torstai 30. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen Ehta


Ompelukuumetta laskeakseni kokeilin hupparin kasaamista. Kaavat ja kankaat ovat seisseet hyllyssä jo pidemmän aikaa. Joten tuumasta toimeen. Kuvatkin sain otettua aikoinaan, kun siskoni toimi ystävällisesti mallina.




Kaava on KatiK:n Ehta. Ilmeisesti jonkinlainen suosikkikaava, niin monella on tätä näkynyt ainakin facebookin ompeluryhmässä. Ja en yhtään ihmettele. Vaikka kaavat aluksi näyttivät lupailevan reippaankokoista vaatetta, tuli siitä ihan mittojenmukainen. 

Muokkailin mallia lyhyemmäksi tunikakoosta. Mutta en näemmä riittävästi, vieläkin olisi varaa lyhentää helmaa. Tykkään kyllä pitkistä, kunnolla selän peittävistä paidoista, mutta tämä tuntuu liikaa tunikalta päällä. Helman lyhennyksen vuoksi siirsin taskuja useita senttejä ylöspäin. Hihoihin taas lisäsin pituutta, sillä en pitänyt pitkistä resoreista. Hieman lyhyeksi jäi tämänkin muokkaus, korjataan seuraavaan versioon. Ideoita vilisee jo silmissä!



Musta kangas on Majapuun harjattu puuvillajoustocollege. Tämä on aivan ihanaa, niin pehmeää! Muutoin niin mustaa hupparia elävöittämään laitettiin Tyyne-Esteriltä tilattua digiprinttiä Kukka-kaleidoskooppia. Hupun vuori, taskut sekä hihasaumoja koristavat tereet on leikattu kukkakankaasta. Lisäksi päällystin nyörin kukkakankaalla ja tein kaavasta poiketen kämmekkäät, jotka voi vetäistä käsiä lämmittämään resorin alta.



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Jämiä jämiä


Lankalaatikkoon oli jäänyt parista kirjavasta lankakerästä loput. Yhdenlaista lankaa oli vain vähän, niin ettei niistä yksinään saisi mitään. Yhdistimpä siis toisten jämien kanssa ja nyt on kaksin kappalein uusia sukkia.


Molemmat raidoitetut langat taisivat olla Regiaa ja niistä tulikin ihan kivat sukat aikanaan. Harmaasävyinen sai raidoituskaverikseen harmaata jämää ja kärjet vihreästä, resori tummanharmaasta. Punakirjavaan yhdistin pinkkiä fabelia ja terä/resori vihreästä mysteerikerästä. Hyvät kombot tuli!




Neuloin ensimmäistä kertaa luupaten (eli pyöröpuikoilla) kaksi sukkaa kerralla, jotta sain kaiken langan käytettyä. Hieman harjoittelua tämä vaati ainakin neljän langan kanssa. Sanotaanko että sotkuja oli välillä aikalailla. Tein päkiän alle vahvistettua neuletta jotta en joutuisi parsintapuuhiin ihan heti.



Kantapää on vähän kökkö. Ihan tavallinen kantapää tehtynä vain "väärinpäin". En ole oikein vielä löytänyt kivaa kärjestä tehtävää kantapään ohjetta jota käyttää. Jos jollakulla on vinkata joku kiva vahvistettuna neuleena neulottu, otetaan ehdotuksia ilolla vastaan.



torstai 23. kesäkuuta 2016

Marokon tuulet



Kuka muistaa kuinka koulussa tehtiin laatikoita vanhoista postikorteista? Takapuolelle kartoni, reunat reijitettiin ja sitten ommeltiin reunus pykäpistoin. Lopuksi koko komeus kasaan paloja yhdistelemällä. Omani on vielä tallessa, mutta nyt tein samalla periaatteella hieman aikuisempaankin makuun sopivan rasian.



