keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Viides kerta toden sanoo ja neulojan zen.


think outside the sox

Sain kerran palautetta; kiva kun kirjoitan epäonnistumisistakin, eikä kaikki aina ole niin helppoa ja ruusuista. No nyt tulee sellainen stoori, että oksat pois! Tarina alkaa ainakin parin vuoden takaa, jolloin näin ohjeen makeisiin leopardisukkiin. Sellaisethan oli saatava. Metsästin ohje-kirjan amazonista ja ostin langat. Päädyin pinkkeihin, sillä ruskeasävyinen leopardikuvio antaa vieläkin huonoja fiboja allekirjoittaneelle jostain 80-90 luvulta.


Ohje on erikoinen; ensin neulotaan pohja, sitten varpaista eteenpäin oikeilla ja nurjilla kerroksilla, samalla jalkapohjan silmukoita yhteenneuloen reunoissa. Viimein nilkan kohdalla aloitetaan pyörönä kirjoneule. No sain jalkaterän valmiiksi ja totesin, että nyt on puikkovalinta pielessä, eivät tule sukat jalkaan mahtumaan. Purin jalkaterän ja aloitin uudelleen, eipä tässä mitään ihan alussahan vasta mentiin. Pääsin poimimaan viimeisiä silmukoita vartta varten, kunnes totesin, että niitä on varmaankin 50 liikaa. Puretaan taas. (Tässäkohtaa väitän: kirjassa on virhe jalkapohjan viimeisen kerroksen lisäyksissä (tai minulla lukihäiriö), jättämällä lisäykset tekemättä pääsee paljon lähemmäs oikeaa silmukkalukua). No tämänjälkeen neuloin ensimmäisen ja toisenkin sukan aika haipakkaa.


Olin valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen, eli värjäykseen. Kirjoneule tehdään siis kahdella värillä ja lopuksi täplien sisukset värjätään. Empä ollut neuleita värjännyt aiemmin ja muistelin koittaneeni väriä jopa koetilkkuunkin. Värittelyn jälkeen piti väri kiinnittää lämmöllä. Siinä kävi sitten niin, että väriaine poltti langan kaikista kohdista missä sitä oli. Itkuhan siitä tuli. Monen tunnin neulonta ja näperrys hetkessä pilalla. Sukat roskiin ja ohje mäkeen.


Nyt vuosien jälkeen katselin jämälankakoria ja siellä oli sopivannäköisiä nöttösiä valkoista ja pinkkiä. Karvas pettymys oli jo ilmeisesti lientynyt, kun päätin vielä kerran kokeilla sukkasia. Neulominen lähti kivasti liikkeelle kunnes pääsin tuohon varren silmukoiden poimimiseen. Olin myös unohtanut että ohjeessa oli jotain häikkää, eikun purkamaan. No tämän jälkeen saatiin sukat vihdoista viimein (jälleen!) neulonnan osalta valmiiksi.


Värittämisen kanssa otin nyt varmanpäälle. Aikuisten värityskirjat ovat olleet tässä viimeaikoina pinnalla, se on rentouttavaa ja mieltärauhoittavaa tekemistä kun värittelee kuvia. Tämä neulojakin yritti rentoutua värittelemällä täpliä ihan tavallisella kangastussilla, tälläkertaa en edes yritä kiinnittää väriä. Jos pesussa lähtee niin väritellään sitten uudelleen. Mieli lepää, anti-stress ja silleen.


Että tälläistä tälläkertaa. Neulontasaaga oli aikamoinen. Itse malli istuu jalkaa mielestän oikein mukavasti. Saapasmallinen ratkaisu sopii ainakin minulle, pohkeeseen tulee hieman lisäyksiä mutta ei liian leveäksi käy. Suunnittelijan kanssa en ole  aivan samaa mieltä siitä, että jos (ja kun) jalkapohja kuluu puhki, on helppo poimia silmukat reunoilta ja neuloa uusi pohja. Tuntuu hankalalta, mielummin ehkä parsin. Teinkin jo ennakoivia toimenpiteitä ja harjoittelin vähän neulekirjomista tekemällä tassunjälkiä pohjiin. Mukavasti tuo turkoosi rauhoittaa kaikkea pinkkeyttä.


Turkoosia löytyy lisää myös sukkien yläosan käännöksen takaa, siellä on piilossa kissamaisen viileä teksti.  Jos jotakuta kiinnostaa vielä tämän jälkeen neuloaleopardisukat niin ohjekirja think outside the sox on minulla myynnissä. Kirja on koottu neulontakilpailuun osallistuiden ihmisten sukkamalleista (leopardi oli voittaja) ja siellä on jos jonkinlaista tapaa tehdä sukkaa, ihan perinteisiäkin malleja kyllä löytyy myös.


Ohje: Leopard Spots - Betty Salpekar (Think outside the sox
Lanka: Valkoinen: Hot sock uni,  Pinkki: Drops Fabel, Pirkanmaan kotityö Roosanauha lanka, Turkoosi: Austermann Step, Kirjava: Austermann ??
Puikot: 2,25 ja 2 



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

He tapasivat sateen kastelemalla nurmikolla




Tämä on sitten viimeinen kerta kun näitä kukkaeläimiä teen. No more! Nyt on nimittäin lähes kaikki alkujaan näitä varten hankitut puuvillalangatkin käytetty. Olisiko reilut sata grammaa jäljellä, niistä ei enää yhtään kokonaista saa aikaiseen, tai ehkä  pienen kalan tai linnun.. Mutta se on loppu nyt. Eipä Heidiltä uusia ole tullutkaan, onneksi... Pelästyin jo kun etsysivuilla näin uuden mallin, mutta se olikin tilkkuohje alkuperäiseen virtahepoon (vink-vink-tilkkuilijat). Mutta sain siis huokaista helpotuksesta, ei uusia ihania kukkaeläimiä, jotka pitäisi liittää laumaan.


Kaikki toteuttamani eläimet ovat eritavoin väreistä koottuja ja hännät on tehty myöskin aina eri tavalla. Aika kikkailua alkaa jo olla, mutta ovat erilaisia. Norsusta tuli kokovalkoinen ja kameli on sitten niin kirjava kuin voi olla. Molemmissa on jotain todella kaunista, yksivärisen harmonia ja kirjavan iloisuus. En osaa päättää kumpi on mielekkäämpi.



Norsun kärsän käänsin ylöspäin ja ajatuksena oli laittaa takajalkoihin hiekkapussipainot. Mutta täyttövaiheessa unohdin tämänkin idean. Joten norsu on kärsällään vähänväliä. Kamelin (vai dromedaarin?) kaulakin olisi jotain vahvistusta vaatinut, kovasti tykkää vain ruohoa syödä. Mutta muutoin ei valittamista, ohjeet taas ensiluokkaiset!







Lanka: Sachemyer Catania 
Koukku:2,5
 

tiistai 23. toukokuuta 2017

Jälkien jännittävä maailma


Jälleen liikutaan jälkien jännittävässä maailmassa. Talvella tein pienen peiton, jossa erilaisia luonnossaliikkujien jättämiä jälkiä. Tuolloin ne muodostuivat oikeista ja nurjista silmukoista. Nyt kokeilin villatakkimallia, jossa oli käytetty intarsiaa. Eli eräänlaista kirjoneuletekniikkaa, jossa lankaa ei kuljeteta mukana, vaan ne liitetään yhteen kiertämällä langat toistensa ympäri.


Tästä johtuen jokainen värinmuutos vaatii oman pienen keränsä ja niitähän tässä riitti. Vähän välillä fuskasin ja tein perinteistä kirjoneuletta, mutta se valitettavasti näkyy hieman huonompana pintana. Toinen huonopuoli intarsianeulomisessa ja varsinkin näin paljon värinvaihtokohtia sisältävässä neuleessa on niiden kymmenien (tuntuu sadoilta) langanpäiden päättely. Joka osaltaan viivästytti neuleen valmistumista.


Toinen syy miksi neule oli keskeneräisten kansassa oli sopivien puunappien löytäminen. Lopulta ne löytyivät Eurokankaan miljoonalaatikosta. Ne myytiin kilohinnalla, missä kappalehinta napille oli kyllä hyvinkin edullinen. Liottelin nappeja vielä hieman oliiviöljyssä saadakseni niihin paremmin vihreään sopivan sävyn.


