Vietin viikonloppua vanhempien luona, sillä kangaspuut sijaitsevat heidän kellarissaan. Lumihiutaleissa valkoinen pellava ei olisi riittänyt enää edes kokonaiseen pyyheliinaan, joten edessä oli värinvaihto. Seuraavaksi valikoin ihanan hopeanharmaan pellavan, josta ajattelin tulevan kauniita pyyhkeitä.
En tiedä onko vika kellarin kelmeässä valaistuksessa, loimilangan vitivalkoisuudessa vai minun silmissäni, mutta valmis liina ei sitten olekkaan aivan yhtä ihanaa. Kaunishan se on ei siinä mitään mutta jokin "it" puuttuu. Voinhan uudelleen ihastua tähän kun valmiin kankaan saa ulos kellarista ja oikeaan valoon, sitten joskus syksyllä?
Itse asiassa pengoin tuossa pellavaisia ja totesin että tuo 10 metrin loimi kyllä pääsee loppumaan ennenkuin saan tehtyä kaikki haluamani värit ja muutama kaitaliinakin olisi kiva! Pari kuukautta sitten tuskailin ettei tämä koskaan lopu, niin se mieli vain muuttuu.
Ilmasta huolimatta Hyvää Naistenpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti