Villi Pohjola

Viimeistely ei ole minun juttuni, todettakoon se taas kerran. Tämäkin peitto on ollut neulottuna jo pitkän tovin, mutta silmien ja nenien näpertely ei ole innostanut sitten yhtään. Viikonloppuna viimein otin itseäni niskasta kiinni ja tein peiton loppuun. Huh! Saanen esitellä minun versioni Villi Pohjola vauvanpeitosta. Pahoittelut tummista kuvista, kesäilta alkoi olla jo lopuillaan!

Kun näin peiton ensimmäisen kerran Hupsistarallaan blogissa lähti se heti tehtävälistalle. Langat tilailin jonkin Dropsin supersalen yhteydessä, mutta myöhemmin ilmenneiden modailujen vuoksi jouduin sitten metsästämään melkein jokaista kerän jos toisenkin lisää. Alkuperäisen ohjeen sijaan tein pohjat intarsia neulonnalla, sillä pitkät langanjuoksut, mitä tähän olisi tullut eivät ole mieleeni ja lisäksi en pidä saumojen ompelusta. Aluksi loin tarvittavan silmukkamäärän jämälangalle ja posottelin toisenpuolen eläimet valmiiksi, sitten purin jämälangan ja loput eläimet toiselle puolelle. Lisäsin alkuun jokaiseen kymmenen kerrosta, jotta peitosta tulisi hieman leveämpi. Alkuperäisessä mallissa peiton pituus on hieman hassussa suhteessa leveyteen, omastani tuli mielestäni hieman sopusuhtaisempi.

Alkuperäisen ohjeen ilveksen vaihdoin pesukarhuun mutta lopussa huomasin että olinkin tehnyt valkoisen ja mustan naamiossa väärinpäin! No mitäpä tuosta, peitossa on nyt joku tunnistamaton metsän viekas ninjaeläin. Korvista jätin keskustat tekemättä, sillä intarsia alkoi tökkiä ja ajattelin lopuksi vain jäljentäväni silmukoita niihin. Silmukanjäljennys ei kuitenkaan oikein toimi paksussa puuvillalangassa, joten jäivät nyt noin. Viimeistely enemmän tai vähemmän ohjeen mukaan. Myöhässä huomasin että reunat olisi voinut tehdä helmineuleella ja näin välttää kiertymisen sekä reunaan virkatun silmukkarivin, mutta seuraavaan peittoon sitten korjaillaan tämäkin.

Malli: Villi pohjola

Lanka: Drops Paris

Puikot ja Koukku: 4,5 mm /4

Miltä nyt tuntuu?  Lempparini on karhu