Joululahjat

Nyt on aika paljastaa mitä paketoitiin jouluksi paperiin käsityörintamalla. Koetimme kovasti vastustaa materialistista joulua ja siksi tehdytkin joululahjat ovat hyvin maltilliset. Kummipojat saivat molemmat heijastinliivit ja oli paketissa villasukatkin, mutta keskitytään nyt huomioliiveihin.

Molemmat ovat kovia konemiehiä, mutta toinen ilmoitti haluavansa heijastinliiviin perheen kissan Minnin. No tietystihän kummitäti tekee niinkuin käsky käy. Voin sanoa kyllä, että toista raitakissa-aplikaatiota en kyllä hetkeen tee.

Minni-kissaan on leikattu puuvillakankaasta valkoinen ja ruskea pohja. Kissan raidat, silmät, korvat ja suu on sitten toteutettu heijastinnauhasta. Näin pikkutarkassa työssä liimasin nauhat ensin paikalleen ja ompelin tämänjälkeen ne kiinni. Kissa näyttää ihan verenhimoiselta zombilta kun valo siihen pimessä osuu. Lisäsin eteen myös kunnon kastaleen heijastinnauhaa, sillä kissassa oli mielestäni liian vähän heijastavaa pinta-alaa.

Toisen pojan kaivinkone on tehty mieheni piirrustuksen perusteella. Pelkistäminen on minulle hankalaa ja pyrin turhan realistiseen toteutukseen usein. Kun sopivaa piirrosmaista mallia ei löytynyt nopealla etsinnällä, pyysin isäntää piirtämään kuvan, jonka pohjalta olikin paljon helpompi tehdä malli.

Molemmissa on takan kunnon huomioheijastinkolmio vielä lisäksi. Sivuissa on kuminauhat ja päälle se vedetään päänkautta. Pääaukkoa olikin vaikea saada riittävän isoksi. Lapsilla on kuitenkin suhteessa hyvin iso pää. Toivottavasti on riittävän avara, että menee helposti päälle ja pois.

Rauhallista joulua!

Runsas joulukranssi valmistui viikonloppuna juuri ajoiksi koristamaan joulua. Nyt istutaan vain nojatuolissa ja ihaillaan sitä kynttilänvalossa, ehkä hieman glögiä maistellen.

Ohje on Attic24-blogista, jossa Lucy virkkailee kaikkea ihanaa maan ja taivaan väliltä. Erityisesti pidän hänen kransseistaan ja jo aiemmin valmistin yhden kevät-kranssin hänen ohjeidensa mukaan. Tälläkertaa virkkailin talvi-kranssin jämälangoista.

Kaiken tilpehöörin alla on styroksinen kranssi ja siihen virkattu pohja. Pohjan päälle on kasattu sitten lähes sata elementtiä. Valmistin erilaisia lehtiä, palloja, käpyjä, lumihiutaleita ja kukkia. Valmiskoristeista käytin joulukukka-asetelmista talteenkerättyjä omenia, punaisia helmiä ja hopeista kulkusnauhaa. Lopuksi virkkasin vielä linnun kiintopisteeksi. Kaikki on ommeltu kiinni pohjaan.

Värimaailma on kovin synkeä mutta sopii suomalaiseen mentalitettiin. Lankoja tuntui kuluvan todella paljon. Ryhdyin pohtimaankin; kumpi kuluttaa enemmän lankaa virkkaus vai neulonta? Illuusio toki saattoi syntyä jämälankojen käytöstä, kun niitä ei alkuunkaan ollut niinpaljoa.

Oikein rauhallista joulua kaikille!

Malli: Attic24

Lanka: Erilaisia jämiä

Koukut:2, 3 ja 3,5

Autokorjaamolla

Blogiani aloittaessani lupailin muitakin kirjoituksia, kuin pelkkiä lankajuttuja. Hieman vähälle ovat jääneet, mutta nyt on ollut aikaa tehdä muutakin. Käsitöitä ovat ne puutyötkin. Halusin kunnostaa vanhan puuauton, jolla leikin sisarusteni kanssa pienenä. Auton todellisesta iästä tai alkuperäisestä tekijästä ei vanhemmillakaan ollut mitään käsitystä, mutta vanha.