Inspiraationa ja ohjeena toimi Robyn Melian blogista löytynyt Granny's Christmas Card Box. Mutta muotohan voi olla mitävain. Leikkasin vanhasta paksusta nahkatakista laatikon palaset. Toiselle puolen liimasin kultaista kontaktipaperia. Aprikoin myös Dc-fixin käyttöä tähäntarkoitukseen. Mutta koska en moista ole aiemmin kokeillut päädyin tuttuun materiaaliin, jota jo löytyi kaapista. Reikiä sai hakata ihan kunnon stanssin kanssa. Kun kaikki palat oli reijitetty, virkattiin jokaiseen palaan reunus, josta ne kiinnitettiin sitten toisiinsa ompelemalla. 



Tästä tuli mielestäni hyvin marokkolainen fiilis. Ihan hauska vaikkakin paljon matalampi kuin mitä ennalta odotin. Saas nähdä mitä tänne säilötään. Mitään kovin painavaa tämä ei kestä. Suunnittelin jo valko/hopeisen version tekemistä, mutta reikiin virkkaaminen oli senverran hankalaa että jäänee toiseen kertaa. 



Marokon lämpimien tuulien saattelemana Hyvää Juhannusta kaikille!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Välipala - Kantoliinasukat



Välipalaprojekti siskon toivomuksestasta. Kantoliinasukat Kaksin kaunihimpi-blogin ohjeen mukaan. Mukava projekti kuljettaa kesäisillä kahvikutsuilla. Toinen valmistui Kummitädillä kahvitellessa ja toinen kaverilla vieraillessa.Olen hieman kursaillut vierailulla neulomista. Aiemmin on ollut useinkin tapana neuloa, tai ehkä ennemminkin virkata lakanapitsejä tai muuta vieraisilla. Joten miksikäs ei nykyäänkin. Eikä kukaan ainakaan vielä ole pahaa sanaa sanonut.



Tein ohjeen puolta kokoa pienemmillä puikoilla, mutta minulla taitaakin olla aika löysä käsiala. Lisäksi sekä nilkka että reisiresoriin tein muutaman lisäkerroksen. Myös jalkaterään lisäsin pituutta. Sopivalta näyttää ja malli osasi pienestä iästään huolimatta poseerata aikas hyvin.


Lanka: Novita nalle
Puikot:2,5

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Anthriscus sylvestris


Nämä sukat ovat Novitan, Suuren käsityölehden ja Suomen luonnonsuojeluliiton sukkakilpailun satoa vuodelta 2015. Kirjoneuleen ja palmikoiden yhdistelmä on mielestäni todella upea. Tykkään näistä todella paljon. Pitäisi useammin yrittää laittaa useampaa komponenttia yhteen teokseen.


Kuvat on näpsäisty nopeaan pimeässä ennenkuin kiikutin sukat mummulle lahjaksi. Siksi hieman huonot kuvat, joita yritin hieman vaalennella. En kerinnyt sukkia myöskään liottelemaan, joten ovat hieman tiukat ja vänkyrät sinne tänne. Sanoinkin mummulle että laittaa vaikka pesuun ennen käyttöä niin sujahtavat jalkaan paremmin.


Muutaman muutoksen tein ohjeeseen poistamalla väriraidat kirjonule kuvion alusta ja lopusta. Muutoin ihan ohjeen mukaan.


Malli: Koiranputkisukat Lumi Karmitsa
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3, 3,5


torstai 9. kesäkuuta 2016

Mustasta ruostetta esiin


Lämmittelen tässä uudelleen vanhaa harrastusta. Kävimme nimittäin aikoja sitten äitini kanssa pitkään kansalaisopiston ompelukursseilla. Lisäksi olen ommellut muutoinkin nuoruudessani paljon ja kaikenlaista. Sitten se vain jäi. Neulominen ja sitä seurannut virkkaus olivat helpompia harrastaa kotoa poismuuttamisen jälkeen. Ei tarvinnut paljoa tilaa välineille ja lyhyempikin aika riittää asian eteenpäin viemikseksi.

Viimevuoden lopulla innostuin kuitenkin kovasti uudelleen ompelusta. Hamstraamalla paljon kankaita ja ostamalla peitetikkikoneen. Juu peittarihan nyt on tietysti ensimmäinen mikä ompeluharrastuksessa tarvitaan... Mutta puollustuksekseni kone oli käytetty ja tosi halpa. Ehkä nyt myös trikootyöt onnistuvat toiseen malliin kuin ennen. Kaksoisneulaompelu ei ikinä oikein tuntunut toimivan kohdallani.


