Ei pöllömpi

En nyt oikeasti tarvitse jäätävän kokoista pöllöhuivia. Mutta koska voin niin tein sen. Tämän koossa ei ole mitään järkeä. Siipien kärkiväliksi tuli peräti 2,4m! Sen saa sitten kiedottua ja kiedottua ja vielä kerran kiedottua kaulan ympäri. Eipähän tule kylmä hei!

Malli on Tiny Owl Knitsin Hedwig.Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä Harry Potterin kanssa, mutta uskokaa tai älkään olen onnistunut täysin välttämään tämän supersuositun maailman ja olen täysin tietämätön sen sisällöstä. Tiny owl knits on tunnetuin varmaan Beekeepers quiltista (joka minulla on muuten edelleen kesken!) mutta jos erikoisemmat satumaiset neulomukset kiinnostavat, kannattaa ohjeistoa silmäillä.

Langat valikoituivat varastoista. Valkoinen sekoitus 100% alpakkaa ja wanhaa villalankaa, olikohan merkki apila? Harmaat osiot ovat jäänsinistä silkki-mohairia 2x + novitan ohutta sukkalankaa. Pinta on hyvin pörröinen ja pehmeä. Tavoittelin tuntupöllömäistä fiilistä ja mielestäni onnistuin siinä hyvin.

Huivi neulotaan alareunasta ylöspäin, lisäillen silmukoita sivussa. Neulomiseen kuuluu siis kirjoneuletta nurjalla ja intarsiaakin ohjeen edetessä. Sulat neuvottiin neulomaan erikseen, mutta sillä vihaan neuleen ompelua, poimin silmukat reunasta ja neuloin sulat suorilta kiinni. Lopuksi höyhenten väliin tehtiin tupsut ja silmät sekä nenä tehtiin jäljentämällä silmukoita.

Ohje: Hedwig - Tiny owl Knits

Lanka: sekalaiset varastonjämät

Puikot: 4

Silmiin sattuu

Käsi ylös kuinka monella tulee mies mukaan lankakauppaan? Veikkaan, että kuulun vähemmistöön, kun saan (?) kierrellä niitä mieheni kanssa. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Hän hillitsee hyvin ostomaniaa; jäänee arvoitukseksi onko se sitten hyvä vai huono puoli. Makutuomari on aina hyvä olla mukana, se on selvä. Toisinaan taas hän on se, jota saa olla hillitsemässä. Nyt kävi niin. Tosin heikoin tuloksin.

Olimme Tampereen lankamaailmassa piipahtamassa aivan muissa asioissa, kun alekorissa oli älyttömät määrät neonvärisiä villalankoja. Sinänsä en ihmettele etteivät ole olleet myyntivaltii. No mieshän innostui ihan valtavasti ja suorastaan vaati saada suorastaan häikäisevänkeltaisesta langasta villapaidan. No pienen neuvonpidon jälkeen lankaa lähti sitten matkaan.

Pitkään, hyvin pitkään etsin inspiraatiota. Selattiin yhdessä Ravelryä ja yritettiin päästä kompromissiin mitä langasta tehdään. Mies halusi palmikoita ja minä taas ehkä en. Aloitinkin yhden pelkästään pintaneuletta sisältävän tekeleen. Mutta ylhäältä alas tekniikalla noin rinnankohdalla totesin että ei. Se näytti kauhelata ja ei kerrassaan inspiroinut neulomaan. Ja jos jokin on pakkopullaa niin ei se oikein etene. Mietintämyssy päähän jälleen.

Ravelry jonossani on pitkään ollut Marie Wallinin - Craggie (Rowan) ihana murrettuja sävyjä sisältävä miestenpaita. Pääväri oli vihreä ja haaveilin tämän joskus neulovani yksistä 7-veikan purkulangoista miehelleni. No koska ohjevihkokin oli jo varastoon ostettu, laitoin uudet silmukat puikoille. Tuntui heti paljon paremmalta, vaikka langasta tai tarkemmin sen väristä en pitänytkään.

Hihoja hieman matkaa neulottuani alkoi jo tuntua siltä, että ei tästä niin kauhea tulekkaan. Onhan se räikeä, mutta hihat todellakin pelastavat sen kaamein jouluvillapaita kilpailusta ja tasapainoittavat hienosti kokonaisuutta.