Purkamisen kanssa tuli sellainen innostus, että en ennen kuvia huomannut ottakkaan. Niin tyypillistä. No, Auto oli viettänyt paljon aikaa ulkoleikeissä (hytistä löytyikin huomattava määrä hiekkaa). Tästä voineekin arvata, että lastulevystä tehty takaseinä ja istuinpenkki, sekä vaneriset lavanpohja ja hytin sivut eivät oikein olleet kestäneet aikaa. Aika haperoa oli. Puuosat sensijaan olivat vain maalia vailla. Purin auton osiin, nauloja oli käytetty reippaasti ja parhaat niistä olivat varmaan reilut kolme tuumaa pitkiä.

Kuten vanhatkin osat mitä ilmeisimmin oli aikanaan tehty siitä mitä oli käsillä, tein myös uudet osat siitä mitä verstaalta löytyi. Kiinnitykseen käytin nyt ruuvveja ja pikkunauloja. Sitten kevyttä hienotaa ja maalia pintaan. Maalitkin löytyivät myös varastosta. Renkaisiin käytetty musta ei meinannut kuivaa sitten millään, vielä kuukaudenkin jälkeen pyörät olivat tahmaiset, joten lakkasin ne päälle.

Toinen akseleista meni poikki rusteista mutteria irroitettaessa. Uusin molemmat sitten samalla kertaa. Valkoinen raita lavan reunassa oli alunperin jotain teippiä. En oikein luota nykyajan teippien pitävyyteen, joten maalasin raidan. Esso-tarrat olivat vanhan kuorma-auton kyljissä ja irroitin ne höyryttämällä. Hieman rypistyivät, mutta toivottavasti pysyvät menossa mukana, kun liimasin ne uusiin "oviin". Lisäys oli etupuskuriin kiinnitetty rekkarikilpi, joka on Vaasan höyrymyllyn keräilysarjasta aikanaan tullut.

Auto ei ole ihan pikkuinen kuten allaolevista vertailukuvista huomaa, pituutta varmaan reilut 70cm. Lopputulokseen olen perin tyytyväinen. Auto ei kadottanut vanhaa ulkomuotoaan, vaan sai juuri sopivan face-liftin. Kummipoika myös testasi auton käyvän yhä leikkeihinkin.

Vinksin vonksin - Wiolan jämistä

Siitä on varmaan jo vuosi, kun näin näiden tumppujen mallin Ullassa. Tiesin heti että ne on neulottava ja vielä Wiola-takin jämistä.

Malli on hauska ja suhteellisen helppo loppujen lopuksi. Vaikeinta oli taasen yhdistellä väri! Miten se onkin niin hankalaa? Kun neuletta tehdään sinne, tänne ja tuonne, normaalista reippaastikkin poiketen, iskee epäilys väliin. Tuleeko tästä oikean kokoista ollenkaan, riittääkö lanka? Peukalokiilan jälkeen kun palattiin lähes normaalin tumpun tekoon alkoi jo hahmottaa että kyllä tästä jotain tulee. Ja hyvä tulikin. Tykkään ihan kympillä!

Malli:Kinos Tiina Väätäinen

Lanka: Paksu pirkkalanka

Puikot: 3

Pipo-osastolla Undergrowth on alunperin ohuemmalle langalle tehty, mutta jätin yhden kuviokerran pois jotta sain omaan päähäni sopivan pipon tästä langasta. Kuvion keskeltä jätin muutaman rivin pois sillä pelkäsin langan loppumista. Ne olisi kyllä saanut tehdä sillä hieman nafti tästä tuli päähän. No käyttö hieman venyttää sitä. Isompi puikkokokokin olisi ehkä ollut poikaa tähän. Sopisiko vielä tupsu tuonne lehtien keskelle päälaelle?

