torstai 5. huhtikuuta 2018

Ajallaan ja silleen


Monena menneenä vuonna noin tammikuun ensimmäisellä viikolla on ollut ikävä villahousuja. Talvea on kestänyt sen viikon ja se siitä. Paitsi tänä vuonna on saatu nauttia kyllä melkein yltäkylläisesti talvesta. Olipa siis oivaa, että juuri tänävuonna päätin viimein tehdä ne villahousut itselleni. Aivan pahimmille pakkasille ne eivät tietenkään valmistuneet. Mutta luotetaan, että talvi tulee taas vuoden kuluttua.



Ihastuin housuihin näinkin huonon kuvan perusteella. Kuvitelkaa lehdessä oli kolme kuvaa ja jokainen tämä sama! Ja vielä mielestäni hyvin huono kuva, mutta ilmeisesti riittävä, kun lähdin toteutukseen. Toki selasin nettiä ensin ja löysin Patonsin sivuilta hieman paremman kuvan missä lapsi seisoo housut jalassaan. Oikeasti nykyään netti ja Ravelry on ihan mieletön juttu. Voit nähdä kymmeniä tai jopa satoja töitä yhdestä ohjeesta eri värivariaatioilla jne! Tekeekö hieman helpommaksi päätöksen miten ja mitä lähteä neuleita toteuttamaan! Aina se aseteltu ja ties vaikka nuppineuloin kiinnitelty kuvauskuva ei ole kokototuus mitä ohjeesta tulee!






Ohje on Kotiliesi käsityö 8/2015 lehdessä. Malli on lapselle, joten muokkailin silmukkamääriä vähän omanmieleni mukaan ja toista aikuisen leggariohjetta silmäillen, jotta sain sopivan koon. Aloitin neuleen lahkeista villasukkaan menevällä silmukkamäärällä ja luuppasin molemmat puntit kerralla. Lisäsin silmukoita tasaisesti ympäri punttia kerroksilla joissa ei ollut kirjoneuletta. En halunnut puolikkaita kuvioita sisäsivuille kummittelemaan, joten muuttelin hieman välisilmukoiden määrää jotta sain ne sijoittumaan kohtalaisen nätisti.


Punttien valmistuttua päättelin vähän silmukoita haaroista ja neuloin yläosan pyörönä valmiiksi. Ylös tein takakappaleelle pituutta lyhennetyin kerroksin ja lopuksi kuminauhakujan. Näin jälkeenpäin lyhennettyjä kerroksia olisi voinut tehdä myös hieman pepun alle, istuvuus olisi voinut olla hieman parempi. Mutta pelkäsin vaippapöksylookkia. Katsotaan mihin nämä käytössä venyvät. Ainakin ennen kuminauhakujaa tehdyt kierrokset venähtivät ihan huolella kastelussa. Yltävät vyötäröä korkeammallekkin...


Lankana on Dropsin Karisma ja valkoinen on itseasiassa purkulankaa siskoni villatakista (kiitos tästä!), jonka purin ja siloittelin uudelleenkäyttöön muutama vuosi sitten. Puikkokoko oli 3,5. Ehkäpä nilkassa olisi saanut olla enemmän simukoita ja vastaavasti yläosassa vähemmän tai ainakin tiukempi käsiala. Mutta kyllä näillä passaa mennä!



2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On kyllä! Miten sitä ennen onkaan tullut toimeen kaupan tylsillä mustilla?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...