lauantai 29. syyskuuta 2018

Elämän tärkein mekko


Esittelyssä nyt suurimmaksi osaksi siskoni tekemä käsityö. Minun osani oli avustaa suunittelussa ja muussa ohjeen modailussa, sekä ommella alusmekko.

Omiin häihini aikoinaan neuloin kokopitkän hunnun, joten siskolle ei varmaan jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin toteuttaa koko mekko minun peittoamiseksi. Pieni leikkimielinen sisaruskilpailu jatkuu näin vanhemmallakin iällä siis ;) Siskon ajatuksia projektista voitte käydä kurkkaamassa Meillä Kotona blogiyhteisöstä, joka teki pienen haastattelun Evelle.


Lankavalinnassa olin ehdottomasti sitä mieltä, että näin arvokas vaate vaatii myös arvokkaat materiaalit. Pelkkä puuvilla (vaikka merseroidussa kiiltoa onkin) ei tuntunut riittävän juhlavalta. Kahden langan yhdistäminen antoi uusia mahdollisuuksia. Silkk,i näinkin merkittävän mekon kuin hääpuvun tekemiseen, tuntuu heti oikealta valinnalta. Silkin kaveriksi ehdotin ensin mummulta jääneitä valkoisia pellavalankoja, ikuinen nostalgikko kun olen. Mutta ne olivat liian luonnonvalkoisia, morsian itse kun halusi valkoista.  Joten lopulta päädyimme ostamaan pellavalangan silkin kaveriksi. Täysin valkoinen ei tästäkään kombosta tullut, mutta sanotaan että vähemmän luonnonvalkoinen. Virkkauspinnasta tuli mielestäni todella kaunis. Kiiltävä, ryhdikäs, mutta samalla kevyt. Teksisi mieleni jokin vaatekappale tästä yhdistelmästä tehdä itsellenikin.



Kun mekkoa oli saatu kunnolla aluille lähdimme kangaskauppaan etsimään sopivaa aluskangasta. Lopulta valinta osui kerman/kultaisen vihateiseen morsiussatiiniin. Alusmekon ompeleminen oli hyvin hermoja raastavaa. Vielä kun sopivaa kaavaa ei tuntunut löytyvän mistään ja jouduin muokkailemaan kaavaa aika rankasti, stressitasot olivat välistä aika korkealla. Olihan kyseessä toiselle todella tärkeä mekko. Kevään ja kesän aikana tästä tehtii monta sovitusta ja korjausta. Onneksi sentään tämä oli vain alusmekko ja päälle tuli koko-shown varastava pitsi! En varmastikkaan olisi lähtenyt työhön, jos kyseessä olisi ollut pelkästään täysin ommeltu mekko. Niin vahvaksi ompelijaksi en itseäni tunne.


Hameen helmaan kätkin jotain sinistä. Helman käännöksen tein nimittäin sinisellä alavaralla. Muutoin mitään ihmeellisyyksiä ei mekkoon kätkeydy. Ompelus valmistui viikko ennen häitä ja kyllä sitä hääpäivänä pisteltiin muutama ommel vielä käsin. Oman hamoseni ompelin muutamassa päivässä mekon valmistumisen jälkeen. Jakkuun ei innostusta enää riittänyt. Mutta onneksi päivä oli lämmin.


Vaikka molemmat tiesimme että mekko on ihan mielettömän upea, emme ihan tälläistä some-hehkutusta odottaneet! Naamakirjan virkkausryhmän hehkutuksesta seurasi haastattelupyyntö ja siitä vielä esittelypyyntö. Joten jos haluat even kauniin hääpuvun voit katsastaa livenä Lahden Kätevä ja Tekevä 2018 - messuilla marraskuun alussa 3-4.11. Paikanpäältä voinet bongata even ja allekirjoittanutkin varmasti pyörähtää messuilla tänävuonna.





maanantai 17. syyskuuta 2018

Koko kesän vieneet sukat


Blogissa on ollut hiljaista, mutta niin oli kyllä kesällä neulontarintamalla. Helle ei todellakaan innostanut neulomaan. Neuloin kyllä jotain, mutta ne ovat vielä hyshys osastoa.=) Aikaa meni myös ompeluksiin ja niihinkin palaillaan tässä syksyn aikana. Lisäksi kuvaajani on nykyään niin kiireinen, että täytynee opetella itse ottamaan kuvat, jotta saa jotain näytillekkin.

Nämä sukat valmistuivat kaikesta huolimatta kesän aikana. Odottelivat vain päättely innostusta Kuvauksesta kiitos menee tälläkertaa ystävälleni Sannalle - Iso Kiitos!



Malli on Tiina Kuun ja mukana viimevuoden TourDeSock-kisassa. Ihastuin kuvioon jo silloin ja päätin neuloa sukat kun ohje tulee kaikkien saataville. Pääväriksi valkoitui joskus alennuksesta mukaan tarttunut Novitan Venla - ohut sukkalanka. Lanka ei tuntunut kovinkaan kivalle sormiini, mutta katsotaan miten kestävät käyttöä. Lanka oli aika karhea ja jotenkin laihan oloinen.

Kirjoneulekuvioihin valkoin jämälankoja ja sittenhän siinä kävi niin, että tummanvihreä ei riittänyt ja siksi teräosaan tuli ruskeaa kuviota. Mutta värisävy pysyi samana niin kokonaisuus näyttää kohtuu harmoniselta. Alkuun yritin parittaa vihreää ja harmaata vaaleanpunaisen kanssa, pinkki-fani kun olen. Tappio täytyi myöntää, vaikka kerät näyttivät hyvältä kombolta, neuleessa se ei toiminut sitten yhtään.


Tiinan ohje oli hyvin yksityiskohtainen ja helpposelkoinen, kuten aina! Pidän paljon Latvialaisesta letistä varren kuvion reunoilla, vaikka sen neulominen on välillä aika taistelua lankojen kiertymisen vuoksi. Kuviot ovat myös kauniit ja raita-yksityiskohta tuo vielä jotain sitä yksiväriseen osuuteen. Kantapää on  minulle liian pussimainen ja iso, vaikka vaihdoin pienempiin puikkoihin, joten sellaista en varmaan enää kokeile.


Lanka: Novita Venla + jämiä
Puikot: 2, 2,25 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...