Ohje on ilmainen, mutta venäjänkielinen. Onneksi numerot ja kaaviot ovat universaaleja. Ja onhan tuo nyt malliltaan tavallistakin tavallisempi, vain pääntiessä hieman kavennuksia. Koetin onneani googlekääntäjällä, mutta kun se tituleerasi takakappaletta selkänojaksi päätin pärjätä ilman. Koko ohjeessa oli 1-1,5 vuotiaalle, mutta omalla lankavalinnallani (Novitan Otava) tästä tuli ehkä 2-2,5 vuotiaan takki. Tähän takkiin kuului myös hieman extra inhokkiani, neuleen kirjomista. Jotenkin vain en saa sitä siististi. Nytkin hihan jäniksenjäljet näyttävät enemmän hiiren kikkareilta. Mutta harjoitus tekee mestarin varmaan tässäkin asiassa,


Lanka: Novita Otava (vihreä) ja Novita Nalle (tummanharmaa)
Puikot: 3



maanantai 15. toukokuuta 2017

Autopojalle


Tuli taas aika keksiä kummipojalle lahja. Olemme yrittäneet keksiä lahjaksi aina jotain käytännöllistä, mutta mielekästä ja välttää kaupastaostettuja. Ainakin aiemmat lahjat ovat kuulemma olleet mieluisia, joten toivotaan että niin käy tälläkin kertaa. Lahjat muotoutuivat kierrätysvaatteista ja Majapuun kankaasta. En tiedä miten kierrätettyihin vaatteisiin suhtaudutaan lahjana. Mutta ajatushan on tärkein lahjan kanssa, ei niinkään sen rahallinen arvo. Poikien ja autojen kohdalla harvoin menee metsään. Varsinkin jos vaarilla on erikoisia maastoautoja. Joten inspiraatiota etsittiin sieltä.



 Housuissa on omat vanhat farkkuni, etukappaleet on siis leikattu vanhoista housun etumuksista. Takakankaana on tukeva harjattu college (pakanpääkangas, merkinnät ja muut "virheet" tuomassa työvaatemaista rouheutta housuihin). Naisten housut ovat jo hieman pienet kolmivuotiaan ei niin istuviin housuihin. Leikkasin kappaleen niin, että farkkujen takaosaa tuli mukaan. Uusi sauma asettui juuri tuohon vanhan sauman viereen. Huolellisempi olisi ratkonut sauman ja ommellut uuden sauman samaan paikkaan. Vyötärön resori on ommeltu farkkujen vyötärön taakse. Tein toisenkin version, jossa ompelin vyötärön "normaalisti" mutta saumasta tulee aika paksu joten ainakin toinen vyötärökaitale olisi hyvä ratkoa irti. (Joko huomaatte, että en ole ratkoja kanssa oikein kaveria). Kannattaa valita hieman pehmeämpi tai kunnolla kulutettu farkkukangas, ettei ole liian jäykkää.


Vanhoissa farkuissa oli jo pieni reikä tuloillaan, joten ompelin taakse palasen keltaista kangasta ja suurensin reikää autonmuotoisesti. Renkaat tein kangastussilla ja silitin kiinni toivottavasti hyvin.


Hihat ja lippapipon rengaskangas ovat siis Majapuun valimoimasta. Punainen digitrikoota ja harmaa jc-collegea. Loput on kierrätettyä materiaalia.  Keltainen kangas on aikuisten college-paidasta, josta myös käytin resorit housuihin. T-paita (niitä hihoja lukuunottamatta) on kahdesta eri t-paidasta rakennettu, lisäksi toisesta käytettiin kangasta pipon vuorittamiseen.


Lippapipon kaava on Noshin ja siihen on lisätty vaarin firman logo sekä pojan nimi, vaarin vastaavat lippikset kun ovat vielä hieman liian isoja. Lipassa on askarteluhuopaa ja perus tukikankaat kummallakin puolella kovittamassa sitä muotoon. Lahja kulki postimiehen mukana ja vielä ainakaan ei ole kuulunut miten kelpasivat, joten jännitellään vielä!



torstai 4. toukokuuta 2017

Oppitunteja tilkkuilusta


Tämä on nyt se minun keväinen villitys, joka korvasi virkkauksenkin.

Alkusaatteeksi sanottakoon, että tilkkutöitä en ole tehnyt. Ja seuraavaksi onkin hyvä todeta että aloitetaan sitten vaikeimmasta päästä. Yhdessä tilkkublokissa kun oli kolmattakymmentäpalaa niin hei ihan aloittelijalle joo. No tyhmästä päästä tai pitäisikö sanoa kärsimättömästä saa sitten tuntea tuta. Oppitunti 1: Aloita yksinkertaisesta mallista.


