tiistai 15. joulukuuta 2015

Kesällä kerran


Nämä kuvat olisivat ehkä sopineet paremmin viimeviikolle. Sateen ja pimeyden keskellä kaipasi kesää. (Vaikkakaan tilanne ei ollut paljoa maireampi muutama kuukausi sittenkään) Nyt on jo hieman parempi mieli kun maassa on lunta, edes jonkinlainen talvi.  Kuvat onnistuttiin ottamaan niinä muutamana päivänä kun aurinko paistoi ja oli kaunista.


Jo viimevuoden käsityömessuilla innostuimme äidin kanssa himmeleistä. Ne ovatkin tehneet uudelleen tuloa sisustukseen. Nyt hieman graafisimpina ja moderneina malleina. Muotitietoinen tietysti tekee himmelinsä paperisista tai muovisista putkista. Päätin kuitenkin tehdä asiat vaikeimman kautta. En edes osta olkia, vaan kerään ne itse.


Kotona ei nyt kasvanut ruista, mutta naapurin pellolla oli jo hyvät alut kun kysyimme saako sylillisen kerätä askartelukäyttöön. Lupa heltisi ja elokuussa saksimme ison sylillisen pellonreunasta. Perinteisesti himmelioljet tulisi kerätä Hannan päivään (21.7) mennessä. Mutta kylmä kesä oli viivästyttänyt kasvua niin, että korjuuseen päästiin vasta pitkällä elokuun puolella.


Kotona oljet aseteltiin aurinkoisimmalle teranssille kuivumaan. Tämä olikin hankalaa. Öiden kosteus, sateet tai muutoin kalseat päivät eivät edesauttaneet yhtään tätä prosessia. Osaan tulikin selkeitä homepilkkuja tai muita tummia kosteusvauriokohtia. Näin jälkeenpäin olisi vain pitänyt kiinuttaa koko nippu pannuhuoneen lämpöön kuivumaan. No seuraavalla kerralla sitten.


Viimeinen askare vielä kun ulkona saattoi touhuta oli olkien pätkiminen ja "siivoaminen". Solmun kohdalta poikki ja suojalehti irti. Lisäksi poistin tähkät. Samalla yritin lajitella oljet paksuuden mukaan, mutta se nyt ei aivan onnistunut. Joutui muuten tiiraamaan joka korren aivan liian tarkkaan. Pohditaan paksuuskysymyksiä sitten myöhemmin.

Kovin suurta värijakaumaan en olkiini saanut. Rukiin kuvailtiin olevan hyvinkin monisävyinen "vihreää, violettia, ruskeaa". Omat olkeni ovat niitä rupia lukuunottamatta kyllä vaalenkeltaisia. Kokojakaumaa on sitten vaikka muille jakaa. Siellä kun kasvavat toistensa lomassa on osassa hentoinen ohut varsi, toisilla hirveän paksu. Vinoutta ja kierouttakin löytyy joka suuntaan. Saas nähdä mitä näistä saadaan aikaan. 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lapaset ja kinkkinen kuvio



Taisin hetki sitten ilmoittaa että en juuri tee tilaustöitä. No eräänä viikonloppuna äitin esitti siskolleni ja minulle lapasohjetta ja ilmoitti moiset haluavansa. Siskoni pesi äkkiä kätensä hommasta ilmoittamalla että virkkaus on enemmän hänen alaansa, joten urakka jäi minulle. Kaivelin lankavarastoista äidin lempivärien keriä ja raidoittelin sitten nämä lapaset.


Suurin osa on seiskaveikkaa kuten ohjeessakin oli käytetty. Rannekkeen muokkasin käyttäjän toivomusten mukaan pidemmäksi. Tämä tarkoitti käytännössä sen muuttamista pelkäksi joustinneuleeksi. Kuvio on kertakaikkisen hankala, näyttää yksinkertaiselta kylläkin. Sen periaatteessa oppii muutaman toiston jälkeen. mutta tarkkana saa olla. Silmukoiden nostoja on kolmea erilaista. Viikon kuluttua aloittelin toista ja en sitten millään saanut sitä toimimaan. Purin kuvion varmaan kaksi tai kolme kertaa, sitten katsoin ohjetta ihan ajatuksen kanssa ja huomasin että olin jättänyt yhden rivin kokonaan välistä. Mitenkäs se menee ohjeita luetaan kun...


Ohje: Novitan lapaslehti ?
Puikot: 3,5
Lanka: Novitan seitsemän veljestä ja muita jämiä

Ps. Ohjeistin äitiä kuvion suhteen ja pipo kyseisetä kuviosta oli jo melkein valmis seuraavalla vierailukerralla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...