sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Palmikko 2.0


Bloggaaminen on aika vaativaa hommaan, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Täytyy tietysti olla valmis neule. Sitten sekä mallin että kuvaajan tulisi olla (terveenä) samassa paikkaa yhtäaikaa. Mieluusti tulisi olla aika valoisaa ja sopisi paremmin jos ei sataisi. Aika yhtälö, mutta saatiin aikaan! Sade tosin alkoi uudelleen heti kun lopetettiin.

Tarina alkaa nyt siitä kun menin Pinterestin - ihmeelliseen maailmaan. Siellä sitten näin erikoisen villatakin. En alkuunkaan ymmärtänyt miten se oli tehty ja ohjetta ei ollut. Jäi sitten hautumaan sinne pinterestin sydänsivulle. Aikaa kului ja lueskellessani vanhoja käsityölehtiä huomasin kuinka palmikkotakkiin oli pujoteltu organza-nauhaa! Koin lampun syttymisen aiemmin näkemäni mallin suhteen!


Etsin palmikkoon sopivaa lankaa pitkään, olisin halunnut muhkean mutta kevyen langan. Semmoista ei kuitenkaan tuntunut löytyvän niin päädyin varastoissa oleviin purkulankoihin! En nyt sitten aivanvarma ole onko tämä Novitan nallea vai seisemää veljestä. Olen siitä joskus kaksinkertaisena tehnyt villatakkia, mutta nyt kun yritin vertailla ei se mennyt oikein kummankaan speksihin vaan oli jotain siltä väliltä. Ehkäpä kallistun sinne 7veikan puolelle.


Villatakki on perus palmikkotakki alkuunsa, mutta juju on siinä että lopuksi neulotaan mielettömät määrät i-cordia (18 metriä!) ja pujotellaan sitä sinnetänne palmikkoneuleeseen luonnostaan syntyvistä reijistä. Näin luodaan upea kolmiulotteinen neulepinta. Vähän kuin makrameeta ja neulontaa sekoitettuna.Jokaisen oma mielikuvitus on nyt vain rajana.


Pujottelun lisäksi toinen uusi juttu oli kauluksen laskokset. Enpä ole moisia ennen tavannut. Tai olenhan tehnyt sukan käänteistä samalla tekniikalla, mutta usemamman taitoksen käyttöä en ole aiemmin tehnyt. Kaulukseen tämä sopii mielestäni todella hyvin! Kaulus on neulottu poikittain. Muutoin takki on alhaalta ylös mallia. Aloituksen tein ehdottomasti lemppari-aloituksellani italialaisella tyylillä. Reunasta tulee tällöin aivan vastustamattoman upea!


Takki oli pitkään tekeillä, sillä tuo nyörin määrä ja ennenkaikkea siihen kuluva langan määrä oli yllätys. Ensin lainasin äidiltäni täyden kerän, mutta se ei vielä riittänyt, joten jouduin siskoni kätköistä metsästämään vielä nöttösen lankaa. Kaiken kaikkiaan se painaa 800g!


Suunnittelupuolella minulla on vielä hieman opiskeltavaa, punokset olisivat voineet olla hieman alempana. Nyt ne nousevat ehkä hieman liian korkealle. Mutta oppia ikä kaikki. Lisäksi kiinnityshakaset voisivat olla isommat. Minulla vain ei ollut tähän hätään mitään muuta sopivaa. Enkä jaksanut odottaa että pääsisin kaupoille. Luonnonvalkoisen ja vaaleanruskean nahan yhdistelmä sinällään on kyllä todella kaunis. Siitäkin voisi kehitellä jatkossa lisää projekteja.



 Ohje: Mallikuvasta toteutettu
Puikot: 3 3,5
Lanka: Novita 7Veljestä (?) 800g

torstai 2. marraskuuta 2017

Kässämessut!

Ihan kohta! Ihan kohta! Täällä ei melkein malteta odottaa tulevia Tampereen kädentaidon messuja. Alkusyksystä innostus on kohonnut tasaisesti ja nyt aletaan olemaan ihan täpinöissään  messujen suhteen! Olen bloggarin ominaisuudessa paikalla ja perinteisesti äiti sekä sisko messupoppoona mukana.

