sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vakka kantensa löytää


Vaihteeksi puutoitä tai askareluja nämä varmaankin ennemmin ovat. Pidän kovasti vanhoista Riihimäen Karhu- ja Ilves-tölkeistä. Ovat tilavia ja nättejä säilyttää erinnäisiä asioita. Tölkkejä on alettu valmistaa 50-luvulla ja viimeiset yllätyksekseni on tehty 90-luvulla! Omani ovat suureltaosin mummoniaikaisia, joten vanhempaa tuotantoa. Ongelmana on vain että peltiset kannet ovat olleet ajansaatossa hukkuvaa (tai pahoin ruostuvaa) tavaraa.



Olikohan toissatalvena kun vintillä ronutessani huomasin veljeni ala-asteaikaisissa puutöissä kannun kannen. Se oli tehty kahdesta ympyrästä jotka oli ruuvvattu yhteen. Alempi ympyrä oli hieman pienempi kuin kannun suuaukko ja ylempi taas suurempi. Tajusin että samalla tekniikalla saan tehtyä kansia myös karhupurkkeihini.



Tovihan siinä vierähti ennenkuin ne valmiiksi saatiin. Kannet on tehty tuuman paksusta koivulankusta. Olisi saanut olla paksumpaakin mutta varastoista ei löytynyt. Reikäporalla, joka on halkaisijaltaan suurempi kuin purkin aukko saatiin pyörylät muotoonsa. Seuraavaksi tein yläjyrsimellä lipan, eli alapuoli kapeni niin että se mahtui purkin suun sisään. Jyrsin myös yläreunan hieman pyöreämmäksi.



Ja sitten alkoi se kaikista inhottavin vaihe, nimittäin hiominen, hiominen ja hiominen. Seuraavalla kerralla aion olla senverran viisaampi, että valitsen jo valmiiksi höylätyn lankun. Raakalautaa saa meinaan hetken jos toisen hinkata. Puuh sanon minä. Perfektionisti kun en myönnä olevani, olisi joku toinen saattanut hioa kansien alapintoja vielä enemmän.



Hirveän hiomisen jälkeen käsittelin kannet mehiläisvahalla. Valisin sen koska ajattelin sen olevan keittiökäytössä huoleton ei myrkyllinen valinta. No valitsen senkin toisella kertaa toisin. Nimittäin ei kestä vettä tuo pintakäsittely vaan jättää ikäviä täpliä (jotka saa kyllä uusintakäsittelyllä poistettua).

Kansien messinkiset nupit ovat vanhojen hevosvaunujen kärrypeiton kiinnitykseen käytettyjä. Sopiva oikein mainiosti porakoneen tekemään reikään ja viimeistelevät kyllä tyylin.



torstai 12. huhtikuuta 2018

Briochen pauloihin


Brioche on ollut suurta huutoa parisen vuotta neulemaailmassa. Vasta nyt antauduin mukaan tähän hullutukseen. Sopivaksi aloitusprojektiksi katsoin Soilen Krysanteemi-kämmekkäät. Tituleerataanko häntä vaikka suomen brioche-kuningattareksi?



Hyvinkirjoitetun ja selkeän ohjeen mukaan oli helppo lähteä uuden opetteluun. Paitsi että, huomasin neuloneeni aiemmin briochea yksivärisissä vauvantossuissa. En vain tuolloin ollut ymmärätänyt mitä olin tekemässä. Enkä nyt oikein ymmärrä miten yksivärinen brioche on järkevää. Mutta no, takaisin kämmekkäisiin. Näistä voi hyvin taitamaton aloitella. Tulee perusteet tutuiksi ja kavennuksia ja lisäyksiä on riittävä määrä kuitenkaan lannistamatta neulojaa.



Kaikki ne kavennukset eivät ehkä ihan täysin niinkuinpitää ole, mutta enpä jaksa vaivata yksityiskohdilla. Pari pahinta virhettä purin (lähinnä lisäyksiä meni mönkään) mutta, onhan se niin kurjaa touhua, että ihan kaikkia en jaksanut korjata.