Dog gone cute peitto on ulkomaalaisesta blogista bongattu ja siitä on aikoinaan järjestetty; ommellaan yhdessä pari blokkia viikossa "quiltalong". Ohjeet löytyvät edelleen ja niiden pohjalta toteutin pienemmän version, joka sopii vaikka vauvan köllöttely peitoksi. Isommasta voi koota jo vaikka ihan sängynpeitteen.

Turkoosin puuvillakangas on ollut minulla pitkään, en edes muista miksi sen joskus ostin. Nyt päätin käyttää sitä väripohjana. Tampereen reissulla yritin etsiä lisäkankaita Eurokankaasta, mutta tarjonta oli laihahkoa. Onneksi huomasin lähteä "sivukujille" ja löysin Poppanavakkaan. Pää menikin siellä sitten ihan pyörälle, varaa mistä valita! Ostin mustikkakankaan ja valkopohjaiset perhoset, toki mukaan tarttui myös pari ylimääräistä projektiin kuulumatonta tilkkupalasta.


Valkoinen "pohjakangas" on taas omista varastoista ja kyllä puuvillaa, mutta totesin että ei ole kovinkaan hyvää. Kyllä laatukankaat vaan helpottavat hommaa huomattavasti. Tämä rispasi tiiviistä kudonnastaan huolimatta ja ei asettunut silityksessäkään niin hyvin kuin käsityöpuuvilla. Oppintunti 2: Satsaa laadukkaisiin kankaisiin Epähuomiossa joku voi luulla että tilkkuiluun käytetään epämääräiset kankaanloput, mutta ehei tämä nielee ihan metrikaupalla "oikeaa" kangasta.

Lisäksi kontrasti koirien kasvojen vaalean perhoskankaan välillä jäi aika huonoksi, joten joku muu väri olisi ollut parempi. Nyt säästettiin siis väärässä paikassa. Niin ja sekin vielä, että ne vauvat varmaan voivat puklailla jotain kellertävää nestettä, josta jää kauheita tahroja? Valkoinen siis erittäin hyvä pohjakangasvalinta. Oppitunti 3: Tarkista kankaiden kontrastit ennen kaikkien palojen leikkaamista...

Vaikka minulla oli käytössä tilkkuiluun tarkoitettu leikkausrulla, tarkkuutta vaaditaan leikkaukseen seuraavalla kertaa. Epäilen että milli siellä toinen täällä aiheutti sen että kaikista saumoista ei tullut aivan yhtä pitkiä. Pääasia on että nämä nyt koiraksi tunnistaa. Joku muu saattaisi repiä pelihousujaan, mutta minä menen näillä. Oppitunti 4 ja 5: Mittaa, mittaa ja mittaa, tähän voidaan myös lisätä silitä, silitä silitä.



Peitto lähetettiin tikattavaksi Töölön tikkaamoon ja olin jo ennalta katsellut muualla tuota perhosia ja ampiaisia sisältävää kuviota. Ajatuksissa oli että ne ikäänkuin lentelisivät koirien naaman edessä. Olin toivonut sinisen/turkoosin värisiä tikkauksia, lähinnä tuomaan hieman väriä muutoin niin vaaleaksi muodostuneeseen pohjaan. No aika hillittyjä ovat tikkilangan värit, mutta ehkäpä niitä ei olekkaan ihan kaikissa sateenkaarenväreissä, kun usein se tikkaus ei ole se minkä kuuluu näkyä kaikista eniten.


Peitto on viimeistelty kaksinkertaisesta kankaasta tehdyllä tereellä. Myöskin reunus on kaksinkertainen kulutuskestävyyden vuoksi. Nyt sai jo vanha Husqvarna hieman painaa kun viimeistä ommelta tehtiin, kankaita oli paikoitellen meinaan päällekkäin jo aika monta. Mutta hyvin tikkasi.

Lopputulemana voisin todeta tilkkuilun olevan kyllä oma ompelulajinsa ja ehkäpä kokeilen jotain hieman yksinkertaisempaa vielä, ennenkuin säntään seuraavan ihastukseni Fancy Forest peiton kimppuun!



Ai niin ja jäljellejääneistä tilkuista tein vielä settiin sopivan hypistelylelun. Tässä on sisällä huovan kanssa paistopussi ja rapina on kerrassaan mahtava! Jos se ja koirannaama ei kiinnosta niin lisäksi voi hypistellä puupalloa tai kulkusta. Play-merkki on vanhoista housuista leikattu aikoinaan talteen ja sopii minusta tähän tosi kivasti. Oikein onnistunut sanoisin.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Jos Minna Parikka suunnittelisi villasukkia





Niin nämä olisivat varmaankin juuri hänenlaisensa sukat. Kaverini lähetti kuvan lehdessä olleesta mallista ja se iski heti kuin sata volttia ja ensimmäinen ajatus oli tietysti Minna Parikan kengät. Sanomattakin siis selvää että olen Parikka fani! Ja kyseinen lehtihän oli kotivinkin Unelmien käsityöt ja se ensimmäinen numero.