Ennakkofiiliksiä olen nostellut katselemalla mm. instassa Seinäjoen ja Oulun kässämessujen tunnelmia, ja tietysti selaillut Tampereen Messujen sivuja. Ilokseni huomasin, että nyt näytteilleasettajien sivuilla voi kätevästi valita haluamansa kategoriat ja näin ennakkoselailla tarjontaa! Tämä onkin tosi hyvä sillä messuthan ovat isot, kuten jokainen siellä käynyt tietää. Kartankaan tulostaminen ja siihen tärkeiden paikkojen  merkkaaminen  ei ole ollenkaan huono asia. Ettei mikään mene ohi. Sillä niin käy tosi helposti, nimimerkillä kokemusta on!



Itse laittelin listalle jo muutaman must-have lankaostoksen ja kankaita. Paljon kaikkea pientä on myös hankittavana. Ja tietysti pitää varata hieman rahaa niihin löytöihinkin! Mites te muut, lähdettekö messuille katselemaan ja etsimään inspiksiä vai onko kyseessä tarkkaan harkittu ostosmatka? Vai kenties molempia?

Messuilla tavataan!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Puff -- jotain melkein valmistuukin



Jos puikoilla on kaksi valtavankokoista huivitekelettä (pitsivahvuista tietenkin) ja kolme (lue neljä) isoa villapaitaa ja kaikka pitää vähän sorkkia, niin ihmekkös kun mitään ei valmistu. Ja sekös ärsyttää kun mitään ei valmistu. Valmistumattomuus ahdistumista vähentämään päätin neuloa puffi-pussin jämät pois. Jee, jotain valmista! Tai ainakin puolittain valmista, tämän peiton kanssahan menee vielä tovi.


Puffipussiin kerään kaikki pienet langanloput, jotka jollain silmukkamäärällä ja kerroskorkeudella voi sovittaa tuohon beekeepers-peiton hexagonin mittohin. Mikäli jämistä tulee enemmän kuin viisi puffia, teen niihin erilaisia silmukanjäjennyskuvioita. Jämälangoista kun harvemmin tulee loppua olen päättänyt, että kun jäljennettävät kuviot loppuvat on peitto valmis. Ja sitten keksitään jämille uusi projekti.



Tälläkertaa puffeihiin ilmestyi lintuja, mansikka, possu ja tietysti niitä mehiläisiä pitää olla!


Seuraavaksi taas isompiin projekteihin. Pari takkia on ihan viimeistelyjä varten valmiina, neulomista ei juurikaan ole. Lankojen päättely ja kaikki koriste virkkaukset ja kirjonnat vievät kyllä mielettömästi aikaa. Toisessa huivissa sentään menen viimeisessä neljänneksessä ja toinen tulee kohta puoliväliin. Että ehkä sitä kohta saadaan jotain isompaakin aikaiseksi. Olehan kuulolla ja edelleen vinkkailen että instan puolella päivitellään näitä puolinaisiakin!

torstai 5. lokakuuta 2017

Syyskemisti - värjäyksiä vol. 2



Kesä ainakin kalenterin mukaan tuli ja meni. Nyt on syksy, sen jo huomaa siitä miten valokuvaaminen muuttuu hankalammaksi. Valo ei riitä toistamaan värejä kuviin niinkuin ne todellisuudessa ovat (pahoitteluni, kamerakurssille en ole vieläkään jaksanut). Värjäyskokeilujen jatko meni todella pitkälle ensimmäisen satsin jälkeen. Epäonnistumiset hieman verottivat innostusta. Aronianmarjojen kypsyttyä päätin kokeilla kuitenkin vielä paria erää. Marjat keräsin taloyhtiön aidasta saaden ehkä hieman naapurien ihmettelyä osakseni (mutta hei onhan tämä ihan syötävä marja!). Punasipulin kuoria hamstrasin taas kaupan irtolaareista ja varmaankin sain jälleen osakseni ihmetteleviä katseita, viimeistään kassaneidiltä. No laitoin minä siihen pussiin ihan muutaman sipulinkin, ettei pelkkiä kuoria ollut. Molemmat raaka-aineet ovat elintarvikekelpoisia ja keittohajutkin siedettäviä, joten tein kokeilut ihan keittiössä. Lupiininkukat haisivat kesällä NIIN pahalle, että niitä en kyllä keittiööni olisi tuonut.


