloitetaan kauluksesta. Hassusti kauluksessa on koosta riippumatta sama määrä silmukoita, vain poimittavien silmukoiden määrät vaihtelevat. Tästä johtuen kaulus tuntuu hieman isolta, sillä muutoin tein kokoskaalan pienimmästä päästä olevan paidan. Kaulus ei tunnu asettuvan kauniisti paikalleen vaan sitä on yksinkertaisesti liikaa. 

Ohjeessa on taulukkoa sekä senttimäärille, että silmukkamäärille ja kirjoitetussa ohjeessa vain sanotaan katso kohta se ja se. Nykyään kun en enää tulostele ohjeita, vaana katson ne suoraa joltain mobiiliselta laitteelta, tuntuu tälläinen hyppiminen hankalalta. Vielä kun kokojakin oli monenmonta ja sai olla laskemassa että monesko numero nyt kuuluu minulle.



Lanka on saatu, enkä sellaista olisi ostanut itse värin tai koostumuksen puolesta. Mutta päätin neuloa näitä muhkeita keriä pois varastoista tilaa viemästä. Harjattu alpakka ei kyllä jatkossa varmaankaan löydä tietään minun lankakoreihini. Neuloessa tuntui, että karvaa menee suuhun kokoajan. Joustinneuleessa neulepinta menettelee, mutta suoralla osuudella tuntuu että lanka on nyppääntynyt jo kerällä tai vähäintään sitten neuloessa. Pinta ei ole luonnossa mielestäni mitenkään kaunis. Joten kirjoneuletta tai jotain pintaneuletta tästä varmasti kannattaa ennemmin tehdä. Lisäksi se on todella sähköistä, mitä nyt yhden päivän päälläpidon jälkeen voin sanoa. Mikä on ihmeellistä, sillä tekokuitua pitäisi tässä olla vain 4%. Lämpimänä piti kyllä, joten ajanee asiansa vaikka kotona pihahommissa.


Lanka: Harjattu alpakka 333g
Puikot: 4


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Metsä kukkii talvellakin





Eipä ole aikaakaan kun ihailin vanhassa lehdessä Sirkka Könösen metsäkukkii paitaa. Siihen samaan henkäykseen totesin, että värisommittelu ei ole vahvin puoleni ja voi mennä aikaa ennen kuin alan ajatuksella sopivia värjeä hankkimaan. Sitten ihailin Harmaata arkea-blogin Outin paitaa. Ja sitten satuin järjestelemään lankalaatikoita ja kokosin toisiinsa sointuvia jämiä kasaan. Olisiko se siinä? Alkuun ajattelin hullutella oikein kunnolla ja yhdistää tähän vähän Stephen West:mäisesti myös pörrölankoja ja muita efektijuttuja, mutta hylkäsin sen ajatuksen kuitenkin vielä liian rohkeana minulle.



Ja niin vain alkoi paita hahmottua. Inspiraatiota hain talvisesta metsästä, "missä lumi on laskeutunut kinoksiksi ja illan tummuva taivas on horisontissa. Talventörröttäjät pistävät esiin kinoksista kuivettuneineen ja huurtuneineen kukkineen." En muista, että viimeaikoina olisin käynyt läpi violettia kautta, mutta yllättävän paljon sitä löytyi varastoista. Harmaata sitten liian vähän. Sulassa sovussa on sekaisin villaa, puuvilla ja silkkiä.



Käytössä oli 3:sen puikot ja lankojen vahvuus vaihteli välillä paljonkin. Mutta noin DK paksuista yhdistelmistä tai yksittäisistä keristä hain. Loin silmukat S koon mukaan, mutta en tehnyt resorin jälkeisiä liäsyksiä. Vähemmänkin olisi voinut luoda, sillä neuloin kuuset valmiiksi ja kokeillessa totesin, että aivan liian iso vieläkin. Siispä kuuset poikki ja pinoon, vähensin 20 silmukkaa ja eikun uudestaan. (Purkaminen ja uudelleentekeminen on tuntunut olevan aikamonella trendi tämän paidan kanssa) Hihassakin aloitin ohjeen mukaan, mutta lisäsin maltillisempaan tahtiin. Muutamia kerroksia jätin myös tekemättä, mm. kuuset ovat hieman matalammat. Enkä tehnyt yhtään ohjeessa ilmoitettua lisäkerrosta ja silti tästä tuli aika pitkä. Muutin myös kuvioiden paikkoja ja osan jätin välistä.Kaulusta muotoilin hieman eritavalla, pelkäsin että "päävärin oleva" violetti&harmaa Novitan Otava loppuu kesken. Mutta kyllä siitä olisi vielä poolokauluksenkin tehnyt. Hyvä on kyllä tämäkin.


Lisäksi osan silmukoista jäljentelin jälkikäteen. Kolmella langalla edestakaisin kirjoneuletta ei meinaan kuulu suosikkeihini ja vielä aika mielettömän pitkillä langanjuoksuilla. Sattuihan niin hassustikkin, että juuri tähän kukkakuvioon olin alkuun (ja tietysti etupuolelle) valinnut hieman liian kontrastittomat värit. Tietysti virheen huomasi vasta kun kuvio oli lähes valmis. Ei tehnyt mieli purkaa, joten jäljentelin vaaleanvihreällä langalla silmukoita etuosaan. Hullunhommaa sanoisi joku, mutta toimii riittävän hyvin minulle. Näetkö eron?



