perjantai 28. heinäkuuta 2017

CASH + SILK + MOHAIR = LOVE




Näistä aineksista luulisi tulevan älyttömän pehmeää/pumpulista/ihanaa ja niinhän siitä tuleekin!! Madelinetoshin Pashmina lankaa (joka kyllä suureksi osin merinoa, mutta silti niin pehmeää) on tullut marinoitua useampi vuosi. En enää edes muista mistä sen hankin. Kolme kerää oli odotellut inspiraatiota pidemmän aikaa. Sitten löysin Beaub villatakin. Mach made in heaven!


Pashminan kaveriksi valikoitui Dropsin Kid-Silk beige. Langasta minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja värinkin tilasin netistä arpomalla. Kontrasti olisi voinut olla parempikin ehkä hopean harmaa tai hailakka vaaleanpunainen olisi sopinut paremmin kaveriksi pashminan antique lace värille, mutta nyt mennään tällä. Ehkä teen joskus toisen kappaleen kun tämä on NIIN ihana.  Kontrastiraidat näkyvät himmeästi ja ilmeisesti pashminat olivat eri erää sillä takin alareuna on selkeästi tummempi, mutta ei mielestäni häiritsevästi.


Ohje on saumatonta ylhäältä alas, mukavaa neulottavaa. Tein koon XS/S. Muokkauksena kontrastivärin (eli Kid-Silkin) lisääminen etureunan tekstuuriin koko matkalta = ei raitoja, sekä kaksinkertaisena hihoihin, sillä pidin yksinkertaista liian ohuena muuhun takkiin nähden. Läpinäkyvyys hieman toki kärsii, mutta ehkä ajansaatossa nämäkin kuluvat niin, että alkavat näyttää alkuperäiseltä idealta.



Seuraavaan (Varmasti teen, ihan oikeasti, tämä on ihana!) takkiin jätän kauluksen lyhennetyt kerrokset pois, sillä kaulus on ehkä hieman massiivinen. Muutoin samalla kaavalla, ehkä himpun pienemmillä puikoilla. Kiinnitystä tässä takissa ei ole, mutta saampahan hyvän syyn tilata Titityyltä ihanan huivineulan, jotta saan sen pysymään kiinni.

Malli: Beaub
Lanka: Drops Kid-Silk ja Madelinetosh Pashmina
Puikot:4

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Yksi pitsihuivi vuodessa



Ohuesta langasta neulottujen pitsihuivien ähky on ollut päällä, siitä lähtien kun neuloin täyspitkän hunnun häihini muutama vuotta sitten. Ei ole napannut sen jälkeen ottaa ohutta lankaa puikoille. Kesällä (viime kesällä siis!) ajatuksiin hiipi sitten ajatus, josko olisi aika taas? Laitoin kauniin virolaispitsimallin puikoille. Alku meni ihan mukavasti, rivit olivat lyhyitä ja homma eteni. Sitten tuli stoppi, ei onnistunut millään ja homma jäi unohduksiin.


Jouluna otin tavoitteeksi tehdä yhden kerroksen päivässä ja homma lähti etenemään, joskus jopa innostuin tekemään usemman kerroksen. Reunamalli, jossa nyyppyjä oli jopa ihan mukava tehdä. Ja lopulta olikin aika päätellä huivi.


Tein huivista hieman isomman kuin ohjeessa, 15 mallikertaa ennen reunusta. Vaikka pidän huivin mallista, olisi se ehkä saanut enemmän näköä, mikäli alkuun olisi tehty toista neulosta. Katselin monen Ravelryssä tehneen Laminaria huivin alun tähän ja pitkään arvoin tekisinkö itsekkin niin, mutta päädyin että en. Olisi kuitenkin pitänyt. Neulominenkin olisi  varmasti mennyt nopsempaa, jos kuvioon ei olisi ehtinyt kyllästyä. Kertaus on tylsää neulonnassakin.


Lanka on Dropsin Lacea silkkiä ja alpakkaa, tykkään kyllä tästä langasta ja neulon varmasti jatkossa sitä lisää. Samaista lankaa käytin muuten Juhannuksen tienoilla esitellyssä tikkupaidassa kuviovärinä.

Hulluttelimpa jo ajatuksella aloittaa virolaisia pitsihuivia kirjasta Crown Prince huivia, jota ei kyllä koolla ole pilattu ja sisältää nypyn jos toisenkin. Toisaalta nypyt eivät kyllä ole tuottaneet minulle tuskaa, joten ehkäpä voisin uskaltautua. Lankaakin ehkä olisi. Jäädään miettimään!