Keräsin aronian marjoja kymmenisenlitraa ja keittelin ne "mehuksi". Mukaan laitoin suolaa kun niin on monessa paikkaa neuvottu tekemään. En jaksanut etsiä merkitystä tälle, vaan matkin muita. Vaikka mehu oli todella voimakkaan oloista eivät langat värjääntyneet ollenkaan niin voimakkaiksi kuin olin ajatellut. Keittiön kaakeleille ja saumoihin väri kyllä tarttui. Pohjana oli sekä isossa että pienessä vyyhdissä luonnonvalkoinen lanka ja lopputuloksen violetiksi tunnistaa.


Sipulivedessä keittelin kesäisin lupiinivärjäyksessä epäonnistuneen epätasaisen vyyhdin ja harmaan vyyhdin. Lupiinivyyhti värjäytyikin tasaisemmaksi ja on melkein samanvärinen kuin aiemmin värjäämätön pikkuvyyhti. Harmaasta pohjasta tuli todella kaunis tummempi vihreä. Punasipuli on kyllä yksi suosikkikokeiluistani ja sitä voisin tehdä lisää myöhemminkin.


Pikkuvyyhdeillä olin kesällä kokeillut myös pajunkuorivärjäystä, sillä en halunnut "pilata" kokonaista vyyhtiä, mikäli väri ei olisikaan ollut mieluinen. Niistä kokeiluista ei sitten tullutkaan paljoa raportoitavaa oranssinruskeita sävyjä (ei niin minun mieleeni) ja ihmeellinen jäteöljykeitoksessa lillunut pahanhajuinen vyyhti. Menivät roskiin, vaikka inohan langan poisheittämistä. Nyt kokeilin lupiinikukkien lisäksi myös pikkuvyyhdeillä tuplavärjäystä. Keskimmäinen vyyhti on siis käynyt sekä sipulikeitoksessa, että marjoissa. Todella ihmeellistä, että väri on niin punainen kuin se on. Olisin kuvitellut vihreän olevan dominoivampi.




Tuplavärjäys onkin ehkä seuraava kokeiluni tällä saralla, lisäksi eriväriset pohjalangat kiinnostavat. Harmaa pohja ei erotu sipulivärjätystä juuri ollenkaan ja väri on älyttömän kirkas suhteessa siihen miten harmaan ajattelin värjäytyvän. Marjakeitoksessa ollut ruskea sidontalankakin oli värjäytynyt upeaksi mustanvioletiksi joten miksikäs ei ruskeakin pohja. En tiedä mikä on saanut minut kuvittelemaan että paras värjäystulos tulee vaaleaan pohjaan, tummemmat värit näyttävät myös upeilta. Ensivuoteen siis! Loppuun vielä kokoelma tuotoksista. Takkia havittelin mutta joku tästä vielä puuttuu?


tiistai 12. syyskuuta 2017

Hilmat


Nyt on sitten poltettu loputkin seiskaveikat varastoista, tai ainakin täydet kerät! Ja valmistui tämän vuoden viimeiset sukat. Tai ainakin niin arvelen, sillä nyt puikoille tuppaa meinaan puseroa puseron perään! Kaikkia tekisi niin mieli tehdä että oikein mikään ei edisty. Mutta Hilmoihin.


Hilma on yksi monista Suomi 100-juhlavuoden jutuista. Ja mikäs siinä kyllähän näitä vuosia kelpaa juhlia! Tavalla jos toisellakin. Hilmat ovat Sari Suvannon suunnittelemat, ja pohjautuvat Pohjois-Karjalan museon neulekokoelmaan. Lisää neulesuunnitteluprosessista ja ohjeen löytää suunnittelijan blogista Hilppa. Mallissa on yhdistetty perinteisiä pintakuvio elementtejä ja nyöritys ja värivalinnat taas voivat tuoda siihen uutta nykyaikaisempaa twisitä.


Käytin ohjeenmukaan seitsemänveljestä lankoja, kun niitä löytyi vielä. Harmaa kyllä taisi olla ainoa täysi kerä varastoissani! Jännitin värin riittävyyttä ja niinhän siinä kävi että harmaa loppui ihan viimemetreillä kesken. Siksi siis punaiset sukkien kärjet, ei kuulu ohjeeseen! 