 Ajatuksissa oli kirjoa vielä kuusien oksille pöllö ja taivaalle kuu. Ehkäpä kettu katselemaan puiden juureen. Aloitin kuusta ja totesin että olen niin umpisurkea neuleen kirjoja että jätän väliin, etten pilaa upeaa paitaa liialla kikkailulla. Varsinkin kun isäntä itse oikein sanoi että neule on hieno! Ja se on paljon tämän miehen suusta!

torstai 28. joulukuuta 2017

Paljastuksia


Ompahan vierähtänyt aikaa viime kerrasta. Ensin taiteilin pukinpaketteja, joista tarkemmin alla. Sitten tein kaikkia keskeneräisiä paitoja tiukasti aloittamatta uusia töitä. Ja kohta nekin alkavat olla kuvaamista vaille valmiita. Nyt viimeisiä viimeistelyjä hidastaa muuttoruljanssi, mutta uuden vuoden jälkeen on tiedossa paljon villapaitoja!



Mutta pukin paketteihin. Kummipojat saivat nyt eri lahjat. Ensimmäiseksi tein sukat Autot-teeman mukaan, vaikka kuvissa saattavatkin epäilyttävästi muistuttaa tumppuja. Salama McQueen antoi värit ja numerot sukkiin. Perus seiskaveikka sukkiin on vasta jälkikäteen tehty kuviot jäljentämällä silmukoita. Ei mitään erityisen ihmeellistä. Tästä tuli aika stydiä kamaa, joten sopisi ehkä enemmänkin vahvistamaan pohjaa kuin jalkapöydän päälle tämä tekniikka. Joulupäivänä poika totesi, että sukat varmaankin antavat hänelle lisää vauhtia, ja näin todellakin taisi olla kun menoa katsoi.



Toinen poika sai villapaidan. Olin pitkään katsellut Ravelryssä Galina Shemchukin Star-puseroa. Mikäpä sen parempi joululahja kuin tähtipaita. Paita neulotaan alhaalta ylös pyörönä ja yhdistetään hartioiden kohdalla. Helmassa on takana hieman enemmän pituutta, joka saadaan aikaan lyhennetyillä kerroksilla. Myös niskaa muotoillaan samoin. Paita koostuu täysin pintaneuleesta, mutta itse lisäsin hieman väriä jälkikäteen. Ohje kaikenkaikkiaan on hyvin yksityiskohtainen. Siellä on sekä kirjoitettuja ohjeita, että kaavioita. Alkuun olin vähän hukassa, mutta kun yli 20 sivuiseen ohjeeseen tutustuu pääsee kyllä jutusta jyvälle!



Varastoissa oli vielä hieman sinistä villa-puuvilla sekoitetta. Se ei näyttänyt riittävän yksinään villapaitaan, joten otin kaveriksi sinappisen  keltaisen. Väriyhdistelmä on mielestäni ihan kiva. Yksinään sininen olisi saattanut olla liian vauvamainen, keltainen tuo särmää! Uskoisin että näin pehmoinen lanka on myös lapselle sopivaa, ei varmastikkaan pistele ja kutita. Koska pelkät resorit keltaisella tuntui hieman irralliselta päätin lisätä ketjusilmukoita kuvionvaihtumista reunustavien käännettyjen silmukoiden väliin. Reunustin myös tähden.


Muokkasin myös pääntielle löysän kauluksen, sillä ainakin itse koen tiukan poolokauluksen hieman ahdistavaksi. Onhan tämä myös ehkä hieman muodinmukaisempi ja sain jälleen keltaista yhdistettyä neuleeseen nyörien ja käänteen muodossa. Hoikalle pojalle tein neljävuotiaan koon pituuden mukaan mutta pienemmän koon silmukoiden mukaan. Toivottavasti osuin oikeaan!



Lanka: Villa-Puuvillasekoite
Puikot; 3

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Lankainventaario



Lankainventaarion aika! Ai että miten rakastankaan tilastoja! Ja tälläkertaa ne yllättivät minut aivan totaalisesti. Katsotaanpa aivan aluksi mitä vuosi sitten lupailin.
  • Kokonaismäärä pidetään alle 14kg!
  • Alpakkalangat yhteen laatikkoon! 
  • Alle 2kg: Villa DK, Puuvilla ja Jämät!   


Ja sitten se järkytys kun totesin, että lankoja on 9,5kg! Vuodessa on siis hävinnyt mielettömät 5kg lankaa varastoista! Ihan rupesin epäilemään, että onko jokin laatikko jäänyt tarkastamatta! Mutta ei kyllä asiat näin hassusti ovat. Ensimmäinen tavoite siis saavutettu.


