perjantai 18. elokuuta 2017

Muistojen bulevardi


Pääsi käymään aivan yllättäen niin että puikoilla ei ole paljoa tekemistä, vain muutama työ kesken ja uusia voisi aloittaa. Mutta vaan mitä? Kovasti olisi kaikenlaisia suunnitelmia, mutta ei joko lankoja tai ohjetta. Palmikko-takkia ajatellen päädyin selaamaan vanhoja lehtiä. Muistan selkeästi aukeaman, jossa kaksi eri mallia valkoisia palmikkoneuleita hieman vanhaan tyyliin, mainittiinkohan siinä Marilyn? No tuota mallia ei vielä löytynyt, jäi yksi laatikko selaamatta. Mutta kaikenlaista muuta nostalgiatripiltä tarttui silmään.



Vietin lapsuuteni selaillen näitä 80- 90- ja vielä 2000-luvun käsityölehtiä ja muistikuvia erilaisista malleista on piirtynyt jonnekkin selkäytimeen. Laitetelin lehtiä sisäkkäin jonkun ihanan mallin kohdalta avattuna, ajatuksena; tämän teen vielä joskus ja tuonkin. No on osa noista silloisista suosikeista vieläkin ihan nättejä, voisi vielä tehdäkkin. Ihan ykkönen oli heppatytön vermeet, vaikka niitä en enää ehkä tekisi.Voi Palmie Girl kuinka loimeasi on ihasteltu! Muistan että siellä oli neulottukin loimi, ei kyllä tullut sekään vastaan tosin.




Toiset varmaan jo heittäisivät nämä mäkeen, mutta olen nostalgikko ja näitä on mielestäni edelleen kiva selata. Sitäpaitsi ei kaikki ole niin vanhentunutta kuin voisi kuvitella. Muotihan tiettävästi kiertää ympyrää. Ja esim. nämä mekot pallo- ja hulmuhelmoineen taisivat olla ihan pinnalla tässä hetki sitten? Toki sieltä sitten löytyy niitä röyhelöitä ja olkatoppauksia ja leveitä linjoja, erityisesti ompelupuolelta. 



Neulemalleissa on paljonkin käyttökelposta tavaraa (ehkä vähennetään 50 silmukkaa leveydestä joissain tapauksissa). Puhumattakaan käsinompelu- (ristipistot jne) ja kudonta-ohjeista. Nämä ovat usein aika ajattomia ja mielestäni niitä näkee huomattavasti vähemmän nykyisissä käsityölehdissä. Vai onko kyse vain siitä että lehdet ovat eriytyneet omille aloilleen eikä yhtä kaikenkattavaa ole enää saatavilla?


Muhulaiset neuleet, erilaiset palmikot ja Sirkka Könösen Metsä kukkii ovat kyllä olleet klassikoita jo syntyessään. Metsä kukkii neuleesta järjestettiin juuri yhteisneulonta. Joka jäi minulta väliin, mutta kyllä minä joskus vielä tämän teen! Kirjoneule kun alkaa jo olla hallussa niin enää opettelen värien valitsemista. Siinä onkin tekemistä kun sovittaa 13 väriä yhteen kun kaksikin meinaa tuottaa vaikeutta. Joku päivä, joku päivä...


Ihan ykköstä oli näissä lehdissä tietysti lukijoiden kuvat omista tuotoksistaan. Tuolloin ei ihan yhtä helposti jaettu tekeleitään kaiken kansan nähtäville kuin nyt instassa, facessa ja missä kaikkialla. Ensin tehtiin kova työ, sitten otettiin kuva ja vietiin filmi kehitettäväksi, haettiin kuvat ja lähetettiin lehteen ja odotettiin vielä lehden julkaisua. Voi jummi! Lehdestä sai sitten ihastella serkusten yhteisiä paitoja, kenen kummitäti oli tehnyt mitä ja kuka nuori oli ihan itse neulonut ja kuinka sitä hääpukua oli ihasteltu. Ah niin ihanaa.


Kun ei se Könösen paita vielä pääse puikoille, löytyi kuitenkin yksi kiva neuleohje jonka voisi vaikka jämistä toteuttaa. Vauvan tuplatumput, joiden varsi käy hyvin junasukkien kanssa pariksi.