Lankoina on varastoissa heilunut violetti Vuorelman Satakieli (valitettavasti jo lopetettu ihana lanka) sekä viimesyksyinen punasipulinkuorella värjätty tuntematon villalanka (pohjaväri muistaakseni harmaa). Olen ihan myyty tuohon punasipulin kuoresta tulevaan vihreään väriin. Sen mieletön loiste ei todellakaan välity näistä kuvista! Lisäksi näiden värien liitto on jotenkin kertakaikkisen upea. Varmasti jatkossa nähdään lisää neuleita tälläisellä värikombolla.


Seuraavaksi seuraa se antautuminen. Nimittäin eihän tuosta briochen heittämästä koukusta niinvain irrottauduta. Lähes heti perään pistin puikoille soilen toisenkin brioche ohjeen, nimittäin Lumimarja-huivi! Tämä on mieletön!


torstai 5. huhtikuuta 2018

Ajallaan ja silleen


Monena menneenä vuonna noin tammikuun ensimmäisellä viikolla on ollut ikävä villahousuja. Talvea on kestänyt sen viikon ja se siitä. Paitsi tänä vuonna on saatu nauttia kyllä melkein yltäkylläisesti talvesta. Olipa siis oivaa, että juuri tänävuonna päätin viimein tehdä ne villahousut itselleni. Aivan pahimmille pakkasille ne eivät tietenkään valmistuneet. Mutta luotetaan, että talvi tulee taas vuoden kuluttua.



Ihastuin housuihin näinkin huonon kuvan perusteella. Kuvitelkaa lehdessä oli kolme kuvaa ja jokainen tämä sama! Ja vielä mielestäni hyvin huono kuva, mutta ilmeisesti riittävä, kun lähdin toteutukseen. Toki selasin nettiä ensin ja löysin Patonsin sivuilta hieman paremman kuvan missä lapsi seisoo housut jalassaan. Oikeasti nykyään netti ja Ravelry on ihan mieletön juttu. Voit nähdä kymmeniä tai jopa satoja töitä yhdestä ohjeesta eri värivariaatioilla jne! Tekeekö hieman helpommaksi päätöksen miten ja mitä lähteä neuleita toteuttamaan! Aina se aseteltu ja ties vaikka nuppineuloin kiinnitelty kuvauskuva ei ole kokototuus mitä ohjeesta tulee!






Ohje on Kotiliesi käsityö 8/2015 lehdessä. Malli on lapselle, joten muokkailin silmukkamääriä vähän omanmieleni mukaan ja toista aikuisen leggariohjetta silmäillen, jotta sain sopivan koon. Aloitin neuleen lahkeista villasukkaan menevällä silmukkamäärällä ja luuppasin molemmat puntit kerralla. Lisäsin silmukoita tasaisesti ympäri punttia kerroksilla joissa ei ollut kirjoneuletta. En halunnut puolikkaita kuvioita sisäsivuille kummittelemaan, joten muuttelin hieman välisilmukoiden määrää jotta sain ne sijoittumaan kohtalaisen nätisti.


Punttien valmistuttua päättelin vähän silmukoita haaroista ja neuloin yläosan pyörönä valmiiksi. Ylös tein takakappaleelle pituutta lyhennetyin kerroksin ja lopuksi kuminauhakujan. Näin jälkeenpäin lyhennettyjä kerroksia olisi voinut tehdä myös hieman pepun alle, istuvuus olisi voinut olla hieman parempi. Mutta pelkäsin vaippapöksylookkia. Katsotaan mihin nämä käytössä venyvät. Ainakin ennen kuminauhakujaa tehdyt kierrokset venähtivät ihan huolella kastelussa. Yltävät vyötäröä korkeammallekkin...


Lankana on Dropsin Karisma ja valkoinen on itseasiassa purkulankaa siskoni villatakista (kiitos tästä!), jonka purin ja siloittelin uudelleenkäyttöön muutama vuosi sitten. Puikkokoko oli 3,5. Ehkäpä nilkassa olisi saanut olla enemmän simukoita ja vastaavasti yläosassa vähemmän tai ainakin tiukempi käsiala. Mutta kyllä näillä passaa mennä!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...