maanantai 31. lokakuuta 2016

Rikkinäistä helmineuletta


Perussukkia, taas. Pitäisi lopettaa näiden tehtailu, itselläni on pari kopallista sukkia ja lahjakassikin pitäisi vaihtaa isompaan (paperinen kauppakassi tällä hetkellä täysi sukkia). Mutta mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Nyt kaikki tutut tänne sukkia hakemaan, täytyy raivata tilaa uusille!

Malli on kaikessa komeudessaan kumman yksinkertainen. Helmineuletta, jonka rikkoo yksi oikea kierros. Pintaan tulee todella kaunis suomumainen kuvio. En tiedä oliko kakkosen puikkojen syy vai liiankin yksinkertainen malli, mutta kauan tuntui kestävän näiden tikuttelu.


Lankoina on aikoja sitten hankitut luonnonvalkoinen Lankakauppa Kujeen Aapeli sukkalanka, joka on ihanan lampainen tuoksua myöden. Tätä jäi vielä paljon varastoon... Violettivärjätty on mysteeri. Ostin sen violetti-innostusaikoinani Ravelrysta ja se on jonkun itsevärjäämää. Muistelisin, että olisi nallea, mutta tuntuu hyvin ohuelta ollakseen sitä. Joten mysteeriksi jää. Tätäkin löytyy vielä paljon varastosta. Joten lisää sukkia!



Lanka: Violetti mysteeri ja Aapeli luonnonvalkoinen
Puikot: 2


tiistai 25. lokakuuta 2016

Ihan tavallisia sukkia



Isäntä ilmoitti yllättäen, että sukkalaatikossa on kuulemma liian vähän hänen jalkaansa sopivia kokoja. Niin, enhän minä ole neulonut hänelle kuin yhdet sukat! Ja yhtä tässä on pidetty jo yli 10v. Otin ja neuloin sukkia ensitalveksi.

Kaikella rakkaudella ja lämmöllä mummon kutomia sukkia kohtaan (joilla siis on menty tähän asti). Ne ovat kaikki olleet harmaavoittoisia, ehkä joku sininen raitapari varressa. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa osa sukista on samalla värikombolla, eroavuuksia ehkä silmukkamäärässä, varren ja jalkaterän pituudessa tai käyttökerroissa.

Ja koska eriparin käyttö mieheni mielestä ei tule kuuloonkaan, päätin tälläkertaa tehdä värikkäät ja helposti parinsalöytävät sukat (siis sukkalaatikosta toisensa löytävät, muutoinhan sukkien katoaminen on oma mysteerilukunsa)


Ensimmäiseen pariin otin jämälankakorista kaikki sopivat DK paksuiset sukkalangat ja kärjestä aloittaen posotin menemään kahta sukkaa yhtäaikaa niinpitkälle kuin kukin väri riitti. Vihreä on Teeteen pallas, ruskea Novitan Nallea, tummempi harmaa Gjestal Maija, vaalean harmaa Viking Vilma(?) ja valkoinen jälleen Nalle. Kiva seurata miten eri lankalaadut pelittävät käytössä.


Isoista palkkiraidoista tuli lempparisukkani. Vaikkakin näissä on hieman enemmän työtä  (langanpäiden pujottelua siis) lopputulos miellyttää senverran paljon, että jaksaa näpertää. Nämä taitavat olla jonkin urheiluseuran värit(?), mutta siihen ei siis pyritty. Vanhaa oranssia 7-veikkaa on vielä useampi kerä ja näin niitä saadaan edes hieman upotettua miehenkin sukkiin.


Kolmannessa parissa olen käyttänyt pieniä sinisiä 7-veikan nöttösiä pois ja näistä näkeekin etteivät, kaikki ole tulleet samasta värjäyserästä. Mutta ehkäpä ne kelpaavat. Tehosteena jälleen tuota oranssia. Nyt luulisi miehen hetken pärjäävän näillä sukilla.


torstai 20. lokakuuta 2016

Uutta rispektiä neulesuunnittelijoille!


Eilen ilmestyi jännittävä lehti. Siinä nimittäin oli minun (!!) suunnittelema ja toteuttama työ.

Näin ihan sattumalta Kotiliesi käsityölehden nettisivuilla alkukesästä kilpailun ja päätin sutaista yhden ajatuksissa olleen työn paperille, sillä se sopi kilpailun teemaan: Ideoi asuste Jukka Rintalan suunnittelemaan juhlapukuun. Pidin kilpailun ajatuksesta; suunnittele ja ideo, toteutus vasta tuomariston päätöksen jälkeen. En nimittäin koskaan olisi osallistunut kisaan, jos neule olisi pitänyt ensin valmistaa ja lähettää. Pääsin aivan yllättäen finalistien joukkoon!

Emme tienneet millainen juhlapuku tulee olemaan, vain että se olisi musta kultaisin koristein. Suunnitelmani ei aivan ehkä pääse oikeuksiin yläosan kanssa. Kääty tulisi paremmin esiin olkaimettoman yläosan kannsa. Lisäksi käsinosiot on puettu kuvassa väärin, tarkoituksena olisi palmikon alkaa kämmenselän päältä, ei sormesta.


Ohjeen kirjoittaminen oli minulle uutta ja outoa. Jos jotain, niin tämä kokemus antoikin lisää kunnioitusta neulesuunnittelijoille. Kyllähän sitä itse modailee ja tekee kaikenlaista säätöä ja muuta. Mutta onkin aivan eri asia saada toinen ihminen tekemään saman ja vielä pelkkää tekstiä lukemalla. Ohhoh. Mutta jotain saatiin paperille ja hyvä näin. Toki työ myös poikkeaa hieman perinteisistä neulottavista asioista. Helpompihan olisi ehkä kirjottaa ohje sukalle, mutta aloitetaan vaikeamman kautta.


Lanka Merinoull on ihanana pehmeää, mutta kierre hajoilee jonkinverran, jolloin saa olla tarkkana, että kaikki langat tulevat silmukkaan. Väriä tämä ei päästänyt ollenkaan, ei sitten yhtään! Siitä plussaa. Yleensä mustista neuleista tuppaa irtoamaan vaikka millämitalla väriä.



Malli: Kääty ja palmikkohihakkeet! Kotiliesi käsityö 10/2016
Lanka: SandnesGarn Merinoull, musta 4 kerää
Puikot:5

Lehdessä on siis esiillä finalistit ja lopullinen voittajatyö esitellään Tampereeen Käsityömessuilla ensikuussa. Messuja tulee odotettua siten tuplainnokkaasti!





tiistai 18. lokakuuta 2016

Työvoitto



Siivoilin tässä hetki sitten kaappeja ja esiin tulivat nämä 2013 (ei vielä paha) aloitetut lintusukat. Jo tuolloin olin tehnyt mielettömän työ sukkien neulomisen kanssa. Ovat nimittäin raidoitettu kahdelta eri violetin kerältä (ei vain löytynyt samaa värierää) ja lisäksi oksistossa on mieletön määrä intarsiaa. Lintujen kirjonnankin olin jo aloittanut, mutta jouduin ne silloin purkamaan. Ei vain miellyttänyt silmää.

Jossain vaiheessa tässä välillä aloitin uudelleen kirjonnan. Tuolloin laitoin lintujen taakse joustavan kiinnisilitettävän tukikankaan (mitä ompelussa käytetään) ja sain edes jonkinlaiset linnut ohueeseen ja harvaan neulepintaan. Lehtien kohdalla sitten meni hermo ja homma lensi nurkkaan. Kirjonta ei ole vahvin käsityönalani. Näin myöhemmin katsottuna kirjontajälkeä olisi auttanut, että muliinilangasta käyttäisi vain kahta kolmea säiettä, ei koko lankaa.


Hetken pohdiskelin ja lopuksi päätin tehdä puun lehdet yksinkertaisesti linnunsilmäpistoilla. Säästävät hermoja ja aikaa, eikä tuo nyt niin huonolta näytä. Enemmän niitä olisi ehkä saanut tehdä vielä, nyt kun kuvia katsoo. Näyttää vähän kuolleelta raakulta tuo puu. Mutta vielähän niitä voi lisätä mikäli innostusta riittää.