Malli: Undergrowth

Lanka: Paksu pirkkalanka

Puikot:3 

Jänis istui maassa

Näin metsälenkillä jäniksen, oli jo valkoisessa talvipuvussaan.

Puffipeittoon matkaa tämä jänönen. Valkoisesta langasta vähemmän tulee tehtailtua puffeja, niin päätin tehdä yhden ihan varta vasten eikä edes jämäkerästä tullut tämä!

Talviprojekti etenee

 

Päivitelläämpä tämän talven ryijy-projektia, aiemmat postaukset näet täältä. Olen pitänyt tätä viikonloppuprojektina, joten edestyminen on kohtalaisen hidasta. Mutta varmaa! Nukkaaminen on mukavaa puuhaa, jotenkin rauhoittavaa pistellä paksulla neulalla lankaa kankaalle. Tämän myötä olen jopa innostunut käsinompelusta, tekisi mieli aloittaa joku projekti siihenkin. Istua vain sohvannurkassa ja pistellä neulan ja langan kanssa menemään.

Tätä ryijynukkailua ei ihan sohvannurkassa voi harrastaa, tarvitaan kohtalaisen paljon pöytäpinta-alaa johon liivin saa levälleen. Nukkaus aloitetaan vasemmalta ja edetään oikealle. Kuvion muodostuminen kun on aina kiinnostavaa, oikea puoli jää aina vähän kesken, kun vasemmalta voi jo aloittaa uuden rivin, jotta näkee miltä se kuvio sitten loppupeleissä näyttää.

Kuviosta näyttääkin tulevan aika massiivinen, saa nähdä miten se toimii valmiissa vaatteessa, oma selkäni kun ei ole mikään ladonovi.  Alareuna on nyt kokonaan tehty, samoin selkäosa taskujen välissä. Seuraavaksi tulisi päättää teenkö kuvioita tuohon etuosaan vetoketjun molemminpuolin vai enkö. Ja jos, niin mitä? Ideoita otetaan vastaan! Jokin spiraali siihen voitaisiin suunnitella, sillä etuosasta tulee muutoin aika yksinkertainen takaosaan verrattuna. Vai onko se vain hyvä asia?

Joulukuu on yhdessä neulomisen aikaa

 
Tänävuonna olen päättänyt ryhdistäytyä ja ottaa osaa sosiaalisessa mediassa jo suorastaan perinteisiksi muodostuneisiin joulukalenterineulontoihin. Valinnanvaraahan löytyy vaikka muille jakaa.

Taimitarhan joulusukkakalenterin taitavat useimmat tietää. Tänä vuonna upeat 7Veikka kirjoneulesukat on mahdollisuus neuloa kahdessa eri koossa (myös muhkeimmille pohkeille) ja lisäksi on vielä ohuemmasta langasta jouluyö-pitsisukat. Ajattelin laittaa puikoille molemmat!! Ohjeet löytyvät jokapäivä facesta ja taitavat tulla myös taimitarhan kotisivuille. Kirjoneulepolvisukkiin kaivoin äidin kätköistä ohjeenmukaiset langat. Pitsiversiota ajattelin yrittää sovittaa tukuwoolin sukkalankaan, jonka väriä en saa sitten millään toistumaan oikein näissä kuvissa.

Ja jotta ei tulisi tylsää osallistun myös Sweet Things - blogin adventtisukka kalenteriin, jossa neulotaan hieman lyhyempivartiset sukat adventtisunnuntaisin. Tuttu 7Veikka paksuus löytyy täältäkin ja tahti ei ole aivan yhtä kova kuin jokapäivä ilmestyvissä ohjeissa. Eilen ilmestyikin ensimmäinen pätkä. Kuten kuvasta näkyyn neuloinkin ensimmäisen varrenalun ja toinenkin on jo aloitettu.

Ja mikäli sukat eivät ole se juttu, Titityyllä ja Heidi Alanderilla on jouluhuivin neulonta, johon ohjeen voi hankkia kaupasta tai Ravelrystä. Tukuwoolin lankapakettia on myyty netissä, mutta kyllähän tämän voi tehdä muistakin langoista.

Puikot heilumaan!

Se on hilkka!

Mietin pitkään millä sanalla bonnet suomennetaan, ei se ole pipo, eikä hattu, eikä... Sanakirjahan sen sitten kertoi hilkka!

Olen neulonut tämän hilkan  jo kerran aiemmin; neonvihreänä lapsenkoossa. Ystäväni näki sen ja olisi kernaasti halunnut moisen itselleenkin. Lupasin katsoa josko lankaa on riittävästi, niin voisin sellaisen tehdä. Tämä tapahtui jo varmaan vuosi sitten.

Hetki sitten näin Hippusia blogissa harmaan version tästä ja inspiraatio iski. Vihreästä Cascade 220 langasta tein ystävälleni lakin. Se ei kuitenkaan riittänyt aivan loppuun asti, joten laitoin hieman pinkkiä mukaan. Toivottavasti tästä ei tullut liian överi, ettei jää käyttämättä. Tosin tämän kaamean pimeyden ja kosteuden keskellä tarvitaankin hieman piristystä päälle!

Harmaan tein itselleni. Lanka on kierrätysvillasta tehtyä,Fibranaturan Renew woolia. Tämä lanka ei ollut ehkä paras valinta palmikkomalliin, kuviot jotenkin hukkuvat pinnalta. Yhden kerän kanssa koin järkytyksen, kun laitoin sormeni kerän sisään, langanpäätä etsiessä. Siellä oli jotain kovaa ja epämääräistä. Inhotuksen väreet kulkivat selkärankaa pitkin. Kuvittelin jo jonkin tuholais-kuoriais-armeijan kerän sisään, mutta se osoittautuikin yli kiertyneeksi langaksi! Oli todella metkan tuntuista kun niin tiukalla kierteellä ja vielä keskenään kiertyneenä.

Pipon etureuna neulotaan ensin putkena, jotta siitä tulee kaksinkertainen. Seuraavaksi tehdään pään takaosa pyöröneuleena ja lopuksi neulotaan alareunaan ainaoikein reunus. Pipo on aika löyhästi päässä, mikäli sitä ei solmi kiinni, joten tämä sopii sekä kevyisiin pakkasiin, että matalampiinkin asteisiin.

Ohje: Neon Ski Bonnet - Lacey Volk

Lanka: Cascade 220 (vihreä) ja Fibranatura Renew wool

Puikot: 4

Jaa sitten ne ostokset

No nyt on jo melkein toivuttu messuista, joten esittelen vielä ostokseni lyhyesti. Budjetti ylitettiin (ei yllätä ketään?) ja vielä enemmänkin olisin halunnut ostaa. Kyyti vain rupesi ilmoittelemaan lähdöstään, ehkäpä onneksi. 

Ostoslistankin olin laatinut, mutta lopulta se ei pitänyt oikein paikkaansa. Minun ei pitänyt ostaa lankaa kuin yksi kerä.... Helmiä ja nappeja piti hankkia senkin edestä, mutta näitä ei tullut hankittua sitten ollenkaan. Kangaspuolella minua harmittaa kovasti. Unohdin ostaa tilkkupuuvillapaloja. Ne olivat mielessäni jossain vaiheessa, mutta unohtuivat.

Aloitetaan vaikka kankailla. Ensimmäisen kerran lankesin Verson osastolla. Useasti netissä ihailemani Sielulintu-kangas oli pakko heti poimia mukaan. Paapiin osastolta olin hieman suunitellut oranssin Työkalut-kankaan ostamista ja kun sitä sitten löytyi, otin myös palan turkoosia lakka-pupu kangasta, josta nimi nyt hukassa. Vanja Sean osastolla ihailin harmaata Beahive-luomuneulosta (uunituore uutuus). Palasin myöhemmin vielä silittelemään palaa ja totesin että se tarkoittaa, että pala on ostettava. Nyt se pyöriikin paraikaa pesukoneessa ja visio on valmiina.

Sitten se lankapuoli... Kuvasta puuttuu itseasiassa yksi vyyhti, jonka siskoni toi myöhemmin. Se oli ennakkoon tilattu Tapion kaupasta. Erittäin kätevä palvelu, tilauksen voi rauhassa askaroida ennakkoon kotona ja noutaa messuilta sopivana päivänä. Messujen aikaan  "Tapsalla" oli Dropsin alpakkajuhlat ja niitä tarjoulankojahan sieltä tilattiin. 

Yksi vyyhti mitä erityisesti etsin oli suonvärinen lanka. Moni tarjosi kirkkaanvihreitä myrkkysuo vyyhtejä, mutta etsin ihan suomalaista turvesuota. En ihan vakuuttunut ole tuosta Väinämöisestä värissä pippuri, mutta kokeillaan lähtisikö idea toimimaan. Wetterhoffilta ostin kaksi vyyhtiä "uutta" Veeraa ihanassa punaisen sävyssä ja yhden Sivillan. UUps...

Titityyltä otin kaksi kerää sitä paljonpuhutta Tukuwool Sockia. Vaaleanpunahtavassa sävyssä, joka ei kyllä näistä kuvista välity ihan oikein. Tukuwoolia piti ostaa, mutta yritin vastustaa vaaleanpunaista.... Harmaa olisi saattanut olla parempi valinta, mutta miten siihen on niin hankala tarttua?

Valmistuotteet tai puolivalmistuotteet ovat sitten tässä. Niistä saippuat, kranssipohja ja puukauha olivat listalla. Tosin kranssi osottautui vääränkokoiseksi. Teippitarhan ständiltä otin ihanaa eläinkuvioista teippiä, joka muistuttaa mielestäni vanhoja postimerkkejä. Puuvillakankaalle paineetu tytönkuva on Helmi Sirolan käsialaa ja sen ostin ihan mielijohteen perusteella.

Näillä mennään!

Tampereen käsityömessut!

Seuraa reportaasi Tampereen käsityömessuilta. Päivä oli perjantai (hyväksi todettu) ja messuseurueessa lisäkseni kolme aikuista ja yksi vauva. Lähdettiin ajoissa (innoissamme) aamulla matkaan ja saatiin odotella hetki ennen ovien avautumista, että pääsimme koluamaan messukojuja.

Aloitimme hyväksitodetulla kaavalla; A-hallista takaseinältä eteenpäin. Kolmatta kertaa messuilevana tuntui, että kojuja olisi ainakin tässähallissa hieman harvennettu, sillä tilaa oli todella hyvin suuresta ihmismäärästä huolimatta. Ensimmäinen halli tuntui menevän hujauksessa, osaksi siksi että useampi koju oli jo entuudesta tuttu ja tiesi jo ensivilkaisulta onko siellä minua kiinnostavaa tavaraa. Eikä siis kaikilla tarvinnut viettää aikaa ihan niin kauan. Ensimmäisen hallin  ja reilun parin tunnin jälkeen tankattiin kahvilla ja suunnattiin seuraavaan halliin, joka osaltani meni kuitenkin aikalailla ohitse. Jännitin nimittäin tulevaa lava-esiintymistä. 

Kellon lähennellessä puoli kolmea suunnattiin esiintymislavalle kuulemaan miten sijoitukset jakautuivat Kotiliesi Käsityön, Jukka Rintalan ja Sandnesgarnin asustekilpailussa. Sijoitukseni oli kilpailunumeron enteilemä 1! Ja jännityksestä huolimatta lavallakin meni ihan hyvin. Kilpakumppanien työt olivat myös todella hienoja ja pääsivät livenä paljon paremmin oikeuksiinsa, kuin mitä lehden kuvista sai selkoa. Jännityksen lauettua ja hieman voitto skumppien avustamana olikin sitten rentoa kierrellä uudelleen mielenkiintoisia kojuja. 

