perjantai 18. elokuuta 2017

Muistojen bulevardi


Pääsi käymään aivan yllättäen niin että puikoilla ei ole paljoa tekemistä, vain muutama työ kesken ja uusia voisi aloittaa. Mutta vaan mitä? Kovasti olisi kaikenlaisia suunnitelmia, mutta ei joko lankoja tai ohjetta. Palmikko-takkia ajatellen päädyin selaamaan vanhoja lehtiä. Muistan selkeästi aukeaman, jossa kaksi eri mallia valkoisia palmikkoneuleita hieman vanhaan tyyliin, mainittiinkohan siinä Marilyn? No tuota mallia ei vielä löytynyt, jäi yksi laatikko selaamatta. Mutta kaikenlaista muuta nostalgiatripiltä tarttui silmään.



Vietin lapsuuteni selaillen näitä 80- 90- ja vielä 2000-luvun käsityölehtiä ja muistikuvia erilaisista malleista on piirtynyt jonnekkin selkäytimeen. Laitetelin lehtiä sisäkkäin jonkun ihanan mallin kohdalta avattuna, ajatuksena; tämän teen vielä joskus ja tuonkin. No on osa noista silloisista suosikeista vieläkin ihan nättejä, voisi vielä tehdäkkin. Ihan ykkönen oli heppatytön vermeet, vaikka niitä en enää ehkä tekisi.Voi Palmie Girl kuinka loimeasi on ihasteltu! Muistan että siellä oli neulottukin loimi, ei kyllä tullut sekään vastaan tosin.




Toiset varmaan jo heittäisivät nämä mäkeen, mutta olen nostalgikko ja näitä on mielestäni edelleen kiva selata. Sitäpaitsi ei kaikki ole niin vanhentunutta kuin voisi kuvitella. Muotihan tiettävästi kiertää ympyrää. Ja esim. nämä mekot pallo- ja hulmuhelmoineen taisivat olla ihan pinnalla tässä hetki sitten? Toki sieltä sitten löytyy niitä röyhelöitä ja olkatoppauksia ja leveitä linjoja, erityisesti ompelupuolelta. 



Neulemalleissa on paljonkin käyttökelposta tavaraa (ehkä vähennetään 50 silmukkaa leveydestä joissain tapauksissa). Puhumattakaan käsinompelu- (ristipistot jne) ja kudonta-ohjeista. Nämä ovat usein aika ajattomia ja mielestäni niitä näkee huomattavasti vähemmän nykyisissä käsityölehdissä. Vai onko kyse vain siitä että lehdet ovat eriytyneet omille aloilleen eikä yhtä kaikenkattavaa ole enää saatavilla?


Muhulaiset neuleet, erilaiset palmikot ja Sirkka Könösen Metsä kukkii ovat kyllä olleet klassikoita jo syntyessään. Metsä kukkii neuleesta järjestettiin juuri yhteisneulonta. Joka jäi minulta väliin, mutta kyllä minä joskus vielä tämän teen! Kirjoneule kun alkaa jo olla hallussa niin enää opettelen värien valitsemista. Siinä onkin tekemistä kun sovittaa 13 väriä yhteen kun kaksikin meinaa tuottaa vaikeutta. Joku päivä, joku päivä...


Ihan ykköstä oli näissä lehdissä tietysti lukijoiden kuvat omista tuotoksistaan. Tuolloin ei ihan yhtä helposti jaettu tekeleitään kaiken kansan nähtäville kuin nyt instassa, facessa ja missä kaikkialla. Ensin tehtiin kova työ, sitten otettiin kuva ja vietiin filmi kehitettäväksi, haettiin kuvat ja lähetettiin lehteen ja odotettiin vielä lehden julkaisua. Voi jummi! Lehdestä sai sitten ihastella serkusten yhteisiä paitoja, kenen kummitäti oli tehnyt mitä ja kuka nuori oli ihan itse neulonut ja kuinka sitä hääpukua oli ihasteltu. Ah niin ihanaa.


Kun ei se Könösen paita vielä pääse puikoille, löytyi kuitenkin yksi kiva neuleohje jonka voisi vaikka jämistä toteuttaa. Vauvan tuplatumput, joiden varsi käy hyvin junasukkien kanssa pariksi.

