Ihan tavallisia sukkia

Isäntä ilmoitti yllättäen, että sukkalaatikossa on kuulemma liian vähän hänen jalkaansa sopivia kokoja. Niin, enhän minä ole neulonut hänelle kuin yhdet sukat! Ja yhtä tässä on pidetty jo yli 10v. Otin ja neuloin sukkia ensitalveksi.

Kaikella rakkaudella ja lämmöllä mummon kutomia sukkia kohtaan (joilla siis on menty tähän asti). Ne ovat kaikki olleet harmaavoittoisia, ehkä joku sininen raitapari varressa. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa osa sukista on samalla värikombolla, eroavuuksia ehkä silmukkamäärässä, varren ja jalkaterän pituudessa tai käyttökerroissa.

Ja koska eriparin käyttö mieheni mielestä ei tule kuuloonkaan, päätin tälläkertaa tehdä värikkäät ja helposti parinsalöytävät sukat (siis sukkalaatikosta toisensa löytävät, muutoinhan sukkien katoaminen on oma mysteerilukunsa)

Ensimmäiseen pariin otin jämälankakorista kaikki sopivat DK paksuiset sukkalangat ja kärjestä aloittaen posotin menemään kahta sukkaa yhtäaikaa niinpitkälle kuin kukin väri riitti. Vihreä on Teeteen pallas, ruskea Novitan Nallea, tummempi harmaa Gjestal Maija, vaalean harmaa Viking Vilma(?) ja valkoinen jälleen Nalle. Kiva seurata miten eri lankalaadut pelittävät käytössä.

Isoista palkkiraidoista tuli lempparisukkani. Vaikkakin näissä on hieman enemmän työtä  (langanpäiden pujottelua siis) lopputulos miellyttää senverran paljon, että jaksaa näpertää. Nämä taitavat olla jonkin urheiluseuran värit(?), mutta siihen ei siis pyritty. Vanhaa oranssia 7-veikkaa on vielä useampi kerä ja näin niitä saadaan edes hieman upotettua miehenkin sukkiin.

Kolmannessa parissa olen käyttänyt pieniä sinisiä 7-veikan nöttösiä pois ja näistä näkeekin etteivät, kaikki ole tulleet samasta värjäyserästä. Mutta ehkäpä ne kelpaavat. Tehosteena jälleen tuota oranssia. Nyt luulisi miehen hetken pärjäävän näillä sukilla.