Toki tällä hetkellä työn alla on monta villapaitaa, joista jäänee lankaa yli. Ja nehän kerät eivät ole mukana tässä laskussa. Metsä kukkii paitani koostin täysin jämälaatikon langoista ja epämääräisistä yksittäiskeristä. Ja yksin siinä onkin kiinni lähes laatikollinen lankoja, joista kaikki siis eivät todellakaan mene paitaan!



Alpakkalankaa sitävastoin on vieläkin ihan valtavast. Ja tosiaan niistä tekeillä olevista villatakeista kaksi on alpakkalankaisia niin sieltäkin muutama kerä palautunee varastoihin. Yhteen laatikkoon eivät mahdu, se on selvä.


Kaikki alle 2kg: tavoite taas saavutettiin, aivan mieletöntä kyllä. Jämätkin tippuneet lähes kilolla (no okei muistetaan se Metsä kukkii...) Seiskaveikat loppuivat ihan kokonaan, muutamia nöttösiä on jämäkorin pohjalla, mutta eivät enää saa omaa kategoriaa. Jatkossa joutuvat sitten vahvuusluokkansa mukaiseen palkkiin. Puuvillalangan määräkin on sukeltanut aika kovasti ja osa siitä on villa-puuvillasekoitetta. Aivan lempparin kun ei ole puuvillalangan neulominen ja heti tämän sanottuani voin todeta että suunnittelen villapaitaa puuvilla/villa sekoitteesta. Heh. Never say never.


Todella positiivisesti yllätyin siis. Varastossa näyttää nyt olevan paljon höttöisiä tilaavieviä lankoja mm. mielettömästi mohairia, josta pitäisi nyt jotain kehitellä. Aika pastelliselta näyttää myös keittiön pöytä. Ja vaaleanpunaiselta! Niiden kaveriksi kaivattaisiin ehdottomasti harmaata! Täytynee siis vähennyshaasteen lisäksi haastaa itsenäsä ostamaan harmaata lankaa ensivuonna! Herkkuharmaiden metsästykseen siis, ei sen ankeaa tarvitse olla.

  • Jatketaan hyvällä linjalla ja yritetään pitää varsto alle 10kg:ssa
  • Nipistetään Nalle-varastoja niin, että eivät enää saa omaa kategoriaansa
  • Koitetaan vähentää myös varastolaatikkojen (7Kpl) määrää, vaikka viiteen!

Vuoden päästä tarkistetaan sitten miltä näyttää!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Tampereen messut 2017 - selvitty




Otti muutaman päivän selvitä viikonloppuna olleista Tampereen kädentaidon messuista. On se vain mielettömän kokoinen tapahtuma! Sain messujen sisäänpääsyn Tampereen messuilta ilmaiseksi tätä blogikirjoitusta vastaan. Toisaalta olisinhan kirjoitellut myös vaikka en blogistina paikalla olisi ollutkaan. Valokuvaaminen jäi hieman nyt muun messuhumun jalkoihin, joten kuvia on vain ehdottomasti järisyttäneistä asioista. Paljon paljon muutakin mielenkiintoista tietysti oli. Ja mitä nyt muiden messukirjoituksia olen lukenut niin osaa niissä esiinnostetuista jutuista en edes huomannut!

Ihan ensimmäisenä huomasin aulassa olleet Sanna Vatasen moottorisahat. Rakkautta ensisilmäyksellä! Todella taidokkaasti tehtyä! Sannan sahat olivat lainassa Luston näyttelystä. Tuo on auki vielä ihan Tammikuun alkuun, joten sinne ihastelemaan kaikki, vielä ennättää!

Seuraava totaalinen ihasuksen kohde oli Kaino. Ihmettelen edelleen miten en ole ennen törmännyt tähän! Kotimainen neuleyritys Köyliöstä! Ja tuo vihreä bambi-kuosi oli rakkautta ensisilmäyksellä. Värit ja kuosit olivat hyvin yhdisteltävissä, ehdottomasti muistettava jatkossa!


Töysän kenkätehtaan komeita lapikkaita (vai onko nämä nyt paulanpieksut?) olen ihaillut aiemminkin, nyt myyjät suostuttelivat minut ihan kokeilun asteelle. Mielettömän hyvät jalassa ja pitkään arvoin otanko vaiko enkö. Tälläkertaa eivät tarttuneet mukaan, mutta joku vuosi vielä. Vähän arastelen käyttää nykyisiäkin huopikkaitani, talvet kun täällä etelässä eivät ole kovin talvisia ja pihat aika kuraisia. Esittelijät vakuuttivat että kuivuttuaan kengät on helppo puhdistaa harjaamalla tai paineilmalla. Kävisiköhän painepesuri?


Messuille lähdin valtavan ostoslistan kanssa, mutta lopulta saalis oli aika maltillinen. Lankoja varsinkin piti ostamani enemmän, mutta ehkä nyt mielettömän runsas valikoima sai minut ihan sekaisin. Kangaspuolella Käpyseltä löysin haaveilemani burgundin-pitsi-merinon ja ananakset. Metsolan bambi (vaikka aluksi luulinkin vuoheksi...) oli ainut suunnittelematon ostos. Langat ja napit ennakkotilauksesta Tapion kauppaan.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...