lauantai 22. joulukuuta 2018

Ei pöllömpi


En nyt oikeasti tarvitse jäätävän kokoista pöllöhuivia. Mutta koska voin niin tein sen. Tämän koossa ei ole mitään järkeä. Siipien kärkiväliksi tuli peräti 2,4m! Sen saa sitten kiedottua ja kiedottua ja vielä kerran kiedottua kaulan ympäri. Eipähän tule kylmä hei!


Malli on Tiny Owl Knitsin Hedwig.Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä Harry Potterin kanssa, mutta uskokaa tai älkään olen onnistunut täysin välttämään tämän supersuositun maailman ja olen täysin tietämätön sen sisällöstä. Tiny owl knits on tunnetuin varmaan Beekeepers quiltista (joka minulla on muuten edelleen kesken!) mutta jos erikoisemmat satumaiset neulomukset kiinnostavat, kannattaa ohjeistoa silmäillä.




Langat valikoituivat varastoista. Valkoinen sekoitus 100% alpakkaa ja wanhaa villalankaa, olikohan merkki apila? Harmaat osiot ovat jäänsinistä silkki-mohairia 2x + novitan ohutta sukkalankaa. Pinta on hyvin pörröinen ja pehmeä. Tavoittelin tuntupöllömäistä fiilistä ja mielestäni onnistuin siinä hyvin.



Huivi neulotaan alareunasta ylöspäin, lisäillen silmukoita sivussa. Neulomiseen kuuluu siis kirjoneuletta nurjalla ja intarsiaakin ohjeen edetessä. Sulat neuvottiin neulomaan erikseen, mutta sillä vihaan neuleen ompelua, poimin silmukat reunasta ja neuloin sulat suorilta kiinni. Lopuksi höyhenten väliin tehtiin tupsut ja silmät sekä nenä tehtiin jäljentämällä silmukoita.


Lanka: sekalaiset varastonjämät
Puikot: 4


lauantai 8. joulukuuta 2018

Silmiin sattuu


Käsi ylös kuinka monella tulee mies mukaan lankakauppaan? Veikkaan, että kuulun vähemmistöön, kun saan (?) kierrellä niitä mieheni kanssa. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Hän hillitsee hyvin ostomaniaa; jäänee arvoitukseksi onko se sitten hyvä vai huono puoli. Makutuomari on aina hyvä olla mukana, se on selvä. Toisinaan taas hän on se, jota saa olla hillitsemässä. Nyt kävi niin. Tosin heikoin tuloksin.

Olimme Tampereen lankamaailmassa piipahtamassa aivan muissa asioissa, kun alekorissa oli älyttömät määrät neonvärisiä villalankoja. Sinänsä en ihmettele etteivät ole olleet myyntivaltii. No mieshän innostui ihan valtavasti ja suorastaan vaati saada suorastaan häikäisevänkeltaisesta langasta villapaidan. No pienen neuvonpidon jälkeen lankaa lähti sitten matkaan.



Pitkään, hyvin pitkään etsin inspiraatiota. Selattiin yhdessä Ravelryä ja yritettiin päästä kompromissiin mitä langasta tehdään. Mies halusi palmikoita ja minä taas ehkä en. Aloitinkin yhden pelkästään pintaneuletta sisältävän tekeleen. Mutta ylhäältä alas tekniikalla noin rinnankohdalla totesin että ei. Se näytti kauhelata ja ei kerrassaan inspiroinut neulomaan. Ja jos jokin on pakkopullaa niin ei se oikein etene. Mietintämyssy päähän jälleen.


Ravelry jonossani on pitkään ollut Marie Wallinin - Craggie (Rowan) ihana murrettuja sävyjä sisältävä miestenpaita. Pääväri oli vihreä ja haaveilin tämän joskus neulovani yksistä 7-veikan purkulangoista miehelleni. No koska ohjevihkokin oli jo varastoon ostettu, laitoin uudet silmukat puikoille. Tuntui heti paljon paremmalta, vaikka langasta tai tarkemmin sen väristä en pitänytkään.


Hihoja hieman matkaa neulottuani alkoi jo tuntua siltä, että ei tästä niin kauhea tulekkaan. Onhan se räikeä, mutta hihat todellakin pelastavat sen kaamein jouluvillapaita kilpailusta ja tasapainoittavat hienosti kokonaisuutta.

Lanka Dale Garn oli hyvin pehmeän tuntuista, hieman ongelmia oli kierteen kanssa. Se saattoi osaksi johtua siitä, että osa langasta oli todellakin neulottiin kahteen kertaan. Neulottiin - Purettiin - Neulottiin.