Alkuperäinen ohje on ollut Vogue knitting lehdessä talvinumero 2010/2011. Näiden pitäisi olla polvipituiset, UUPS! Mutta minulla oli vaikeuksia päästä ohjeen neuletiheyksiin jälleen kerran. Tähän jos jollakulla on vinkkiä otan mielelläni vastaan. Nämähän ovat jo melkein sukkahousut. Voguen sivuilla on PDF puuosasta ja kirjonnan jokainen voi tehdä oman kokemuksensa mukaan joten lehden metsästäminen ei ole aivan tarpeellista, mikäli nämä haluaa tehdä.



Malli: Bird-Socks
Lanka: Louhettaren luolan väinämöinen värit: munakoiso ja kaakao
Puikot:2



maanantai 10. lokakuuta 2016

Isagerin Swallow villatakki


Huom! Kirjoitus sisältää paljon rakentavaa kritiikkiä ohjeesta ja sen kirjoitustavasta. Malli itsessään on edelleen mitä ihanin.

Päätin oikein satsata tähän upeaan villatakkiin ja ostin Isagerin lankoja, joita ohjeessakin oli käytetty. Alkuun mietein tekeväni tämän jostain Dropsin vastaavista langoista. Mutta munakoiso väri houkutteli kovasti ja kun sellaista ei löytynyt muualta, tuli tästä nyt ei pihistellä neule.


Aloitin ohjeen mukaan ilman mallitilkun tekemistä... Myönnän tämä oli virhe minun osaltani, soitellen sotaan. Puolivälissä havaitsin että neule menee varmaan kaksi kertaa vyötäröni ympäri. Eikun purkuun. Otin pienemmät puikot ja pienemmän koon. En vieläkään päässyt kerrotiheydessä samoihin lukuihin kuin ohje, mutta lähemmäs ja silmukkamääräkin kohtasi paremmin ohjeen kanssa. Tikuttelin menemään kolmosen puikoilla. Kunnes havahduin siihen, että etuosa tulisi aloittaa mutta napinläpiä puuttuu yksi. No jätetään se viimeinen tekemättä, ei se ole vakavaa.


Hartiapaikkojen tekemiseen kätkeytyi vaikka mitä kommervenkkejä. Vaikka olin piirtänyt itselleni oikein kaavion kaikista lisäyksistä ja muista näpräilyistä, jouduin purkamaan ensimmäisen etuosan puolikkaan. Oikeasti, jos ohjeessa on ainakin neljä eri kappaletta jotka alkavat JA SAMAAN AIKAAN... Niin ehkä olisi aika pohtia ihan kaavion tekemistä, ovat oikeintoteutettuina huomattavasti helpompia seurata.  Neuleiden neljä vuodenaikaa kirjassa olisi muutama muukin ohje, joita haluaisin toteuttaa mutta... Esimerkiksi kaunis palmikkopusero jää kyllä tekemättä juurikin kaavion puuttumisen vuoksi. Ainakaan minä en pysty seuraamaan tekstistä palmikkoneuleen tekemistä.

No purkamiseen johti erehdys, että lisätyt silmukat piti tehdä pohjavärillä ei kontrastivärillä, kuten ensin yritin. Tähän minut harhautti kirjoitus edellisessä lauseessa kuinka pohjavärin silmukat vähenevät ja kuviovärin lisääntyvät. Ei sitten heti tullut mieleen että olisi pitänyt lisätä sillä mikä vähenee. No ei ollut iso uudelleentekeminen loppujen lopuksi.


Langankulutuskin oli vähän mitä sattuu. Juu en päässyt aivan samaan neuletiheyteen kuin ohje ja tämä vaikuttaa langankulutukseen mutta mutta. Minulla meni käytännössä pienimpään kokoon kaikki Twinni lanka ja kaikissa langankulutukseksi ilmoitetaan sama määrä. Miten mahtaisi käydä isomman koon tekijällä, jos saman lankamäärän pitäisi olla sama? Silkki-Mohairia jäi yli toista kerällistä ja Spinniä  myös ihan kunnolla 150g.