Lanka Dale Garn oli hyvin pehmeän tuntuista, hieman ongelmia oli kierteen kanssa. Se saattoi osaksi johtua siitä, että osa langasta oli todellakin neulottiin kahteen kertaan. Neulottiin - Purettiin - Neulottiin.

Mallikuvaan verrattuna omassa paidassani etu ja takakappaleen leveys näyttää huomattavasti paljon kapeammalta. Mutta voi olla, että neuleinnostuksissani kaventelin liian tiuhaan. Kuka sitä ohjetta kerkiää rivi riviltä lukemaan? Varsinkaan loppuvaiheessa. Toisaalta hihoista tuli hieman leveämmät ja kompensoivat näin leveyden puutetta. Korjataan seuraavaan versioon, jos sellaisen jaksan vielä tehdä. Niissä minun väreissäni silläkertaa =)

Ohje: Marie Wallin - Craggie (Rowan 56)

Lanka: Keltainen - DaleGarn FreeStyle, Harmaa Cascade 220 + ja sekalaisia jämiä

Puikot: 3,5, 4

Koko kesän vieneet sukat

Blogissa on ollut hiljaista, mutta niin oli kyllä kesällä neulontarintamalla. Helle ei todellakaan innostanut neulomaan. Neuloin kyllä jotain, mutta ne ovat vielä hyshys osastoa.=) Aikaa meni myös ompeluksiin ja niihinkin palaillaan tässä syksyn aikana. Lisäksi kuvaajani on nykyään niin kiireinen, että täytynee opetella itse ottamaan kuvat, jotta saa jotain näytillekkin.

Nämä sukat valmistuivat kaikesta huolimatta kesän aikana. Odottelivat vain päättely innostusta Kuvauksesta kiitos menee tälläkertaa ystävälleni Sannalle - Iso Kiitos!

Malli on Tiina Kuun ja mukana viimevuoden TourDeSock-kisassa. Ihastuin kuvioon jo silloin ja päätin neuloa sukat kun ohje tulee kaikkien saataville. Pääväriksi valkoitui joskus alennuksesta mukaan tarttunut Novitan Venla - ohut sukkalanka. Lanka ei tuntunut kovinkaan kivalle sormiini, mutta katsotaan miten kestävät käyttöä. Lanka oli aika karhea ja jotenkin laihan oloinen.

Kirjoneulekuvioihin valkoin jämälankoja ja sittenhän siinä kävi niin, että tummanvihreä ei riittänyt ja siksi teräosaan tuli ruskeaa kuviota. Mutta värisävy pysyi samana niin kokonaisuus näyttää kohtuu harmoniselta. Alkuun yritin parittaa vihreää ja harmaata vaaleanpunaisen kanssa, pinkki-fani kun olen. Tappio täytyi myöntää, vaikka kerät näyttivät hyvältä kombolta, neuleessa se ei toiminut sitten yhtään.

Tiinan ohje oli hyvin yksityiskohtainen ja helpposelkoinen, kuten aina! Pidän paljon Latvialaisesta letistä varren kuvion reunoilla, vaikka sen neulominen on välillä aika taistelua lankojen kiertymisen vuoksi. Kuviot ovat myös kauniit ja raita-yksityiskohta tuo vielä jotain sitä yksiväriseen osuuteen. Kantapää on  minulle liian pussimainen ja iso, vaikka vaihdoin pienempiin puikkoihin, joten sellaista en varmaan enää kokeile.

Ohje: Kanteletar by Tiina Kuu

Lanka: Novita Venla + jämiä

Puikot: 2, 2,25 

Peace

Tämä neule on ollut työnalla syksystä lähtien. Aloitin neuleen hihoista, sillä vaikka neuloin mallitilkun (Whoop rasti seinään!) olin hieman skeptinen millaiseksi käsiala neuleen edestessä muuttuu. Joten ajattelin, että hihassa on helpompi tehdä muutoksia. Usein alku on minulla tiiviimpää. Jatkossa kun lanka, puikot ja malli muuttuvat tutummiksi neulomiseen tulee vauhtia ja käsiala muuttuu.

Lisäksi päätin viimein harjoitella jo aiemmin hankkimani kultaseppä Sanni Lehtisen langankuljettimen käyttöä. Ristin hopeisen langankuljettimen "neulesormiraudaksi"  ja sitä voi käyttää myös ihan korunakin. Hihojen kanssa jaksoin tämän kanssa tärvätä, mutta sitten loppui kärsivällisyys. Monta vuotta neuloneena uuden tavan harjoittelu ei käykkään ihan kädenkäänteessä niin, että neulominen olisi edelleen joutuisaa. Lisäharjoitteita tarvitaan. Ehkäpä joku hieman paksumpi lanka ja vaikka sukka tai pipo sopisi harjoituskappaleeksi ennemmin.