Mallikuvaan verrattuna omassa paidassani etu ja takakappaleen leveys näyttää huomattavasti paljon kapeammalta. Mutta voi olla, että neuleinnostuksissani kaventelin liian tiuhaan. Kuka sitä ohjetta kerkiää rivi riviltä lukemaan? Varsinkaan loppuvaiheessa. Toisaalta hihoista tuli hieman leveämmät ja kompensoivat näin leveyden puutetta. Korjataan seuraavaan versioon, jos sellaisen jaksan vielä tehdä. Niissä minun väreissäni silläkertaa =)



Lanka: Keltainen - DaleGarn FreeStyle, Harmaa Cascade 220 + ja sekalaisia jämiä
Puikot: 3,5, 4

maanantai 26. marraskuuta 2018

Kotitiikeri


Aloitettuani neulomisen uudelleen, olisiko seitsemisen vuotta sitten, hamstrasin paljon lankoja ja kirjoja ihan vain silkasta innosta. Aina ei ollut aivan käsitystä mitä langasta tekisi, mihin se sopisi tai paljonko sitä edes tarvittaisiin. Tämänkin langan ostin ihan vain eläessäni violettia kautta, koska se vain näytti niin kivalta (vyyhdillä voisin vielä lisätä). Pallona se ei sitten aivan miellyttänyt minua ja lopullinen neulepinta yksinäänkään ei ole ihan sitä minulle ominta. Varastojani pienentääkseni neuloin kuitenkin sukat jos toiset tästä langasta.


Mallin kohdalla päästääkin sitten siihen extempero ostokseen eli Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaan. Nappasin sen 7 eurolla alennusmyynnistä Oulunreissulla. Ja tämä on kyllä ollut kerrassaan mainio ostos. Ohjeista olen tehnyt jo useamman sukan ja ensimmäiset sormikkaanikin tein tämän kirjan perusteella. Todella hyviä perus ohjeita, joissa muokkaamisvaraa kun taitoa karttuu. Lämpimästi voin suositella, mikäli kohdalle kävelee. 


Tämänkertainen ohje on Kotitiikeri. Perussukka, jossa juju on varren käänne, nilkkoja tuplalämmittämään. Käänteet menivät minulta väärinpäin kun aivoni eivät nyrjähtäneet oikein silmukoiden poimimista varten, mutta tuo nyt ei haitanne. Ompelin myös napit kiinni napinläpiin, sillä koen että eivät muutoin välttämättä pysy kiinni ja eipä minulla ole tarvetta niitä aukoakkaan. Ja jotenkin ihmeellä lanka neuloitui ihan kohtalaiseksi pinnaksi.



Ohje: Kotitiikeri - Jenni Österman
Lanka: Nalle? käsinvärjätty
Puikot: 2,5



keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Messuilut tälle vuodelle paketissa


Messupostaus tehty yhteistyössä Tampereen messujen kanssa, vastineeksi pääsylipusta.



Viime viikonloppuna oli taas käsityövuoden huipennus eli Suomen kädentaidot messut. Tänä vuonna kävin ensimmäisen kerran kahtena päivänä. Perjantaina pikavisiitti muutaman täsmäostoksen kanssa ja sunnuntaina sitten ajan kanssa. Kaiken kaikkiaan laskimme, että nämä olivat ehkä viidennet tai kuudennet käyntikerrat messuilla. Joten voinemme tituleerata itseämme kokeneiksi messuillakävijöiksi. Selvisimmekin sunnuntaina aika nopeaan kierroksestamme. Osasyynä se että kaikki olivat jo kerran käyneet edellisinä päivinä ja osaksi että tiesi millä kojuilla ei ole meille osavaa tavaraa eikä niitä tarvinnut käydä ihan kaikkia kurkkimassa.

Nuppuprintin ihania trikoita ja Käpysen(Mereen) trikoota perjantailta

Messut mainostivat uudistuksia ja täytynee sanoa että moni olikin hyvä parannus. Tulimme parkkipaikan toivossa heti aikaisin aamusta ja oli mukava yllätys että pääsimme Deli-alueelle kiertelemään jo ennen messujen aukeamista. Sieltä löytyikin kotikulmien Tyrnikka, jonka osastolla oli marja-glögejä maisteltavana. Marja-glögit näyttivätkin olevan uusi juttu (tai saattoi näitä ennenkin olla, emme delialueella ole paljoa pyörineet aiemmin). Lupasimme hakea pullot vielä ennen kotiinlähtöä, sillä niiden kanniskelu koko päivää ei innostanut.

