keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Matkaaja





Neulojalla tulee olla erilaisia neuleita aina eri tilanteisiin. Tämä on ihan nimensä mukaan ollut matkaneule (Viajante tarkoittaa matkaajaa). Kesällä on käyty ainakin Seinäjoen maatalousnäyttelyssä, syksyllä päästiin Hyvinkäälle maanrakennusmessuille ja tietysti kaikki kauppamatkat ja muut pikkureissut. (Kyllä kauppamatkamme 50km on pikkureissu.) Jos en aja niin neulon.


Matkaneule saa olla simppeli, kerkiää keskustella ja tsiigailla maisemia samalla, ilman että ohjetta täytyy kokoajan vilkuilla. Tämän neuleen kohdalla kyllä muutamat kavennukset tai lisäykset saattoivat unohtua. En jaksanut silmukkamerkkejä käyttää, hidastavat vain turhaa tahtia niiden siirtely. No eihän sitä aina huomaa milloin menee kyseisen toimenpiteen tarvitsevan kohdan yli. Mutta eipä se tässä nyt kauheasti haittaa.


Malli on todella mielenkiintoinen. Se on suppilo, jota voi käyttää ponchomaisesti pujahtamalla sen sisälle tai kaksinkertaisena kolmiomaisena huivina. Ohuesta langasta neulottua se ei  ole tönkkö edes kaksinkertaisena ja laskeutuu hyvin.


Mallin mielenkiintoiseen ideaan loppuukin sitten ohjeen seuraaminen. Muutin lähes kaikkea hieman. Ensimmäiseksi alussa tulisi neuloa ainaoikein kolmiohuivi. No minusta se oli perin tyhmää. En ole suuri ainaoikein neuleen ystävä, joten neuloin nurjat nurin niin sain sileän pinnan. Lisäykset tehtiin langankierto silmukalle- neulo takareunastaan tyylillä, mutta minusta ne olivat liian reikäisiä ja neuloin lisäykset alemmasta rivistä (M1L ja M1R). Periaatteessahan tämä on sama, mutta ilman langankiertoa reikä on pienempi.


Posottelin sitten menemään ja noin pulivälissä ensimmäistä kerää päätin kokeilla neulettani. Ja oho sehän oli pieni. Vaikutelma oli eteläisen uskontokunnan naistenvaatetus ja siihen en nyt pyrkinyt. Purin sitten tekeleen ja lisäsin reippaasti silmukoita kolmiohuiviini ennen putken aloittamista. Vielä viimeinen säätö, jonka tein oli pitsireunus jossa olisi pitänyt neuloa ssk (eli nosta kaksi silmukkaa ja neulo yhteen). En nyt yhtään ymmärtänyt tätä kun minulla silmukat olivat suoraa neulo-kaksi yhteen tyyliin, joten päätin vain neuloa "normaalisti". Oliko vika jälleen luetunymmärtämisessä en sitten tiedä.


Lankana oli Wetterhofin Veera, joka on kyllä todella ohutta. Kivasti se neuloitui. Saa nähdä miten se kestää käyttöä. Alkuun olin ostamassa Wetterhoffin silkki-villalankaa mutta punaisen sävy oli tässä oikeampi minulle, niin valinta tuli tehtyä sen perusteella. Nyt on kokopunainenkin huivi valikoimassa.

Lanka: Wetterhoff Veera
Puikot: 3,5 

tiistai 13. helmikuuta 2018

Överi on parempi



Jotkut neuleet ovat vain rakkautta ensisilmäyksellä. Huutavat, että tuo on niin minua. Niin kävi tämän kanssa, kun näin sen Neulovan nartun blogissa. Pian tilasinkin kirjan Vakker strikk til alle årstider (ja siis onhan täällä kaikkea muutakin mieletöntä neulottavaa) ja sitten vain lankoja miettimään. Tähän väliin tulisi mieletön stoori langoista, mutta jätetään se väliin ja keskitytään itse ihanaan neuleeseen.



Aloitin neuleen jo viime keväänä, kun langat tulivat, mutta kesän tullen se jäi tauolle. Taukoilu aiheutti pieniä pulmia neuletiheyteen. Alussa tein kolmosen puikoilla, sitten kuvio tuli tutuksi ja langan liukkaus ei enää häirinnyt. Sai ottaa isommat puikot. Tauon jälkeen niillä tulikin liian löperöä ja sai siirtyä taas pienempiin, kunnes neulontatuntuma taas palasi. Aika poukkoilu sanon minä.


Mietin pitkään neulonko tasona vai steekkaanko ja päädyin sitten johonkin näiden kahden välimuotoon. Takin etusauman tein steekkaamalla, joten alaosa on neulottu pyörönä ja yläosa sitten edestakaisin etu- ja takakappaleena. (Niin ja hihat pyörönä, ja yläosa edestakaisin) Ja kyllä taas jännitti se leikkaaminen! On tuo alpakka sen verran liukasta, että vaikka kuinka ompelin (koneella) siksakia sauman reunoihin, niin silti jäi pieni pelko purkaantumisesta. Jatkossa siis en aio alpakkaa steekata. Eikä se kirjoneule nurjalla nyt niin kamalaa ole, kaikkeen tottuu ja harjoittelu tekee mestarin.



Kirjontaa ja koristelua tähän kuului ihan kamalasti. Ja vaikka se on juurikin SE-JUTTU tässä neuleessa. Se ei ole minun vahvuusalueeni. Viimeistely vei siis aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että kehityimpä tässäkin kovasti. Kukkien reunukset kirjoin (onkohan tämä nyt sitten se linnunsilmäpisto?), mutta suorat osuudet virkkasin. Näiden päälle vielä hieman paljettien ja helmien ompelua. Voisiko tämä olla jo vähän liikaa minullekkin? Ei kai. Överit on parempi kuin vajarit.


Olin valinnut värit täysin tietokoneen ruudun välityksellä ja kontrastivärit eivät sitten toimineetkaan kotona lankoja katsellessa. Otin uudet kontrastivärit jämälangoista ja tietysti siinä kävi niin etteivät ne riittäneet. Pientä metsästystä sai siis harrastaa ja lankavarastoihin taisi nyt kuitenkin tulla plussaa, alkuperäisen vähennysajatuksen sijaan.



Hupun hapsut tuottivat kovasti päänvaivaa. Google -translatorin kanssa ymmärsin kyllä mitä virkata, mutta joku viimeinen pointti ohjeesta jäi hämärän peittoon. Kyselin apua  norjan osaajilta, mutta ei auttanut. Lopulta (tämä olisi tietysti pitänyt tehdä ensimmäiseksi) laitoin viestiä neuleen suunnittelijalle ja sain videon siitä miten hapsut muodostuvat ja täytyy todeta, että empä olisi moista keksinyt itse tehdä.


Aikaa tämä vein, mutta hyvää kanaattaa odotuttaa.

Tästä tuli aika mieletön.


Ohje: Rosa på ball - Sidsel J Hoivik
Lanka: Takki (ruskea  350g puuteri 250g), Huppu (r.  350g p. 100g), Kynsikkäät (r. 50g) roosaa korosteväriä 100g ja kahta koristeväriä jämäkerien verran
Puikot: 3 ja 3,5
Koukku: 3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...