Hihojen neulominen tuotti suurta tuskaa, neuleflow ei lähtenyt käyntiin sitten millään rannekkeen jälkeen. Ei löytynyt sopivia puikkoja, olivat joko liian lyhyet tai liukkaat ja silmukat tupasivat tipahtelemaan ja niiden poimiminen nän tiiviistä neuleesta ei sitten ollutkaan kovin helppoa tai mukavaa. Jälkikin oli rumaa. Pyöröpuikotkin olivat liian pitkät ja looppaaminen ei tuntunut toimivan. Sitten kun luulin taistelleeni hihat valmiiksi, huomasin kakksohihassa, kun piti aloittaa tähtikuviota, että pentele olin neulonut väärin. Jokaisesta sydänkuviosta puuttui yksi kerros, jolloin työ ei täsmännyt kuvioiden osalta kuten vaihtumakohdassa olisi kuulunut. Eikun purkuun ja uudestaan. Vartalo menikin sitten huomattavasti paremmalla flowlla eteenpäin. Tälläkertaa en steekannut mitään, vaan neuloin edestakaisin.

Vaikka mallissa on vaikka ja mitä kuviota. Ohjetta ei ole vaikea seurata, kuviot suurinpiirtein oppii kyllä, eikä kierroksella tarvitse kuin kerran tai kaksi vilkasita ohjetta. Paita on todella kivan näköinen ja teksisi mieli tehdä toinenkin villainen versio. Tai ainakin hyvin samantyyppinen. Olenkin silmäillyt pitkään Aesha paitaa ravelryssä, mutta ohjeen hankkiminen näyttää osoittautuvan liian vaikeaksi. Joten jos jollakulla on vinkata ohjeita tämäntyyliseen paitaan otetaan niitä ilolla vastaan!

Ohje: Peace -pullover - Randi Sunde

Lanka: Drops Alpaca (valkoinen) -Novita Alpaca (ruskea)

Puikot: 2 2,25 ja 2,5 

Överi on parempi

Jotkut neuleet ovat vain rakkautta ensisilmäyksellä. Huutavat, että tuo on niin minua. Niin kävi tämän kanssa, kun näin sen Neulovan nartun blogissa. Pian tilasinkin kirjan Vakker strikk til alle årstider (ja siis onhan täällä kaikkea muutakin mieletöntä neulottavaa) ja sitten vain lankoja miettimään. Tähän väliin tulisi mieletön stoori langoista, mutta jätetään se väliin ja keskitytään itse ihanaan neuleeseen.

Aloitin neuleen jo viime keväänä, kun langat tulivat, mutta kesän tullen se jäi tauolle. Taukoilu aiheutti pieniä pulmia neuletiheyteen. Alussa tein kolmosen puikoilla, sitten kuvio tuli tutuksi ja langan liukkaus ei enää häirinnyt. Sai ottaa isommat puikot. Tauon jälkeen niillä tulikin liian löperöä ja sai siirtyä taas pienempiin, kunnes neulontatuntuma taas palasi. Aika poukkoilu sanon minä.

Mietin pitkään neulonko tasona vai steekkaanko ja päädyin sitten johonkin näiden kahden välimuotoon. Takin etusauman tein steekkaamalla, joten alaosa on neulottu pyörönä ja yläosa sitten edestakaisin etu- ja takakappaleena. (Niin ja hihat pyörönä, ja yläosa edestakaisin) Ja kyllä taas jännitti se leikkaaminen! On tuo alpakka sen verran liukasta, että vaikka kuinka ompelin (koneella) siksakia sauman reunoihin, niin silti jäi pieni pelko purkaantumisesta. Jatkossa siis en aio alpakkaa steekata. Eikä se kirjoneule nurjalla nyt niin kamalaa ole, kaikkeen tottuu ja harjoittelu tekee mestarin.