Isännälle keittiöremontin valmistumiseksi luvattu keittiöpaperiteline
 Pikkuhallin uusi järjestys saa ehdottomasti suuret kiitokset, nyt sen kiertäminen on super-paljon helpompaa, ei tarvitse ärsyyntyä hyppivistä riveistä. Lisäksi kahviloissa ei tuntunut olevan jonoa juuri ollenkaan, vai sattuiko vain sellainen väli meille. Kaksi ensimmäistä päivää olivat aika tunkuisia, mutta sunnuntaina olikin yllättäen aika väljää. Katsotaan pitääkö sunnuntai valikoida päiväksi ensivuonna. Toki osasta tuotteista oli jäljellä vain yksi kappale tai ne oli loppuunmyyty. Kuten perjantaina nappaamani paperitelin, joita myytiin sunnuntaina postituksella.




Wetterhofin nukkatyynyt





Fyberspatesilta ostin ihan super pehmeää ja kiiltävää lankaa, joka saa neuloutua paidaksi. Pyörittelin jälleen kädessäni myös vaaleanpunaista mutta puhuin itseni irti siitä.Vaikka pinkki on pop ei se sopine joka paikkaan. (Kotona on kyllä yksi vyyhti joka voisi mennä näiden kanssa..) Nämä värit puhuttelivat minua usealla osastolla mm. Wetterhoff ja G-uld.


G-uldista puhuttaessa (tuo tanskalainen käsinvärjätty ihanuus) käsi ylös kuka ei voinut vastustaa heidän osastoaan. Siis kerrassaan upeaa! Olisin voinut napata useamman tarvikepakkauksen ja lankaa vaikka kuinka ja paljon! Siksi onkin huvittavaa, että ostin heidän osastoltaan kaikista eniten harmaata lankaa.  

Vaikka pidänkin kotimaisen suosimisesta olivat nämä ulkomaiset kutsuvierasesittelijät todella mukava piristys, toivottavasti heitä nähdään myöhemminkin uudelleen.


Majapuun osastoa odotin paljon, mutta harmikseni ihanat merinot eivät olleet päässeet messuille mukaan. Onneksi posti vielä toimii. Lohdutuksena otin vähän ötökkäkangasta poikien paidaksi.

Ensivuonna sitten uudelleen taas. Nyt neulomaan ja ompelemaan uudelleen inspiroituneena!

Tyrnikan mansikka-glögi

maanantai 29. lokakuuta 2018

Syksyn väreissä


En tiedä mikä saa minut neulomaan ylipolven mittaisia sukkia uudelleen ja uudelleen. Niille tulee muutenkin niin vähänkäyttöä. Mutta niin vain taas kävi, että keväällä laitoin nämä puikoille. Kesällä olivat sävy sävyyn kuumuudesta palaneen nurmikon kanssa. Ja nyt syksyllä ne käyvät ruskan sävyihin yksi yhteen.


Julia on Tiina Kaarelan Puikkomaistenrin sukkakirjasta Haapsalu pitsiin pohjautuva sukkaohje. Ne neulotaan alhaalta ylöspäin ja sukan kokoa muokataan puikkokokoa muuttamalla, ei siis lisäyksiä! En ennen ole moisella tapaa sukkia tehnyt, mutta toiminee. Ei turhia välikuvioita sotkemaan mallikertoja. Minulla tosin on joko niin löysä käsiala tai tikkuiset jalat, että posottelin menemään resoriin asti samoilla puikoilla.


Lankana minulla on ensimmäistä kertaa kokeilussa Filcolana Arwettaa, sävy 136 Sinappi. Väri sopii vallan mainiosti tälläiseen viljantähkä tyyppiseen kuvioon. Ja lanka itsessään on ihan älyttömän pehmeää! En tiedä onko jopa liian pehmeää sukkasiin, mutta paidan voisin näistä kyllä jatkossa neuloa! Todella ihana lanka.


Koetan saada näitä upeita pitkiäkin sukkia käyttöön asti tulevana talvena. Ehkäpä seuraavana viikonloppuna Lahden Kätevä ja Tekevä messuilla?! Tämä on ensimmäinen kertani kyseisillä messuilla, joten vinkkejä otetaan vastaa messuihin ja erityisesti Lahden hyvien ruokapaikkojen suhteen!