Harrastatteko muut nostalgia-trippailu? Mitä teille on jäänyt muistiin näistä lehdistä?




tiistai 15. elokuuta 2017

Kylmästä kylmempään - tulen vielä sukkia tekemään


Ei tullut kyllä tänä vuonna kesää ollenkaan, lämpimät ja sateettomat päivät on laskettavissa yhden käden sormista ja varmasti jatketaan vain kylmempään päin. Siinämielessä se, että juuri tänä kesänä päätin neuloa sneacker-villasukkia on ehkä hieman hassua. Minähän kuljen A-I-N-A villasukat jalassa ja "keveämmille" kesäsukille olisikin ollut tarvetta useampana kesänä. Tämä kesä on kuitenkin menty paksuilla talvisukilla. Onneksi kesä tulee taas ensi vuonna ja nämä pääsevät vielä käyttöön.


Taina Anttilan tennarisukka on ollut Ravelry jonossa pitkään ja nyt päätin jämälankakoria keventää parin parin verran. Eipä näihin kauheasti lankaa mennyt, mutta kuluivat varastot 41 ja 43 gramman verran.

On vähän hullunkurista aloittaa sukka ja sitten mennäänkin suoraa kantapäähän. Niin tottunut tahkoamaan sitä vartta, että ihan ihmettelee kun se ei kerkiä alkamaankaan. Taisi muutama rivi liikaa tulla tuota joustinneulosta yhteen jos toiseenkin sukkaseen.


Malli on tosi kivan näköinen, näin kirjavaksi raidoitetuissa sukissa tuo värikkään osion pintaneule ei juurikaan tule esiin mutta minusta siinä on pieni timanttikuvio. Täytynee joskus tehdä vielä pari yksivärisestä. Jalassa pysymisestä tai muutoin mallin toimivuudesta en kyllä osaa antaa vielä mitään mielipidettä. Ei ole tullut nilkkasukka-ilmoja vieläkään. Ehkä siis ensivuonna. Nyt kaivetaan esiin paksummat sukkalangat.



Lanka: Fingering-jämiä
Puikot: 2,25



tiistai 8. elokuuta 2017

Kerjäläinen ja prinsessa



Vuosia sitten näin upeat sukat, joissa oli palmikkoa erivärisellä langalla kuin toinen pohjaväri. Sukille ei kuitenkaan ollut ohjetta ja olin aivan ihmeissäni siitä, miten moiset on tehty. Nyt törmäsin Ravelryssä samankaltaiseen ohjeeseen ja päätin opiskella miten nuo ihmeellisen upeat sukat oli tehty.

Instan puolella arvuuttelinkin jo aiemmin iskeekö näissä se kuuluisa kakkos-sukka syndrooma, sen verran takkusi alku. No eipä käynyt niin, aika nopsakkaan se toinenkin sukka syntyi ja ilman suuria ponnisteluita. Kumman koukuttava tuo kaavio on! Vielä yksi kerros, kun vauhtiin pääsee.


Kuvio koostuu sekä minipalmikoista, että nostetuista silmukoista. Näin saadaan luotua upea neuleen pinnalla kiemurteleva palmikkokuvio. Molemmat neulostyypit tekevät pinnasta joustamattomampaa, joten arvoin puikkokoon kanssa alkussa. 2,25 vai 2,5. Olen todella löysä neuloja ja päädyin sitten siitä syystä pienempiin puikkoihin, mutta otin kuitenkin sukan suurimman koon. Aika tiukat sukat näistä kyllä tulikin, mutta tykkäänkin napakasti istuvista enkä jaloissa pyörivistä sukista.



Sukkaan on kolme eri kokoa ja tämä siis isoin niistä. Kahdessa pienemmässä versiossa sivuihin ei tule tuota siksak-kuviota vaan ne ovat pelkkää raitaneuletta kuten pohja. Tämäkin oli yksi syy ottaa pienemmät puikot, jotta saan sivuihinkin jotain tapahtumaan. Ehkä hieman tylsemmät olisivat nämä sukat olleet ilman sivu-kuviota. Vaikka alussa olikin tiukkaa ohjeen katsomista mikä silmukka kääntyy milloin mihinkin.


Lankoina on kaksi aika eri sarjassa painivaa kaveria. Prinsessa on luonnonvalkoinen Cascade Heritage silk, ehkä jopa liian pehmeä ja hieno sukkalangaksi, mutta minulla ei ole koskaan perusvärejä laatikoissa. Onko jollakulla sama pulma? Ikinä ei osta sitä harmaata tai valkoista kerää, vaan jonkun paljon värikkäämmän, allekirjoittaneen tapauksessa usein pinkkiä sisältävän...  Violetin ja pinkinkirjava(hox!!) on  ravelrystä ostamani, pieni mysteerilanka. Muistaakseni se on nallea, mutta en sitäkään aivan varmaksi muista. Uuttera perussukkalanka kuitenkin voinen sanoa näistä yhdet sukat tehneenä.