Harrastatteko muut nostalgia-trippailu? Mitä teille on jäänyt muistiin näistä lehdistä?




tiistai 15. elokuuta 2017

Kylmästä kylmempään - tulen vielä sukkia tekemään


Ei tullut kyllä tänä vuonna kesää ollenkaan, lämpimät ja sateettomat päivät on laskettavissa yhden käden sormista ja varmasti jatketaan vain kylmempään päin. Siinämielessä se, että juuri tänä kesänä päätin neuloa sneacker-villasukkia on ehkä hieman hassua. Minähän kuljen A-I-N-A villasukat jalassa ja "keveämmille" kesäsukille olisikin ollut tarvetta useampana kesänä. Tämä kesä on kuitenkin menty paksuilla talvisukilla. Onneksi kesä tulee taas ensi vuonna ja nämä pääsevät vielä käyttöön.


Taina Anttilan tennarisukka on ollut Ravelry jonossa pitkään ja nyt päätin jämälankakoria keventää parin parin verran. Eipä näihin kauheasti lankaa mennyt, mutta kuluivat varastot 41 ja 43 gramman verran.

On vähän hullunkurista aloittaa sukka ja sitten mennäänkin suoraa kantapäähän. Niin tottunut tahkoamaan sitä vartta, että ihan ihmettelee kun se ei kerkiä alkamaankaan. Taisi muutama rivi liikaa tulla tuota joustinneulosta yhteen jos toiseenkin sukkaseen.


Malli on tosi kivan näköinen, näin kirjavaksi raidoitetuissa sukissa tuo värikkään osion pintaneule ei juurikaan tule esiin mutta minusta siinä on pieni timanttikuvio. Täytynee joskus tehdä vielä pari yksivärisestä. Jalassa pysymisestä tai muutoin mallin toimivuudesta en kyllä osaa antaa vielä mitään mielipidettä. Ei ole tullut nilkkasukka-ilmoja vieläkään. Ehkä siis ensivuonna. Nyt kaivetaan esiin paksummat sukkalangat.



Lanka: Fingering-jämiä
Puikot: 2,25



tiistai 8. elokuuta 2017

Kerjäläinen ja prinsessa



Vuosia sitten näin upeat sukat, joissa oli palmikkoa erivärisellä langalla kuin toinen pohjaväri. Sukille ei kuitenkaan ollut ohjetta ja olin aivan ihmeissäni siitä, miten moiset on tehty. Nyt törmäsin Ravelryssä samankaltaiseen ohjeeseen ja päätin opiskella miten nuo ihmeellisen upeat sukat oli tehty.

Instan puolella arvuuttelinkin jo aiemmin iskeekö näissä se kuuluisa kakkos-sukka syndrooma, sen verran takkusi alku. No eipä käynyt niin, aika nopsakkaan se toinenkin sukka syntyi ja ilman suuria ponnisteluita. Kumman koukuttava tuo kaavio on! Vielä yksi kerros, kun vauhtiin pääsee.


Kuvio koostuu sekä minipalmikoista, että nostetuista silmukoista. Näin saadaan luotua upea neuleen pinnalla kiemurteleva palmikkokuvio. Molemmat neulostyypit tekevät pinnasta joustamattomampaa, joten arvoin puikkokoon kanssa alkussa. 2,25 vai 2,5. Olen todella löysä neuloja ja päädyin sitten siitä syystä pienempiin puikkoihin, mutta otin kuitenkin sukan suurimman koon. Aika tiukat sukat näistä kyllä tulikin, mutta tykkäänkin napakasti istuvista enkä jaloissa pyörivistä sukista.



Sukkaan on kolme eri kokoa ja tämä siis isoin niistä. Kahdessa pienemmässä versiossa sivuihin ei tule tuota siksak-kuviota vaan ne ovat pelkkää raitaneuletta kuten pohja. Tämäkin oli yksi syy ottaa pienemmät puikot, jotta saan sivuihinkin jotain tapahtumaan. Ehkä hieman tylsemmät olisivat nämä sukat olleet ilman sivu-kuviota. Vaikka alussa olikin tiukkaa ohjeen katsomista mikä silmukka kääntyy milloin mihinkin.