Lanka: Filcolana Arwetta Classic 150g
Puikot: 2,25 

lauantai 29. syyskuuta 2018

Elämän tärkein mekko


Esittelyssä nyt suurimmaksi osaksi siskoni tekemä käsityö. Minun osani oli avustaa suunittelussa ja muussa ohjeen modailussa, sekä ommella alusmekko.

Omiin häihini aikoinaan neuloin kokopitkän hunnun, joten siskolle ei varmaan jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin toteuttaa koko mekko minun peittoamiseksi. Pieni leikkimielinen sisaruskilpailu jatkuu näin vanhemmallakin iällä siis ;) Siskon ajatuksia projektista voitte käydä kurkkaamassa Meillä Kotona blogiyhteisöstä, joka teki pienen haastattelun Evelle.


Lankavalinnassa olin ehdottomasti sitä mieltä, että näin arvokas vaate vaatii myös arvokkaat materiaalit. Pelkkä puuvilla (vaikka merseroidussa kiiltoa onkin) ei tuntunut riittävän juhlavalta. Kahden langan yhdistäminen antoi uusia mahdollisuuksia. Silkk,i näinkin merkittävän mekon kuin hääpuvun tekemiseen, tuntuu heti oikealta valinnalta. Silkin kaveriksi ehdotin ensin mummulta jääneitä valkoisia pellavalankoja, ikuinen nostalgikko kun olen. Mutta ne olivat liian luonnonvalkoisia, morsian itse kun halusi valkoista.  Joten lopulta päädyimme ostamaan pellavalangan silkin kaveriksi. Täysin valkoinen ei tästäkään kombosta tullut, mutta sanotaan että vähemmän luonnonvalkoinen. Virkkauspinnasta tuli mielestäni todella kaunis. Kiiltävä, ryhdikäs, mutta samalla kevyt. Teksisi mieleni jokin vaatekappale tästä yhdistelmästä tehdä itsellenikin.



Kun mekkoa oli saatu kunnolla aluille lähdimme kangaskauppaan etsimään sopivaa aluskangasta. Lopulta valinta osui kerman/kultaisen vihateiseen morsiussatiiniin. Alusmekon ompeleminen oli hyvin hermoja raastavaa. Vielä kun sopivaa kaavaa ei tuntunut löytyvän mistään ja jouduin muokkailemaan kaavaa aika rankasti, stressitasot olivat välistä aika korkealla. Olihan kyseessä toiselle todella tärkeä mekko. Kevään ja kesän aikana tästä tehtii monta sovitusta ja korjausta. Onneksi sentään tämä oli vain alusmekko ja päälle tuli koko-shown varastava pitsi! En varmastikkaan olisi lähtenyt työhön, jos kyseessä olisi ollut pelkästään täysin ommeltu mekko. Niin vahvaksi ompelijaksi en itseäni tunne.


Hameen helmaan kätkin jotain sinistä. Helman käännöksen tein nimittäin sinisellä alavaralla. Muutoin mitään ihmeellisyyksiä ei mekkoon kätkeydy. Ompelus valmistui viikko ennen häitä ja kyllä sitä hääpäivänä pisteltiin muutama ommel vielä käsin. Oman hamoseni ompelin muutamassa päivässä mekon valmistumisen jälkeen. Jakkuun ei innostusta enää riittänyt. Mutta onneksi päivä oli lämmin.


Vaikka molemmat tiesimme että mekko on ihan mielettömän upea, emme ihan tälläistä some-hehkutusta odottaneet! Naamakirjan virkkausryhmän hehkutuksesta seurasi haastattelupyyntö ja siitä vielä esittelypyyntö. Joten jos haluat even kauniin hääpuvun voit katsastaa livenä Lahden Kätevä ja Tekevä 2018 - messuilla marraskuun alussa 3-4.11. Paikanpäältä voinet bongata even ja allekirjoittanutkin varmasti pyörähtää messuilla tänävuonna.





maanantai 17. syyskuuta 2018

Koko kesän vieneet sukat


Blogissa on ollut hiljaista, mutta niin oli kyllä kesällä neulontarintamalla. Helle ei todellakaan innostanut neulomaan. Neuloin kyllä jotain, mutta ne ovat vielä hyshys osastoa.=) Aikaa meni myös ompeluksiin ja niihinkin palaillaan tässä syksyn aikana. Lisäksi kuvaajani on nykyään niin kiireinen, että täytynee opetella itse ottamaan kuvat, jotta saa jotain näytillekkin.