Ensimmäinen sukka on hieman löysempi, tietysti kun kuvio oli uusi ja ohjeenkatselu ja harjoittelu tekivät pieniä taukoja neulontaan. Lisäksi sukkaa koetettiin jalkaan monta kertaa. Toinen sukka taas neuloutui paljon tiukempaan. En ole näitä vielä kastellut joten saa nähdä tasaako se hieman eroa. Ihanat sukat kuitenkin ja suunnittelijalta ilmestyi myös juuri toinen samaan tekniikkaan pohjautuva malli! Neulottavat eivät siis neulomalla lopu!

Lanka: Cascade Hertage silk 63g ja kirjava nalle (?) 37g
Puikot: 2,25 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kesäkemisti


Olin jo hyvissä ajoin alkuvuonna päättänyt, että tänä kesänä kokeilen kasvivärjäystä. Varastossakin oli aimokasa purettuja valkoisia lankoja, joille en oikein sellaisenaan keksinyt mitään käyttöä. Lisäksi erinnäisiä saatuja mysteerivyyhtejä oli valmiina pataan. Kesää meni ja hiljalleen alkoi blogimaailmassa näkyää muidenkin kokeiluja. Ja oho hups kasvien sesonkikin alkoi kääntyä syksyyn. Kiireellä alunaa tilaamaan ja netistä ohjeita etsimään.


Ensimmäiseen kokeeseen olin juhannuksena kuivannut koivun lehtiä ihan ohjeen mukaan. Koivusta kun paras väri saadaan ennen juhannusta kerätyistä "nuorista" lehdistä". Laitoin ne nyt vuorokaudeksi likoamaan. Kuivattuja koivunlehtiä oli yhtäpaljon kuin lankaa ja joku murretun keltainen väri näistä irtosi. Lanka oli käsittelyn jälkeen karheahkoa, mutta ehkäpä keitos pääsi hieman kiehahtamaan tai alunan määrä oli väärin mitattu. No pieni vyyhti, joten ei suurta vahinkoa.


Toisen keitoksen tein lupiininkukista. Toiveena sinertävä väri. Tähän aikaan olikin jo vaikeampi haalia kukintoja, sillä alkoivat jo menemään ohi. Sain kuitenkin matti myöhäisitä kukkijoista keitoksen. Kukkia oli koko 12 litrainen pataani täys. Väristä tuli kuitenkin se mintun vihertävä, vaikka keittolämpötila oli alhainen. Ehkä vika oli ph:ssa tai kukissa itsessään. Tiedä häntä, mutta en jäänyt surkuttelemaan, sininen nyt ei ehkä ole omin värini. Tämä on kuitenkin ainoa vyyhti missä väri on selkeästi semisolidi, mistä pidän erittäin paljon.


Kolmas keitos oli saflorin kukista. Ensimmäisenä kukat kylmään veteen likoamaan ja kaunis ja kirkas keltainen värihän sieltä lähti. Tämän jälkeen olisi pitänyt saada sitä pinkkiä, joka minulla tarttui vain harsokankaaseen. Tai ei siihenkään vaan huuhtoutui pois. Vaikka kuinka huuhtelin terälehtiä sain niistä aina vain keltaista irti. Emäksiksessä vedessäkään ei punaista tullut esiin, vaikka näin piti tapahtuman. Heivasin kukat mäelle ja totesin ostavani pinkit sitten kaupasta.

En tiedä nyt loppujen lopuksi onko tämä hauskaa vai ei hauskaa. Omimmat värini eivät hevillä luonnonmateriaaleista löydy, joten ehkä todellakin pysyttelen kaupanlangoissa. Tai no, on tuolla vielä pajunkuorta ja sieniaikakin lähenee, että josko sitä jonkun keitoksen vielä tekisi kun sitä alunaakin tuli osteettua.



perjantai 28. heinäkuuta 2017

CASH + SILK + MOHAIR = LOVE




Näistä aineksista luulisi tulevan älyttömän pehmeää/pumpulista/ihanaa ja niinhän siitä tuleekin!! Madelinetoshin Pashmina lankaa (joka kyllä suureksi osin merinoa, mutta silti niin pehmeää) on tullut marinoitua useampi vuosi. En enää edes muista mistä sen hankin. Kolme kerää oli odotellut inspiraatiota pidemmän aikaa. Sitten löysin Beaub villatakin. Mach made in heaven!