Alla muutamia messujen parhaita paloja. Paljon muutakin olisi voitu nostaa esiin, mutta jotta vältytään kilometripostaukselta mennään näillä ja katsotaan ostokset seuraavassa osassa. Jos innostut näistä, messuilemaan ennättää vielä sunnuntaina!

Silkkituonti Sorrin kojussa oli pehmeääkin pehmeämpää silkkilankaa ja vaikka mitä muuta upeutta. Silkin kiillossa on vain sitä jotain. Tuo marjapuurun punainen värikin on kuin juuri minulle tehty.

Iisakki Järvenpään puukkotehtaan kojulle minut pysäytti tuo punainen Riista-kaitaliina. Suunnittelin siinä että sopisi upeasti joulupöydän koristeeksi, ja juuri näin oli myös esittelijä ajatellut ja käyttänytkin liinaa. Samalla tutustuimme ensipuukkoon. Ensipuukko on oiva joululahja nuorellekkin lapselle (minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!). Puukon kärki ei ole terävä ja siinä on tukeva nahkainen kädensija ja kunnollinen sormisuoja ennen terää. Mahtavia kädentaidonnäytteitä nämäkin puukot.

Titityyn osastolla tiesin varmasti löytyvän uutta suomalaista sukkalankaan Tukuwool Sockia ja olihan siellä kaikenmoista muutakin ihanuutta, jonka äärellä huokailla ja hipelöidä. Pari kerää tarttuikin mukaan, arvaatteko värin?

Taitokatu on yksi messujen parhaista ideoista, se taisi olla tässämuodossa mukana toista kertaa? Taito Ylä-Savon osastolta äkkäsin nämä Anna Q:n ryijyt. Vihreäsävyinen ryijy saattaa olla tulevaisuuden ostoslistalla, sopisi meille mielestäni todella hyvin.

Jo heti alussa Alajärven kotitekstiilin punainen kylpytakki kiinnitti huomion, mutta kun sitten pääsin osastolle se olikin kadonnut. Kyseessä siis oli sama takki kuin vasemmalla puolen roikkuu mutta oikeanpuoleisilla väreillä. Takkia ei oltu kuitenkaan myyty, vaan se oli läksinyt kuvauksiin, joista se ei kerennyt palaamaan minun messuilujeni  aikana.

Wetterhoffin osastolla oli lisää herkullisia lankoja ja useita erilaisia tarvikepaketteja. Tarvikepakettien hyvä puoli on että värienyhdistely on tehty jonkun toisen toimesta eikä itse tarvitse pähkäillä sopivia komboja. Osastolla kovasti mainostettiin uutta Veera-lankaa (kampavillalanka 100g -900 m) joka on kankaankudonnasta ehkä tuttu, mutta lanseerattiin nyt myös kudontalankan!

Kulkurin kartanolta löytyi kiinnostavia kodinhoitotuotteita mm. Pyykkietikka, jota kovasti mielin. Olen käyttänyt tavallista etikkaa paljon pyykinpesussa (mm. poistaa hajuja ja estää värien haalistumista) ja siivouksessa. 

Vanja Sean standilla siliteltiin neulos jos toinenkin. Luomupuuvillaa ja kudottu Suomessa!

Aulassa varmasti kaikki ihastelivat Annariikka Qvistin nukkeja. Myös messujen mainoksissa näkynyt peruukki oli Annariikan käsialaa. Itse yhdistin sen ensin Molla Millsin käsialaksi, mutta onneksi törmäsin artikkeliin, josta oikea ihminen löytyi. Oma lempparini oli soturiprinsessa.

Messuille pääsin, kiitos järjestäjän, ilmaiseksi bloggari kyltillä varustettuna ja tämä oli myös siten hieman erilainen messukäynti. Ei aivan yllättäen, päivän jälkeen oltiin ihan poikki. Vaikka kovasti yritinkin, paljon jäi näkemättäkin. Onneksi ensivuonna uudelleen!