Kaikki kuviot ovat pintaneuleita, kuten jo yllä mainitsin. Kaksivärinen kuviokin koostuu siis nostetuista silmukoista, joten tähän malliin ei tarvitse kirjoneuletaitamusta! Löysentelin käsialaani aina viimeisellä kerroksella, kun seuraavalla kierroksella oli tiedossa silmukannnostoja, yrittäen näin välttää liian kirraamisen ja ihan kivasti nuo asettuivat. Neuloin myös  kahta sukkaa yhtäaikaa, ehkäistäkseni kakkossukkasyndroomaa ja sen langan riittävyyyden vuoksikin. Ja onhan se kivaa että kerralla valmistuu kaksi sukkaa! Lisäksi olin niin ovela, että päättelin langanpäät kerrankin neulonnan lomassa, joten lopussa ei ollut kuin kaksi päätä pujoteltavana!


Ohje on hyvin seikkaperäinen ja ainoastaan jäin kaipaamaan mittaa nauhoille. Niistä ei mainittu mitään, mutta tein pari reilun metrin mittaista i-cord nauhaa. Sitten pujottelin ne sukkiin ja totesin että vähempikin olisi riittänyt. Napsaisin reilut kaksikyymmentä senttiä pois ja silti ne ovat ehkä hieman liian pitkät. 70cm saattaisi olla sopiva pituus.


Lanka: Novita 7veljestä
Puikot: 3



tiistai 29. elokuuta 2017

Testausta


Projektin voi aloittaa joko löytämällä ohjeen ja etsimällä siihen langan. Tai sitten joku lanka huutelee päästä puikoille ja sitä varten täytyy sitten etsiä ohje. Tämä huivi alkoi jälkimmäisellä tavalla. Olin ostanut viimevuonna kirpparilta lähes täyden kartion henkäyksenohutta lankaa. Ihan vain värin vuoksi. Puuteripinkkiä ja 4 euron hintaa en voinut vastustaa. Kotona tutkin löytöäni lähemmin ja huomasin että lanka oli todella haurasta, muutaman metrin pätkiä lähti kartiolta. No totesin että ei voi mitään, laitetaan kässähuoneeseen koristeeksi.


Kartio kuitenkin kummitteli varastoissa, ja kun ei minulla (ainakaan vielä) ole mitään kässähuonetta, päätin keriä sen pois kartiolta. Ja kappas alun jälkeen lanka vaikutti ihan käyttökelpoista! Todennäköisesti pintakerrokset ovat saaneet jotain vauriota tai muuten vain kärsineet säilytyksestä ja kulkemisesta. Päätin testata miten lanka toimisi neulonnassa. Ohjeeksi valikoitui Jojin Infinito kietaisuhuivi, missä yhdistetaan yllättävän hyvin yhteensopivaa ainaoikeaa ja pitsineulosta. Puuteri lanka on tässä kolminkertaisena yhdessä noin fingering vahvuisen langan kanssa.


Muokkailin ohjetta hieman omaan makuun mm. lisäämällä i-cord reunuksen ulkoreunaan, se vain näyttää minusta siistimmältä. Kokoa isommat puikot olisin voinut ottaa tai vaihtoehtoisesti tehdä enemmän kierroksia. Huivi menee kaksinkerroin kaulaan, mutta ehkä hieman ahdistava se on. Suunnittelin tämän sopivan kevät-trenssini kanssa, mutta se on vielä hieman puuterisempi ja saa huivin värin näyttämään kylmältä tai violettiin menevältä (ainakin luonnossa).




