keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Viides kerta toden sanoo ja neulojan zen.


think outside the sox

Sain kerran palautetta; kiva kun kirjoitan epäonnistumisistakin, eikä kaikki aina ole niin helppoa ja ruusuista. No nyt tulee sellainen stoori, että oksat pois! Tarina alkaa ainakin parin vuoden takaa, jolloin näin ohjeen makeisiin leopardisukkiin. Sellaisethan oli saatava. Metsästin ohje-kirjan amazonista ja ostin langat. Päädyin pinkkeihin, sillä ruskeasävyinen leopardikuvio antaa vieläkin huonoja fiboja allekirjoittaneelle jostain 80-90 luvulta.


Ohje on erikoinen; ensin neulotaan pohja, sitten varpaista eteenpäin oikeilla ja nurjilla kerroksilla, samalla jalkapohjan silmukoita yhteenneuloen reunoissa. Viimein nilkan kohdalla aloitetaan pyörönä kirjoneule. No sain jalkaterän valmiiksi ja totesin, että nyt on puikkovalinta pielessä, eivät tule sukat jalkaan mahtumaan. Purin jalkaterän ja aloitin uudelleen, eipä tässä mitään ihan alussahan vasta mentiin. Pääsin poimimaan viimeisiä silmukoita vartta varten, kunnes totesin, että niitä on varmaankin 50 liikaa. Puretaan taas. (Tässäkohtaa väitän: kirjassa on virhe jalkapohjan viimeisen kerroksen lisäyksissä (tai minulla lukihäiriö), jättämällä lisäykset tekemättä pääsee paljon lähemmäs oikeaa silmukkalukua). No tämänjälkeen neuloin ensimmäisen ja toisenkin sukan aika haipakkaa.


Olin valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen, eli värjäykseen. Kirjoneule tehdään siis kahdella värillä ja lopuksi täplien sisukset värjätään. Empä ollut neuleita värjännyt aiemmin ja muistelin koittaneeni väriä jopa koetilkkuunkin. Värittelyn jälkeen piti väri kiinnittää lämmöllä. Siinä kävi sitten niin, että väriaine poltti langan kaikista kohdista missä sitä oli. Itkuhan siitä tuli. Monen tunnin neulonta ja näperrys hetkessä pilalla. Sukat roskiin ja ohje mäkeen.


Nyt vuosien jälkeen katselin jämälankakoria ja siellä oli sopivannäköisiä nöttösiä valkoista ja pinkkiä. Karvas pettymys oli jo ilmeisesti lientynyt, kun päätin vielä kerran kokeilla sukkasia. Neulominen lähti kivasti liikkeelle kunnes pääsin tuohon varren silmukoiden poimimiseen. Olin myös unohtanut että ohjeessa oli jotain häikkää, eikun purkamaan. No tämän jälkeen saatiin sukat vihdoista viimein (jälleen!) neulonnan osalta valmiiksi.


Värittämisen kanssa otin nyt varmanpäälle. Aikuisten värityskirjat ovat olleet tässä viimeaikoina pinnalla, se on rentouttavaa ja mieltärauhoittavaa tekemistä kun värittelee kuvia. Tämä neulojakin yritti rentoutua värittelemällä täpliä ihan tavallisella kangastussilla, tälläkertaa en edes yritä kiinnittää väriä. Jos pesussa lähtee niin väritellään sitten uudelleen. Mieli lepää, anti-stress ja silleen.


Että tälläistä tälläkertaa. Neulontasaaga oli aikamoinen. Itse malli istuu jalkaa mielestän oikein mukavasti. Saapasmallinen ratkaisu sopii ainakin minulle, pohkeeseen tulee hieman lisäyksiä mutta ei liian leveäksi käy. Suunnittelijan kanssa en ole  aivan samaa mieltä siitä, että jos (ja kun) jalkapohja kuluu puhki, on helppo poimia silmukat reunoilta ja neuloa uusi pohja. Tuntuu hankalalta, mielummin ehkä parsin. Teinkin jo ennakoivia toimenpiteitä ja harjoittelin vähän neulekirjomista tekemällä tassunjälkiä pohjiin. Mukavasti tuo turkoosi rauhoittaa kaikkea pinkkeyttä.


Turkoosia löytyy lisää myös sukkien yläosan käännöksen takaa, siellä on piilossa kissamaisen viileä teksti.  Jos jotakuta kiinnostaa vielä tämän jälkeen neuloaleopardisukat niin ohjekirja think outside the sox on minulla myynnissä. Kirja on koottu neulontakilpailuun osallistuiden ihmisten sukkamalleista (leopardi oli voittaja) ja siellä on jos jonkinlaista tapaa tehdä sukkaa, ihan perinteisiäkin malleja kyllä löytyy myös.


Ohje: Leopard Spots - Betty Salpekar (Think outside the sox
Lanka: Valkoinen: Hot sock uni,  Pinkki: Drops Fabel, Pirkanmaan kotityö Roosanauha lanka, Turkoosi: Austermann Step, Kirjava: Austermann ??
Puikot: 2,25 ja 2 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...