Kaikistä näistä päänvaivoista huolimatta neuleesta tuli kaunis. Värit toimivat juuri niinkuin ajattelin. Tämä on elokuinen ukkosmyrsky. Hihat ovat aika naftit, ehkä näistä olisi pitänyt tehdä kokoa isommat, mutta toisaalta malli näyttää suunnitellunkin istuvaksi. Arvoin uskaltaisinko aloittaa hihoja ylhäältä istutettuna, mutta pupu tuli pölsyyn ja tein tavanomaisesti. Olisin voinut tehdä hihat pyörönäkin, mutta halusin alasaumaan virkatun tehosteen tummansinisellä joten tein ne edestakaisin kuten ohjeessa sanottiinkin. Lopuksi virkkasin sauman yhteen, jolloin silmukat tekivät hihan alle kauniin tehosteen.


Neule on päällä ihana. Niin kevyt mutta lämmin. Väreistä pidän ihan kympillä ja pappamallikin on mieleen. Joten summa summarum kannattaa nähdä vaiva tämän kanssa!


Lanka: Isager tvinni, spinni, silk-mohair ja alpaca 1
Puikot: 3



tiistai 4. lokakuuta 2016

Räsyrahit


Mattoloimessa oli aikoinaan vähän tilaa. Kunnonpituista mattoa ei olisi saanut enää aikaiseksi, joten suunnittelin tekeväni pieniä matonpätkiä, jotka voisi myöhemmin jatkojalostaa esimerkiksi tyynyiksi. Idea räsyraheista lähti pari vuotta sitten käsityömessuilla nähdyistä raheista.

Värikkään räsyrahin "kankaat" on ihan sitä perinteistä räsyä, vanhojen vaatteiden ja tekstiilien jäänteitä, sekä muutamia pätkiä trikookudettakin. Yritin valita saatavilla olevista kaikista kirkkaimmat värit. Mustassa on poppanakudetta, trikookuteita ja niitä räsyjä, seassa on myös vhs-nauhaa vaikka sitä ei tulisikaan ilmeisesti käyttää enää askarteluun, sen sisältämien raskasmetallien vuoksi. No nämä tehtiin ennen tiedon saavuttamista ja elämähän on vaarallista.


Vaahtomuovin metsästämisessä olikin tekemistä. Sillä vastoin odotuksiani se on todella kallista! Joten jos törmäät vaahtomuovisiin raheihin second handina ota taleteen. Etsiskelin pitkään kirppareilta ja torista, mutta en löytänyt sitten millään. Edellisellä kesäreissulla löysin sitten viimein Lankavasta kohtuuhintaisia vaahtomuovikuutioita. Lankavan vaahtomuovit kuutiot antavat hieman periksi aikuisen painon alla, mutta menevät rahina ja lastenistuimina ihan hyvin.


Loimen leveys oli noin 120cm tietämillä ja riitti hyvin kolmelle sivulle, mikäli vaahtomuovista leikkaisi parin sentin soirot pois. Seuraavaksi pohdittiin miten vaahtomuovia parhaiten muokattaisiin. Rautakaupasta löytyi villanleikkuuseen tarkoitettu veitsi, joka olikin aika machete, mutta hoiti homman todella siististi.

Tämän jälkeen ommeltiinki kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta käsin yhteen saumoista. Tässä oli kyllä sormet kovilla kisoksessa ´lankaa riittävän kireälle. Käytin äitini varastoista verhoiluun tarkoitettuja paksumpia lankoja ja neuloja.


Mikäli sinulla ei sattumoisin ole epämääräistä pätkää mattoloimea jäljellä, voi tälläiset rahit askarrella vanhoista  kudotuista matoistakin. Niitä on helppo pätkiä sopiviin mittoihin.Ohje pätkäisyyn vaikka täältä. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...