Kirjontaa ja koristelua tähän kuului ihan kamalasti. Ja vaikka se on juurikin SE-JUTTU tässä neuleessa. Se ei ole minun vahvuusalueeni. Viimeistely vei siis aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että kehityimpä tässäkin kovasti. Kukkien reunukset kirjoin (onkohan tämä nyt sitten se linnunsilmäpisto?), mutta suorat osuudet virkkasin. Näiden päälle vielä hieman paljettien ja helmien ompelua. Voisiko tämä olla jo vähän liikaa minullekkin? Ei kai. Överit on parempi kuin vajarit.

Olin valinnut värit täysin tietokoneen ruudun välityksellä ja kontrastivärit eivät sitten toimineetkaan kotona lankoja katsellessa. Otin uudet kontrastivärit jämälangoista ja tietysti siinä kävi niin etteivät ne riittäneet. Pientä metsästystä sai siis harrastaa ja lankavarastoihin taisi nyt kuitenkin tulla plussaa, alkuperäisen vähennysajatuksen sijaan.

Hupun hapsut tuottivat kovasti päänvaivaa. Google -translatorin kanssa ymmärsin kyllä mitä virkata, mutta joku viimeinen pointti ohjeesta jäi hämärän peittoon. Kyselin apua  norjan osaajilta, mutta ei auttanut. Lopulta (tämä olisi tietysti pitänyt tehdä ensimmäiseksi) laitoin viestiä neuleen suunnittelijalle ja sain videon siitä miten hapsut muodostuvat ja täytyy todeta, että empä olisi moista keksinyt itse tehdä.

Aikaa tämä vein, mutta hyvää kanaattaa odotuttaa.

Tästä tuli aika mieletön.

Ohje: Rosa på ball - Sidsel J Hoivik

Lanka: Takki (ruskea  350g puuteri 250g), Huppu (r.  350g p. 100g), Kynsikkäät (r. 50g) roosaa korosteväriä 100g ja kahta koristeväriä jämäkerien verran

Puikot: 3 ja 3,5

Koukku: 3

Metsä kukkii talvellakin

 

Eipä ole aikaakaan kun ihailin vanhassa lehdessä Sirkka Könösen metsäkukkii paitaa. Siihen samaan henkäykseen totesin, että värisommittelu ei ole vahvin puoleni ja voi mennä aikaa ennen kuin alan ajatuksella sopivia värjeä hankkimaan. Sitten ihailin Harmaata arkea-blogin Outin paitaa. Ja sitten satuin järjestelemään lankalaatikoita ja kokosin toisiinsa sointuvia jämiä kasaan. Olisiko se siinä? Alkuun ajattelin hullutella oikein kunnolla ja yhdistää tähän vähän Stephen West:mäisesti myös pörrölankoja ja muita efektijuttuja, mutta hylkäsin sen ajatuksen kuitenkin vielä liian rohkeana minulle.

 

Ja niin vain alkoi paita hahmottua. Inspiraatiota hain talvisesta metsästä, "missä lumi on laskeutunut kinoksiksi ja illan tummuva taivas on horisontissa. Talventörröttäjät pistävät esiin kinoksista kuivettuneineen ja huurtuneineen kukkineen." En muista, että viimeaikoina olisin käynyt läpi violettia kautta, mutta yllättävän paljon sitä löytyi varastoista. Harmaata sitten liian vähän. Sulassa sovussa on sekaisin villaa, puuvilla ja silkkiä.

Käytössä oli 3:sen puikot ja lankojen vahvuus vaihteli välillä paljonkin. Mutta noin DK paksuista yhdistelmistä tai yksittäisistä keristä hain. Loin silmukat S koon mukaan, mutta en tehnyt resorin jälkeisiä liäsyksiä. Vähemmänkin olisi voinut luoda, sillä neuloin kuuset valmiiksi ja kokeillessa totesin, että aivan liian iso vieläkin. Siispä kuuset poikki ja pinoon, vähensin 20 silmukkaa ja eikun uudestaan. (Purkaminen ja uudelleentekeminen on tuntunut olevan aikamonella trendi tämän paidan kanssa) Hihassakin aloitin ohjeen mukaan, mutta lisäsin maltillisempaan tahtiin. Muutamia kerroksia jätin myös tekemättä, mm. kuuset ovat hieman matalammat. Enkä tehnyt yhtään ohjeessa ilmoitettua lisäkerrosta ja silti tästä tuli aika pitkä. Muutin myös kuvioiden paikkoja ja osan jätin välistä.Kaulusta muotoilin hieman eritavalla, pelkäsin että "päävärin oleva" violetti&harmaa Novitan Otava loppuu kesken. Mutta kyllä siitä olisi vielä poolokauluksenkin tehnyt. Hyvä on kyllä tämäkin.