Lanka: Zegna - Baruffa cashwool + mysteeri valkoinen
Puikot: 3



Niin ja se testaus johtikin sitten siihen, että laitoin langasta puikoille pitsihuivin, enkä edes mitään pientä. Vaikka juuri valittelin pitsiähkyä. Laski näemmä nopeasti. Katsotaan koska taas tulee täyteen. Malli sinänsä on ehkä hieman vaihtelevampi.Stay tuned in Instagram!



perjantai 18. elokuuta 2017

Muistojen bulevardi


Pääsi käymään aivan yllättäen niin että puikoilla ei ole paljoa tekemistä, vain muutama työ kesken ja uusia voisi aloittaa. Mutta vaan mitä? Kovasti olisi kaikenlaisia suunnitelmia, mutta ei joko lankoja tai ohjetta. Palmikko-takkia ajatellen päädyin selaamaan vanhoja lehtiä. Muistan selkeästi aukeaman, jossa kaksi eri mallia valkoisia palmikkoneuleita hieman vanhaan tyyliin, mainittiinkohan siinä Marilyn? No tuota mallia ei vielä löytynyt, jäi yksi laatikko selaamatta. Mutta kaikenlaista muuta nostalgiatripiltä tarttui silmään.



Vietin lapsuuteni selaillen näitä 80- 90- ja vielä 2000-luvun käsityölehtiä ja muistikuvia erilaisista malleista on piirtynyt jonnekkin selkäytimeen. Laitetelin lehtiä sisäkkäin jonkun ihanan mallin kohdalta avattuna, ajatuksena; tämän teen vielä joskus ja tuonkin. No on osa noista silloisista suosikeista vieläkin ihan nättejä, voisi vielä tehdäkkin. Ihan ykkönen oli heppatytön vermeet, vaikka niitä en enää ehkä tekisi.Voi Palmie Girl kuinka loimeasi on ihasteltu! Muistan että siellä oli neulottukin loimi, ei kyllä tullut sekään vastaan tosin.




Toiset varmaan jo heittäisivät nämä mäkeen, mutta olen nostalgikko ja näitä on mielestäni edelleen kiva selata. Sitäpaitsi ei kaikki ole niin vanhentunutta kuin voisi kuvitella. Muotihan tiettävästi kiertää ympyrää. Ja esim. nämä mekot pallo- ja hulmuhelmoineen taisivat olla ihan pinnalla tässä hetki sitten? Toki sieltä sitten löytyy niitä röyhelöitä ja olkatoppauksia ja leveitä linjoja, erityisesti ompelupuolelta. 



Neulemalleissa on paljonkin käyttökelposta tavaraa (ehkä vähennetään 50 silmukkaa leveydestä joissain tapauksissa). Puhumattakaan käsinompelu- (ristipistot jne) ja kudonta-ohjeista. Nämä ovat usein aika ajattomia ja mielestäni niitä näkee huomattavasti vähemmän nykyisissä käsityölehdissä. Vai onko kyse vain siitä että lehdet ovat eriytyneet omille aloilleen eikä yhtä kaikenkattavaa ole enää saatavilla?


Muhulaiset neuleet, erilaiset palmikot ja Sirkka Könösen Metsä kukkii ovat kyllä olleet klassikoita jo syntyessään. Metsä kukkii neuleesta järjestettiin juuri yhteisneulonta. Joka jäi minulta väliin, mutta kyllä minä joskus vielä tämän teen! Kirjoneule kun alkaa jo olla hallussa niin enää opettelen värien valitsemista. Siinä onkin tekemistä kun sovittaa 13 väriä yhteen kun kaksikin meinaa tuottaa vaikeutta. Joku päivä, joku päivä...


Ihan ykköstä oli näissä lehdissä tietysti lukijoiden kuvat omista tuotoksistaan. Tuolloin ei ihan yhtä helposti jaettu tekeleitään kaiken kansan nähtäville kuin nyt instassa, facessa ja missä kaikkialla. Ensin tehtiin kova työ, sitten otettiin kuva ja vietiin filmi kehitettäväksi, haettiin kuvat ja lähetettiin lehteen ja odotettiin vielä lehden julkaisua. Voi jummi! Lehdestä sai sitten ihastella serkusten yhteisiä paitoja, kenen kummitäti oli tehnyt mitä ja kuka nuori oli ihan itse neulonut ja kuinka sitä hääpukua oli ihasteltu. Ah niin ihanaa.


Kun ei se Könösen paita vielä pääse puikoille, löytyi kuitenkin yksi kiva neuleohje jonka voisi vaikka jämistä toteuttaa. Vauvan tuplatumput, joiden varsi käy hyvin junasukkien kanssa pariksi.

Harrastatteko muut nostalgia-trippailu? Mitä teille on jäänyt muistiin näistä lehdistä?




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...