Lankoina on kaksi aika eri sarjassa painivaa kaveria. Prinsessa on luonnonvalkoinen Cascade Heritage silk, ehkä jopa liian pehmeä ja hieno sukkalangaksi, mutta minulla ei ole koskaan perusvärejä laatikoissa. Onko jollakulla sama pulma? Ikinä ei osta sitä harmaata tai valkoista kerää, vaan jonkun paljon värikkäämmän, allekirjoittaneen tapauksessa usein pinkkiä sisältävän...  Violetin ja pinkinkirjava(hox!!) on  ravelrystä ostamani, pieni mysteerilanka. Muistaakseni se on nallea, mutta en sitäkään aivan varmaksi muista. Uuttera perussukkalanka kuitenkin voinen sanoa näistä yhdet sukat tehneenä.


Ensimmäinen sukka on hieman löysempi, tietysti kun kuvio oli uusi ja ohjeenkatselu ja harjoittelu tekivät pieniä taukoja neulontaan. Lisäksi sukkaa koetettiin jalkaan monta kertaa. Toinen sukka taas neuloutui paljon tiukempaan. En ole näitä vielä kastellut joten saa nähdä tasaako se hieman eroa. Ihanat sukat kuitenkin ja suunnittelijalta ilmestyi myös juuri toinen samaan tekniikkaan pohjautuva malli! Neulottavat eivät siis neulomalla lopu!

Lanka: Cascade Hertage silk 63g ja kirjava nalle (?) 37g
Puikot: 2,25 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kesäkemisti


Olin jo hyvissä ajoin alkuvuonna päättänyt, että tänä kesänä kokeilen kasvivärjäystä. Varastossakin oli aimokasa purettuja valkoisia lankoja, joille en oikein sellaisenaan keksinyt mitään käyttöä. Lisäksi erinnäisiä saatuja mysteerivyyhtejä oli valmiina pataan. Kesää meni ja hiljalleen alkoi blogimaailmassa näkyää muidenkin kokeiluja. Ja oho hups kasvien sesonkikin alkoi kääntyä syksyyn. Kiireellä alunaa tilaamaan ja netistä ohjeita etsimään.


Ensimmäiseen kokeeseen olin juhannuksena kuivannut koivun lehtiä ihan ohjeen mukaan. Koivusta kun paras väri saadaan ennen juhannusta kerätyistä "nuorista" lehdistä". Laitoin ne nyt vuorokaudeksi likoamaan. Kuivattuja koivunlehtiä oli yhtäpaljon kuin lankaa ja joku murretun keltainen väri näistä irtosi. Lanka oli käsittelyn jälkeen karheahkoa, mutta ehkäpä keitos pääsi hieman kiehahtamaan tai alunan määrä oli väärin mitattu. No pieni vyyhti, joten ei suurta vahinkoa.


Toisen keitoksen tein lupiininkukista. Toiveena sinertävä väri. Tähän aikaan olikin jo vaikeampi haalia kukintoja, sillä alkoivat jo menemään ohi. Sain kuitenkin matti myöhäisitä kukkijoista keitoksen. Kukkia oli koko 12 litrainen pataani täys. Väristä tuli kuitenkin se mintun vihertävä, vaikka keittolämpötila oli alhainen. Ehkä vika oli ph:ssa tai kukissa itsessään. Tiedä häntä, mutta en jäänyt surkuttelemaan, sininen nyt ei ehkä ole omin värini. Tämä on kuitenkin ainoa vyyhti missä väri on selkeästi semisolidi, mistä pidän erittäin paljon.


Kolmas keitos oli saflorin kukista. Ensimmäisenä kukat kylmään veteen likoamaan ja kaunis ja kirkas keltainen värihän sieltä lähti. Tämän jälkeen olisi pitänyt saada sitä pinkkiä, joka minulla tarttui vain harsokankaaseen. Tai ei siihenkään vaan huuhtoutui pois. Vaikka kuinka huuhtelin terälehtiä sain niistä aina vain keltaista irti. Emäksiksessä vedessäkään ei punaista tullut esiin, vaikka näin piti tapahtuman. Heivasin kukat mäelle ja totesin ostavani pinkit sitten kaupasta.

En tiedä nyt loppujen lopuksi onko tämä hauskaa vai ei hauskaa. Omimmat värini eivät hevillä luonnonmateriaaleista löydy, joten ehkä todellakin pysyttelen kaupanlangoissa. Tai no, on tuolla vielä pajunkuorta ja sieniaikakin lähenee, että josko sitä jonkun keitoksen vielä tekisi kun sitä alunaakin tuli osteettua.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...