Lanka: Drops Lace
Puikot: 3,5
 



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kellohelmojen Marie-Antoinette




Viikonloppuna juhlittiin jälleen yksiä häitä. Alkavat kohta loppumaan tai ainakin harvenemaan meidän piireissämme, mutta vielä sai väkertää päällepantavaa itselleen. Pitkässä juoksussa tätä asua onkin tehty ja aamulla vielä viimeisiä tikkejä pisteltiin.


Olin kauan haaveillut Suuren käsityölehden 1/2007 hääpuvusta, joka oli Samu-Jussi Kosken käsialaa. Tuossa Marie Antoinette tyylisessä luomuksessa laskoksineen ja hulmuhelmoineen oli jotain minuun kovasti vetoavaa. Kangasta olin katsellut pitkään, minkään sopivan tulematta vastaan. Sitten näin kirpparilla Marjatta Metsovaaran vaaleanpunais-oranssin Primavera pellava pöytäliinan (kyllä luit oikein -pellava pöytäliina!) ja ihastuin jälleen. Nuo ihanat kiehkuraiset ruusukuviot! Ja siitä se ajatus sitten lähti.


Pitkään metsästi kahta suhteellisen samansävyistä ja kuntoista pöytäliinaa, ostin lopulta kolme paria joista kahta käytin. Lyhemmästä tuli etukappale ja pidemmästä liinasta takakappale. Ja sen kolmannen voin sitten laittaa vaikka kahvipöytään kotosalla. Kangasta vaadittiin kuutisen metriä, mutta selvisin puolella, sillä kaksipuoliseksi kudottu damasti voidaan pitää kumminkinpäin. Toisin kuin mallisssa käytetty painettu puuvillakangas, jolloin hame tuli myös vuorittaa, sillä varsinkin takahelma näkyy nurjaltapuolen sen ollessa pidempi kuin etuhelman.


Alkuperäinen malli oli mekko, mutta jätin hyvin avaraselkäisen yläosan pois ja tein vain hame osuuden. Siirsin takasauman vetoketjun sivuun, jolloin myös takasauma jäi tekemättä. Lyhensin myös hametta varmaankin 15cm, mutta silti takaosa osui maahan. Ja kaikista tärkeimpänä lisäsin taskut sivusaumaan. Hame onnistui yli odotusten ja pidän siitä todella paljon, hieman erilainen kellohelma! Helmassa oli monta metriä käsinpäärmättävänä, mutta yllättävän nopeaan sekin meni. Olen ihan uudelleen löytänyt käsinompelun!



Paidan ja laukun kangas on eurokankaan pellava-viskoosia (55/45). Kangas on jo pesty, eli se ei varsinaisesti kutistu, mutta kiilto oli todella voimakas verrattuna jo kulutettuun hamekankaaseen, joten kastelin kankaan, mutta en varsinaisesti pessyt sitä, ja näin sain kiillon hieman laantumaan. Malli on klassinen prinsessaleikkaus istutetuilla hihoilla, ja erittäin lyhyellä pituudella. Tähän en aivan tyytyväinen ole, sillä ilman mallinukkea tai apukäsiä sovittamien oli todella työlästä ja yläosan istuvuudessa on pieniä vikoja.


Laukun ruusut on koottu vinonauhaksileikatuista pellavankappaleista, joita ommeltu päällekkäin. Tämä taktiikka vie ihan älyttömästi kangasta ja jämiä ei alunperin ylimittaisesta kangaspalasta jäänyt yli yhtään! Itseasiassa olisin tarvinnut hieman enemmän kangasta muhkeampiin ruusuihin, mutta nyt se loppui kesken. Laukku on vuoritettu hamekankaalla.


Sitten vain helmoja heiluttelemaan! Yhden illan perusteella pellava toimi juhlapukeutumisessa mielestäni erittäin hyvin, ei hiostanut liikoja. Pellava on myös himmeän kiiltonsa puolesta tyylikäs juhlakangas. Rypistymistäkään en huomannut liiaksi illan aikana tapahtuneen. Ainoana miinuspuolena hame on aika painava ja jouduinkin laittamaan kaksi tyllihametta päällekkäin, jotta ne jaksoivat nostaa hameen. Kaikenkaikkiaan tämä kyllä onnistui yli odotusten, vaikka ensimmäisten saksaisujen teko oli taas kamalaa. Vintagekangasta kun ei ihan helpolla lisää käsiin saa!  Tykkään <3!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...