Lisäksi osan silmukoista jäljentelin jälkikäteen. Kolmella langalla edestakaisin kirjoneuletta ei meinaan kuulu suosikkeihini ja vielä aika mielettömän pitkillä langanjuoksuilla. Sattuihan niin hassustikkin, että juuri tähän kukkakuvioon olin alkuun (ja tietysti etupuolelle) valinnut hieman liian kontrastittomat värit. Tietysti virheen huomasi vasta kun kuvio oli lähes valmis. Ei tehnyt mieli purkaa, joten jäljentelin vaaleanvihreällä langalla silmukoita etuosaan. Hullunhommaa sanoisi joku, mutta toimii riittävän hyvin minulle. Näetkö eron?

 Ajatuksissa oli kirjoa vielä kuusien oksille pöllö ja taivaalle kuu. Ehkäpä kettu katselemaan puiden juureen. Aloitin kuusta ja totesin että olen niin umpisurkea neuleen kirjoja että jätän väliin, etten pilaa upeaa paitaa liialla kikkailulla. Varsinkin kun isäntä itse oikein sanoi että neule on hieno! Ja se on paljon tämän miehen suusta!

Tikkuja ristiin

Juhannus on vietetty ja perinteisisssä merkeissähän se meni. Aika kalseaa oli. Sentään ei satanut ja tuulikin oli kohtuullisissa lukemissa. Niin ja sopivasti valmistui myös uusi villapaita pitämään lämpimänä suomen suvessa.

Kun ohje julkaistiin ihastuin siihen päätä pahkaa ja ostin sen sitten julkaisu-alennuksesta. Ohjeessa oli ihan mieletön neuletiheys (30 silmukkaa 32 riviä = 10cm 2,75 puikot) tälläinen lörppäneuloja ei päässyt moiseen millään omistamillani puikoilla ja ohuemmalla langallakaan. Ohje huhuilee 330m/100g vahvuista lankaa, mutta itse päädyin käyttämään  ohutta pirkkalankaa (400m/100g) päävärinä. Ja kakkosen puikkoja, aika tikuttelua siis! 

Metsän vihreä oli selkeä valinta pääväriksi, mutta jäin pähkäilemään kuviovärejä. Mallitilkkuun yritin silmukoida vaikka mitä langanpätkiä, jotka irroittelin värikartasta. Mutta mikään ei tuntunut mätsäävän. Aloitinkin neuleen ja tein pari ensimmäistä kuviota kolme(!) kertaa, ennenkuin mätsäsi. Ostetaan siis halvalla värisilmät, kiitos!

Päädyin lopulta jämälankakorin Louhettaren luolan väiskiin värissä hopea, mysteeri valkoiseen ja Dropsin Laceen tuplavahvuisena vihertävänsinisessä sävyssä. Ja voi pojat että tykkään tästä! Kannatti puljata värejä monta kertaa. Tuo silkin hohto dropsin langassa tuo jotain pientä extraa muutoin niin mattapintaiseen villaiseen kirjoneuleeseen. Varmasti vielä jatkossakin käytän tätä tehokeinoa, kuvissa se ei valitettavasti erotu kovinkaan hyvin, mutta uskokaa ja kokeilkaa.

Paita on tarkoitettu oikein laatikkomalliseksi ja siihen on vain yksi koko. Koska en saanut tiheyttä täsmäämään, tein hieman muutoksia. En halunnut myöskään liian leveää paitaa, sillä en tiedä kuinka moista osaisin käyttää. Neule tehdään ylhäältä alas. Aloitin ihan ohjeen mukaan, mutta lisäykset lopetin hieman aiemmin kuin tarkoitettua (kuvio 6). Tämän jälkeen vain laskin että silmukat täsmäävät kuvion kanssa, niitä oli ehkä noin 120 vähemmän helmaosiossa kuin ohjeessa. Lisäsin pituutta myös tekemällä kakkoskuvion vielä helmaan ja hihansuihin. Helmaresorissa tein taakse vielä lyhennettyjä kerroksia lisäämään takakappaleen pituutta.

Ohje: The Twigs - Junko Okamoto

Lanka: Pirkanmaan kotityön ohut pirkkalanka - Louhettaren luolan väinämöinen, Drops Lace ja mysteerijämiä

Puikot: 2 ja 2,25