maanantai 20. helmikuuta 2017

Villatakki ja hattu





Miehelle neulomisen vaivasta olen tainnut puhua aiemminkin. Sukissa tuntuu silmukoita olevan tuhottomasti paljon enemmän ja puhutaanko edes villatakista. Vaikka siis oma siippa ei todellakaan ole kokoa XXXL. Tämä takki oli kuitenkin niin upea, että se oli neulottava. Malli on Rowanin Settler by Martin Storey. Pioneer kokoelmasta (ohjekirjanen myytävänä 10€, jos jotakuta kiinnostaa).


Olin ostanut Rowanin pure wool worsted-lankaa alennusmyynnistä jo kesällä ja tiesin salaa, että määrä ei todennäköisesti tule riittämään villatakkiin, mutta ajattelin koettaa kuitenkin. Nyt aiemmista villatakki vahingoista viisastuneena tein mallitilkun! Päädyin tekemään XS kokoa M-koon miehelle. Päätin modata hupun pois ja taskuihinkin tein villakankaasta vuoret, ei siis neulottuja taskupusseja! Silti lanka loppui. Kun pienellä vaivalla ei löytynyt kauppojen varastoista (jo lopetettua lankaa), päätin vain käyttää jotain riittävän samankaltaista. Arvaatteko missä lanka vaihtuu?


Kauluksen ja nappilistojen langat ovat siis eri sukua. Mutta riittävän lähellä ettei häiritse aivan kauheasti. Kokoasiat ovat taas hieman hämäriä. Takakappaleen selkäosan alaosasta (lanne?) tuli äärettömän iso, jouduin uudelleen kastelemaan takakappaleen ja yritin syöttää sitä hyvin tiiviiksi, jotta se ei pussittaisi aivan valtavasti. Vastaavasti hartioiden kohdalla se hieman kinnaa. Vika voi tietysti olla miehen vartalonmuodoissa, mutta kannattaa miettiä josko yläosaa ei kavenna kuten ohjeessa neuvotaan, mikäli pitäjä on harteikkaampi. Napit isäntä valitsi itse ja ihan tyylikkääthän nuo ovat.


Ohje: Rowan: Settler - Martin Storey
Lanka: Rowan pure wool worsted + samanvärisiä jämiä
Puikot: 3,5 ja 4 



Lakin kaavat löysin pinterestin kautta. Kaapista löytyi harmaata villakangasta, josta leikkelin palat. Vuori on kirpparilta ostetusta silkkihuivista. Lakki näytti hieman tylsältä yksinään, joten päätin kirjailla miehen nimikirjaimet silkkilangalla takaraivoon. Lankavalinnasta tuli hieman kommenttia useammaltakin taholta, mutta miehen ego kyllä kestää pienet pinkit lisäykset.

Kirjonnan kanssa olin niin innoissani, että kun mitään järkeviä jäljennysvälineitä ei löytynyt, siirrostin kirjaimet ohuen nenäliinapaperin avulla kankaalle. Tähän varmasti on järkevämpiäkin keinoja, mutta toimii näinkin. Piirsin kirjaimen nenäliinasta erotetulle ohuelle arkille. Harsin kirjainten ääriviivat ja revin nenäliinan pois! Hyvä tuli.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...