Nämä sukat valmistuivat kaikesta huolimatta kesän aikana. Odottelivat vain päättely innostusta Kuvauksesta kiitos menee tälläkertaa ystävälleni Sannalle - Iso Kiitos!



Malli on Tiina Kuun ja mukana viimevuoden TourDeSock-kisassa. Ihastuin kuvioon jo silloin ja päätin neuloa sukat kun ohje tulee kaikkien saataville. Pääväriksi valkoitui joskus alennuksesta mukaan tarttunut Novitan Venla - ohut sukkalanka. Lanka ei tuntunut kovinkaan kivalle sormiini, mutta katsotaan miten kestävät käyttöä. Lanka oli aika karhea ja jotenkin laihan oloinen.

Kirjoneulekuvioihin valkoin jämälankoja ja sittenhän siinä kävi niin, että tummanvihreä ei riittänyt ja siksi teräosaan tuli ruskeaa kuviota. Mutta värisävy pysyi samana niin kokonaisuus näyttää kohtuu harmoniselta. Alkuun yritin parittaa vihreää ja harmaata vaaleanpunaisen kanssa, pinkki-fani kun olen. Tappio täytyi myöntää, vaikka kerät näyttivät hyvältä kombolta, neuleessa se ei toiminut sitten yhtään.


Tiinan ohje oli hyvin yksityiskohtainen ja helpposelkoinen, kuten aina! Pidän paljon Latvialaisesta letistä varren kuvion reunoilla, vaikka sen neulominen on välillä aika taistelua lankojen kiertymisen vuoksi. Kuviot ovat myös kauniit ja raita-yksityiskohta tuo vielä jotain sitä yksiväriseen osuuteen. Kantapää on  minulle liian pussimainen ja iso, vaikka vaihdoin pienempiin puikkoihin, joten sellaista en varmaan enää kokeile.


Lanka: Novita Venla + jämiä
Puikot: 2, 2,25 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vakka kantensa löytää


Vaihteeksi puutoitä tai askareluja nämä varmaankin ennemmin ovat. Pidän kovasti vanhoista Riihimäen Karhu- ja Ilves-tölkeistä. Ovat tilavia ja nättejä säilyttää erinnäisiä asioita. Tölkkejä on alettu valmistaa 50-luvulla ja viimeiset yllätyksekseni on tehty 90-luvulla! Omani ovat suureltaosin mummoniaikaisia, joten vanhempaa tuotantoa. Ongelmana on vain että peltiset kannet ovat olleet ajansaatossa hukkuvaa (tai pahoin ruostuvaa) tavaraa.



Olikohan toissatalvena kun vintillä ronutessani huomasin veljeni ala-asteaikaisissa puutöissä kannun kannen. Se oli tehty kahdesta ympyrästä jotka oli ruuvvattu yhteen. Alempi ympyrä oli hieman pienempi kuin kannun suuaukko ja ylempi taas suurempi. Tajusin että samalla tekniikalla saan tehtyä kansia myös karhupurkkeihini.



Tovihan siinä vierähti ennenkuin ne valmiiksi saatiin. Kannet on tehty tuuman paksusta koivulankusta. Olisi saanut olla paksumpaakin mutta varastoista ei löytynyt. Reikäporalla, joka on halkaisijaltaan suurempi kuin purkin aukko saatiin pyörylät muotoonsa. Seuraavaksi tein yläjyrsimellä lipan, eli alapuoli kapeni niin että se mahtui purkin suun sisään. Jyrsin myös yläreunan hieman pyöreämmäksi.



Ja sitten alkoi se kaikista inhottavin vaihe, nimittäin hiominen, hiominen ja hiominen. Seuraavalla kerralla aion olla senverran viisaampi, että valitsen jo valmiiksi höylätyn lankun. Raakalautaa saa meinaan hetken jos toisen hinkata. Puuh sanon minä. Perfektionisti kun en myönnä olevani, olisi joku toinen saattanut hioa kansien alapintoja vielä enemmän.



Hirveän hiomisen jälkeen käsittelin kannet mehiläisvahalla. Valisin sen koska ajattelin sen olevan keittiökäytössä huoleton ei myrkyllinen valinta. No valitsen senkin toisella kertaa toisin. Nimittäin ei kestä vettä tuo pintakäsittely vaan jättää ikäviä täpliä (jotka saa kyllä uusintakäsittelyllä poistettua).

Kansien messinkiset nupit ovat vanhojen hevosvaunujen kärrypeiton kiinnitykseen käytettyjä. Sopiva oikein mainiosti porakoneen tekemään reikään ja viimeistelevät kyllä tyylin.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...