Miehelle on aina hyvä tehdä kokeiluvaatteita, vaikkakin t-paita laatikko pursuilee jo muutenkin yli. Mustassa on taasen se hyväpuoli että ehkä ne kaikki harhatikit eivät sitten näy ihan niin hyvin. Kaava on siis ihan perus T-paitaa. 

Tylsään mustaan piti tietysti keksiä jotain kivaa ja kokeilin ensimmäisen kerran kloorilla valkaisua. Ainakin tästä mustasta tuli esiin kaunis kuparinruskea sävy. (Kokeilkaahan aina ensin koetilkkuun mitä sieltä paljastuu, sillä toinen kokeiluni oli jotain aivan muuta) Sabluunan leikkasin piirtoheitinkalvosta, jotta voin käyttää sitä uudelleen. Kloori oli nestemäistä joten tupsuttelin sen paikalleen siveltimellä. Lopuksi roiskin sinne tänne klooria lisäefektiksi. Tämän jälkeen mietin että geelimäinen olisi ehkä toiminut paremmin. Jäljestä tuli kuitenkin mielestäni tosi kiva, roiskeita voisi vielä lisätä enemmänkin. Haaveilin myös reuinojen huolittelua oranssilla, mutta en sitten lähtenyt lankaostoksille. Seuraavaan koekappaleeseen sitten. 


Peitetikkikone toimi kohtalaisen hyvin. Tutustumiseen menee kyllä hetki aikaa ja erityisesti kaasun totutteluun. Hiljaista tahtia tuntuu tämän kanssa olevan vaikea löytää. Joko ei mennä ollenkaan eteenpäin tai rynnistettään kunnolla. Tästä johtuen varsinkin pääntien tikkaukset mutkittelevatkin sitten aikalailla. Onneksi ei näy.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Puff


Ikuisuusprojekti nro 1. Beekeeper quilt jatkuu muutaman vuoden tauon jälkeen. Kuten moni muukin aloitin tämän projektin vuonna 2012 aikalailla pian ohjeen ilmestymisen jälkeen. Olin vasta silloin aloitellut fingering vahvuisella langalla neulomista, joten jämiä ei ollut kertynyt nurkkiin kovinkaan paljoa.


Yritin kuitenkin pysyä peiton alkuperäiselle ajatukselle uskollisena ja tehdä kuusikulmaisia hexipuffeja vain jämälangoista. Olen kylläkin käyttänyt kaikkia mahdollisia langanloppuja nähin puffeihin, enkä vain pitäytynyt fingering vahvuudessa. Hieman kun säätää silmukkamääriä ja kerroksia niin kyllä ne sinne uppoavat.


Koska lankamakuni on aika yksivärinen, ehkä hieman semisolidia mukana. Olen koristellut osan puffeista kivoilla silmukanjäljennyskuvilla saadakseni peittoon hieman eloa. Yllättävän aikaavievä tämä on, sillä yksi puffi ei ihan hetkessä valmistu silmukoiden jäljennyksestä puhumattakaan!


Yritin hieman tyhjennellä jämälankalaatikkoa tähän projektiin sopivista langoista, jotta voin sitten taas neuloa uusia jämiä tilalle. Samalla tarkistin puffiluvun, jota ei olisi pitänyt tehdä! Himpanverran alle 200 ja tästä määrästä ei tee vielä isoakaan peittoa. Joten palataan laskentaan vasta sitten kun kaksi isoa paperikassia on täynnä eli ehkä joskus 2026.


Yleensä puffit täytetään vanulla tai langanpätkillä tai mitä nyt sattuu löytymään. Mutta yhteen tein napilla suljettavan salalokeron. Keksikäähän nyt mitä ihmettä laitan tähän pieneen salaluukkuun kun peiton saan valmiiksi?


Mikäli innostuit projektista, peiton (tai mitä ikinä päätät tehdäkkään) ohje löytyy ainakin Tiny Owl Knits:in ravelrysivulta The-beekeepers-quilt. Koriste-ohjeita taasen hausta sanalla Hexipuff.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...