torstai 28. toukokuuta 2015

Suuri kinnaskirja, Vanhoja virolaisia kirjoneulemalleja


Sain keväällä anopiltani muutaman neulontaa käsittelevän kirjan, joten laitetaanhan niistä ensimmäinen esittelyyn. Suuri kinnaskirja Vanhoja virolaisia kirjoneulemalleja (Reet Piiri, Moreeni)


Alkuun kerrotaan hieman virolaisten käsineiden historiaa. Tämän jälkeen on esitelty pitäjien/kuntien mukaan lajitellen erilaisia kinnasmalleja. Suurimmasta osasta löytyy pieni ruutupiirros ohjeeksi, mutta selkeitä alusta loppuun ohjeita ei ole. Eniten kirjassa on (kuten nimikin sanoo) kirjoneulekintaita, mutta seasta löytyy myös muutamia sormikkaita ja pitsineulostakin.


Teos on hyvin kuvakirjamainen ja ei ehkä aivan aloittelevalle neulojalle. Sillä joudut itse tekemään laskelmat silmukkamääriin, joskaan tämä ei ehkä aivan valtavasti vaadi. Perustumppu jos on hallinnassa (opeteltiinkohan tämä kolmannella luokalla ala-koulussa?) onnistunee homma.


Omat lempparit oli tietysti muhun saaren värikkäät sormikkaat. Kirjanmukaan virolaiset uskoivat neuleiden kirjokuvioiden tuovan onnea ja suojaavan pahalta, ilmeisesti mitä enemmän ja mutkikkaampi sen parempi.. Hääkintaiden kohdalta löytyi mielenkiintoista tietoa kintaiden merkityksestä hääperinteissä. Morsiamen tuli neuloa kymmeniä kinnaspareja häitä varten, sillä niitä jaettiin yhdelle jos toiselle ja hääparillakin tuli olla useammat kintaat päivän aikana! Onneksi en teinnyt tätä vuosi sitten, olisi voinut tulla kiire.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Karkkivärejä

Viimeisimpänä värinä kangaspuihin saapuu ärjyäkin ärjympi, kirkuva P-I-N-K-K-I. Loimi riittänee juuri ja juuri kahteen käsipyyheliinaan. Tämä on kyllä todella raju!






Loimen loppuminen lisää hieman kenkkuilua. Yksi niisi oli mennyt poikki ajat sitten, mutta huomasin erheen vasta nyt. Keskellä huomaatte kuviossa tuon virheen. Lisäksi sidonnat alkavat olemaan löystyneitä. Viriöt eivät aukea aivan yhtä hyvin kuin alussa. No eiköhän puuttuvat 30-40cm kudota vaikka hampaat irvessä, jotta saadaan liinat kesäävasten käyttöön.

Syksyllä ehkä uusi yritys, pellavia kun kyllä jäi ylitse. Toisaalta voisihan sitä väliin tehdä mattojakin?

Rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista, vaan yhdessä samaan suuntaan katsomista.

Tulevana viikonloppuna pääsemme juhlimaan serkkuni avioliittoon astumista. Aiemmin kerroinkin tehneeni omaksi yllätyksekseni pienen kirjontatyön ihan onnistuneesti. Kirjonta kun ei koskaan oikein ollut minun ominta lajia. Alunperin tämä oli patalapuksi tarkoitettu pikkutyö. Mutta malli ja värimaailma ei oikein istu keittiööni, joten tämä jäi pyörimään keskeneräisten laatikkoon. Sitten välähti, tuohan on kuin tarkoitettu hääjuhlan onnittelukorttiin.


Paperina käytin akvarelliväreille (?) tarkoitettu hyvin paksua kartonkia, josta tein kortin pohjan. Kangastilkku on ommeltu tikaten korttiin kiinni ja taustalle on liimattu vahvikkeeksi samaista paperia. Sisälle kirjoitin otsakkeen värssyn. Lisäksi askartelin samasta paperista pienen kuoren ja siihen silkkinauha kiinnikkeen. Harmikseni valikoimistani ei löytynyt sopivaa vihreää tai punaista sävyä, joten jouduin tyytymään hopeiseen.
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...