Huurteessa

Tästä piti tulla vuoden viimeinen blogipostaus, mutta se muuttuikin ensimmäiseksi. Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille! Itse neule valmistui jo kesällä, mutta olin mielessäni päättänyt, että kuvat siitä tulee ottaa jäisellä lammella. Siksi huurteinen lumimarja huivini esitellään vasta nyt.

Ohje on ilmestynyt ET-käsityöt lehdessä vuoden 2017 loppupuolella. Ihastuin malliin päätä pahkaa huivin suunnitelleen Soilen (NeulovaNarttu) blogissa, sen ensimmäistä kertaa nähdessäni. Niimpä lehti tuli hankittua varastoon oikeaa aikaa odottelemaan. 

Keväällä otin puikot ja pari lankaa tursuilevasta mohair-sekoite laatikosta (näitä on nyt kertynyt jostain syystä ihan älyttömästi, odottelehan vain postausta lankainventaariosta). Tässä tummansininen on Dropsin Vivaldia ja vaalensininen Dropsin Brushed alpaca silk. Sininen näyttää muutoinkin tekevän tuloaan lankavarastoon ja puikoille.

Neulominen oli yllättävän helppoa. Vaikka alkutilanne voi hieman kauhistuttavalta näyttääkkin. Kaavio toistuu ja siihen oppii nopeasti. Alussa muutama kämmi tuli tehtyä, mutta olivat tyylillisesti niin pieniä että jätin purkamatta. Siihen olisi varmasti mennyt hermokin mohairin kanssa. Väitän ettei virheitä huomaa ihan helpolla.

Pipon tekaisin Vivaldista ja tummansinisestä ohuesta sukkalangasta. Se on ihan yksinkertainen brioche-neulepintainen pipo, ei kommervenkkejä. Mallina on toiminut Pyeongchang Olympialaisissa ruotsin maajoukkueella nähdyt pipot. En saanut tiirattua kuvista onko se 1n 1o neulosta vai jotain muuta. Päädyin tekemään yksiväristä briochea ihan vain huvinvuoksi, kyllä se neulepinta on tässäkin ihan erilainen ja ehkä miellyttämämmän näköinen. Ajattelin vielä neuloa sormikkaat setin jatkoksi kunhan pääsen selvyyteen mallista.

Ohje: Lumimarja - Soile

Lanka: Drops Vivaldi - Drops Brusched AlpacaSilk

Puikot: 4

Briochen pauloihin

Brioche on ollut suurta huutoa parisen vuotta neulemaailmassa. Vasta nyt antauduin mukaan tähän hullutukseen. Sopivaksi aloitusprojektiksi katsoin Soilen Krysanteemi-kämmekkäät. Tituleerataanko häntä vaikka suomen brioche-kuningattareksi?

Hyvinkirjoitetun ja selkeän ohjeen mukaan oli helppo lähteä uuden opetteluun. Paitsi että, huomasin neuloneeni aiemmin briochea yksivärisissä vauvantossuissa. En vain tuolloin ollut ymmärätänyt mitä olin tekemässä. Enkä nyt oikein ymmärrä miten yksivärinen brioche on järkevää. Mutta no, takaisin kämmekkäisiin. Näistä voi hyvin taitamaton aloitella. Tulee perusteet tutuiksi ja kavennuksia ja lisäyksiä on riittävä määrä kuitenkaan lannistamatta neulojaa.

Kaikki ne kavennukset eivät ehkä ihan täysin niinkuinpitää ole, mutta enpä jaksa vaivata yksityiskohdilla. Pari pahinta virhettä purin (lähinnä lisäyksiä meni mönkään) mutta, onhan se niin kurjaa touhua, että ihan kaikkia en jaksanut korjata.

Lankoina on varastoissa heilunut violetti Vuorelman Satakieli (valitettavasti jo lopetettu ihana lanka) sekä viimesyksyinen punasipulinkuorella värjätty tuntematon villalanka (pohjaväri muistaakseni harmaa). Olen ihan myyty tuohon punasipulin kuoresta tulevaan vihreään väriin. Sen mieletön loiste ei todellakaan välity näistä kuvista! Lisäksi näiden värien liitto on jotenkin kertakaikkisen upea. Varmasti jatkossa nähdään lisää neuleita tälläisellä värikombolla.

Seuraavaksi seuraa se antautuminen. Nimittäin eihän tuosta briochen heittämästä koukusta niinvain irrottauduta. Lähes heti perään pistin puikoille soilen toisenkin brioche ohjeen, nimittäin Lumimarja-huivi! Tämä on mieletön!