Pashminan kaveriksi valikoitui Dropsin Kid-Silk beige. Langasta minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja värinkin tilasin netistä arpomalla. Kontrasti olisi voinut olla parempikin ehkä hopean harmaa tai hailakka vaaleanpunainen olisi sopinut paremmin kaveriksi pashminan antique lace värille, mutta nyt mennään tällä. Ehkä teen joskus toisen kappaleen kun tämä on NIIN ihana.  Kontrastiraidat näkyvät himmeästi ja ilmeisesti pashminat olivat eri erää sillä takin alareuna on selkeästi tummempi, mutta ei mielestäni häiritsevästi.


Ohje on saumatonta ylhäältä alas, mukavaa neulottavaa. Tein koon XS/S. Muokkauksena kontrastivärin (eli Kid-Silkin) lisääminen etureunan tekstuuriin koko matkalta = ei raitoja, sekä kaksinkertaisena hihoihin, sillä pidin yksinkertaista liian ohuena muuhun takkiin nähden. Läpinäkyvyys hieman toki kärsii, mutta ehkä ajansaatossa nämäkin kuluvat niin, että alkavat näyttää alkuperäiseltä idealta.



Seuraavaan (Varmasti teen, ihan oikeasti, tämä on ihana!) takkiin jätän kauluksen lyhennetyt kerrokset pois, sillä kaulus on ehkä hieman massiivinen. Muutoin samalla kaavalla, ehkä himpun pienemmillä puikoilla. Kiinnitystä tässä takissa ei ole, mutta saampahan hyvän syyn tilata Titityyltä ihanan huivineulan, jotta saan sen pysymään kiinni.

Malli: Beaub
Lanka: Drops Kid-Silk ja Madelinetosh Pashmina
Puikot:4

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Yksi pitsihuivi vuodessa



Ohuesta langasta neulottujen pitsihuivien ähky on ollut päällä, siitä lähtien kun neuloin täyspitkän hunnun häihini muutama vuotta sitten. Ei ole napannut sen jälkeen ottaa ohutta lankaa puikoille. Kesällä (viime kesällä siis!) ajatuksiin hiipi sitten ajatus, josko olisi aika taas? Laitoin kauniin virolaispitsimallin puikoille. Alku meni ihan mukavasti, rivit olivat lyhyitä ja homma eteni. Sitten tuli stoppi, ei onnistunut millään ja homma jäi unohduksiin.


Jouluna otin tavoitteeksi tehdä yhden kerroksen päivässä ja homma lähti etenemään, joskus jopa innostuin tekemään usemman kerroksen. Reunamalli, jossa nyyppyjä oli jopa ihan mukava tehdä. Ja lopulta olikin aika päätellä huivi.


Tein huivista hieman isomman kuin ohjeessa, 15 mallikertaa ennen reunusta. Vaikka pidän huivin mallista, olisi se ehkä saanut enemmän näköä, mikäli alkuun olisi tehty toista neulosta. Katselin monen Ravelryssä tehneen Laminaria huivin alun tähän ja pitkään arvoin tekisinkö itsekkin niin, mutta päädyin että en. Olisi kuitenkin pitänyt. Neulominenkin olisi  varmasti mennyt nopsempaa, jos kuvioon ei olisi ehtinyt kyllästyä. Kertaus on tylsää neulonnassakin.


Lanka on Dropsin Lacea silkkiä ja alpakkaa, tykkään kyllä tästä langasta ja neulon varmasti jatkossa sitä lisää. Samaista lankaa käytin muuten Juhannuksen tienoilla esitellyssä tikkupaidassa kuviovärinä.

Hulluttelimpa jo ajatuksella aloittaa virolaisia pitsihuivia kirjasta Crown Prince huivia, jota ei kyllä koolla ole pilattu ja sisältää nypyn jos toisenkin. Toisaalta nypyt eivät kyllä ole tuottaneet minulle tuskaa, joten ehkäpä voisin uskaltautua. Lankaakin ehkä olisi. Jäädään miettimään!



Lanka: Drops Lace
Puikot: 3,5
 



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kellohelmojen Marie-Antoinette




Viikonloppuna juhlittiin jälleen yksiä häitä. Alkavat kohta loppumaan tai ainakin harvenemaan meidän piireissämme, mutta vielä sai väkertää päällepantavaa itselleen. Pitkässä juoksussa tätä asua onkin tehty ja aamulla vielä viimeisiä tikkejä pisteltiin.


Olin kauan haaveillut Suuren käsityölehden 1/2007 hääpuvusta, joka oli Samu-Jussi Kosken käsialaa. Tuossa Marie Antoinette tyylisessä luomuksessa laskoksineen ja hulmuhelmoineen oli jotain minuun kovasti vetoavaa. Kangasta olin katsellut pitkään, minkään sopivan tulematta vastaan. Sitten näin kirpparilla Marjatta Metsovaaran vaaleanpunais-oranssin Primavera pellava pöytäliinan (kyllä luit oikein -pellava pöytäliina!) ja ihastuin jälleen. Nuo ihanat kiehkuraiset ruusukuviot! Ja siitä se ajatus sitten lähti.


Pitkään metsästi kahta suhteellisen samansävyistä ja kuntoista pöytäliinaa, ostin lopulta kolme paria joista kahta käytin. Lyhemmästä tuli etukappale ja pidemmästä liinasta takakappale. Ja sen kolmannen voin sitten laittaa vaikka kahvipöytään kotosalla. Kangasta vaadittiin kuutisen metriä, mutta selvisin puolella, sillä kaksipuoliseksi kudottu damasti voidaan pitää kumminkinpäin. Toisin kuin mallisssa käytetty painettu puuvillakangas, jolloin hame tuli myös vuorittaa, sillä varsinkin takahelma näkyy nurjaltapuolen sen ollessa pidempi kuin etuhelman.


Alkuperäinen malli oli mekko, mutta jätin hyvin avaraselkäisen yläosan pois ja tein vain hame osuuden. Siirsin takasauman vetoketjun sivuun, jolloin myös takasauma jäi tekemättä. Lyhensin myös hametta varmaankin 15cm, mutta silti takaosa osui maahan. Ja kaikista tärkeimpänä lisäsin taskut sivusaumaan. Hame onnistui yli odotusten ja pidän siitä todella paljon, hieman erilainen kellohelma! Helmassa oli monta metriä käsinpäärmättävänä, mutta yllättävän nopeaan sekin meni. Olen ihan uudelleen löytänyt käsinompelun!



Paidan ja laukun kangas on eurokankaan pellava-viskoosia (55/45). Kangas on jo pesty, eli se ei varsinaisesti kutistu, mutta kiilto oli todella voimakas verrattuna jo kulutettuun hamekankaaseen, joten kastelin kankaan, mutta en varsinaisesti pessyt sitä, ja näin sain kiillon hieman laantumaan. Malli on klassinen prinsessaleikkaus istutetuilla hihoilla, ja erittäin lyhyellä pituudella. Tähän en aivan tyytyväinen ole, sillä ilman mallinukkea tai apukäsiä sovittamien oli todella työlästä ja yläosan istuvuudessa on pieniä vikoja.


Laukun ruusut on koottu vinonauhaksileikatuista pellavankappaleista, joita ommeltu päällekkäin. Tämä taktiikka vie ihan älyttömästi kangasta ja jämiä ei alunperin ylimittaisesta kangaspalasta jäänyt yli yhtään! Itseasiassa olisin tarvinnut hieman enemmän kangasta muhkeampiin ruusuihin, mutta nyt se loppui kesken. Laukku on vuoritettu hamekankaalla.


Sitten vain helmoja heiluttelemaan! Yhden illan perusteella pellava toimi juhlapukeutumisessa mielestäni erittäin hyvin, ei hiostanut liikoja. Pellava on myös himmeän kiiltonsa puolesta tyylikäs juhlakangas. Rypistymistäkään en huomannut liiaksi illan aikana tapahtuneen. Ainoana miinuspuolena hame on aika painava ja jouduinkin laittamaan kaksi tyllihametta päällekkäin, jotta ne jaksoivat nostaa hameen. Kaikenkaikkiaan tämä kyllä onnistui yli odotusten, vaikka ensimmäisten saksaisujen teko oli taas kamalaa. Vintagekangasta kun ei ihan helpolla lisää käsiin saa!  Tykkään <3!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...