Jo ennenkuin lehteä käsiini sain laitoin sukat puikoille. Varastoista kun löytyi sopivaa pinkkiä lankaa. Lehdessä nämä on tehty 7Veljestä langasta, mutta minä tein omani Nallesta. Koska pohja on ihan perussukka niin muunnos onnistui helposti. Sukat olivat jo valmiitu kun sain lehden ja ohjeet korvia varten. Ne teinkin ohjeen mukaan. Korvissa on kaksi osaa; ulkolehti ja sisälehti, mutta paljeteilla päällystetty sisälehti ei juurikaan näy.


Omissa sukissani siirsin korvien kiinnityskohtaa hieman ylemmäs, jotta sukkien käyttö kenkien kanssa onnistuu. Nyt korvat asettuvat oikein mukavasti kengänkielekkeen sivuille ja keikkuvat menossa mukana varsin hauskasti. Tupsuista en ole aivan sata vakuuttunut, laitoin ne nyt alkuun mutta mikäli tuntuu siltä saatan napsaista ne pois myöhemmin. Sitten vain vapputoria odottelemaan!




Malli: Pupusukat - Unelmien käsityöt 1/2017
Lanka: Novita nalle vaaleanpunainen ja pinkki
Puikot:3

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Fleece gate ja sen seuraukset



Minä törmäsin talvella mikromuovi keskusteluihin. Ja koin pientä ahdistusta maailmantuhosta. Aihe ei ole aivan tuore, mutta minä törmäsin siihen vasta nyt. Pääpointti on se, että keinokuituisista vaatteista ja erityisesti fleecestä irtoaa pesun yhteydessä paljon pienenpieniä muovihiukkasia. Niin fleecehän on muovia!  Nämä hiukkaset sitten kulkevat vedenmukana luontoon, sillä ainakaan vielä vedenpuhistusprosessilla ei ole mahdollisuutta estää näiden hiukkasten pääsyä eteenpäin. Asiasta voit lukaista lisää vaikka täältä.


Sitten siihen ahdistuksen aiheeseen. Minulla on ollut vuosikausia aivan mahtavat fleece-olohousut, jotka tein ehkä joskus ylä-asteella. Niitä on käytetty ja pesty, varmaankin niin paljon, että enää niistä ei hiukkasia lähtisikään. Laitoin ne nyt kuitekin pois ja isännän kanssa sovimme, että enää ei fleeceä osteta, vaan pyritään löytämään korvaava mieluiten luonnonkuituinen tuote. Täysin tietysti keinokuitujenkaan käyttöä ei pysty lopettamaan, mutta mikäli on mahdollisuus valitaan vaihtoehto.
 

Tämä aiheuttikin ongelman; mistä uudet lököily housut? Kaivelin kangasvarastoani ja löysin Vanjasean puuvillaneuloksen. Neulos oli puoleensavetänyt minua viimevuoden käsityömessuilla niin, että ostin palan matkaan vaikken aivan tiennyt mitä sillä teen. Puuvillalla on tietysti omat ekologiset ongelmansa, mutta tämän kankaan kohdalla on yritetty ottaa huomioon myös näitä pointteja luomu ja GOTS-sertifikaatilla. Kaiken hyvän lisäksi kangas on valmistettu kotimaassa. Tämä kangas sai nyt muuttua olohousuiksi.


Kaava on MODA 10/2014-lehdestä. Ja oikein passeli olohousuihin. Malli on samalla sekä kapea että väljä niin käsittämättömältä kuin se kuulostaa. Taskut ovat oikeastaan vain näön vuoksi niin avara suu niissä on. Vyötäröresori on super korkea ja sen voi kääntääkkin kaksinkerroin tai lökötellä kunnolla yksinkertaisen resorin kanssa. Alkuperäinen malli oli tehty villaneuloksesta. Puuvillaversio onkin sopivan viileä näin kevääksi/kesäksi mutta ajattelin kyllä ommella sen merinovillaisenkin version talvea varten. Kunhan löydän kivan kuosin.


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...