He tapasivat sateen kastelemalla nurmikolla

Tämä on sitten viimeinen kerta kun näitä kukkaeläimiä teen. No more! Nyt on nimittäin lähes kaikki alkujaan näitä varten hankitut puuvillalangatkin käytetty. Olisiko reilut sata grammaa jäljellä, niistä ei enää yhtään kokonaista saa aikaiseen, tai ehkä  pienen kalan tai linnun.. Mutta se on loppu nyt. Eipä Heidiltä uusia ole tullutkaan, onneksi... Pelästyin jo kun etsysivuilla näin uuden mallin, mutta se olikin tilkkuohje alkuperäiseen virtahepoon (vink-vink-tilkkuilijat). Mutta sain siis huokaista helpotuksesta, ei uusia ihania kukkaeläimiä, jotka pitäisi liittää laumaan.

Kaikki toteuttamani eläimet ovat eritavoin väreistä koottuja ja hännät on tehty myöskin aina eri tavalla. Aika kikkailua alkaa jo olla, mutta ovat erilaisia. Norsusta tuli kokovalkoinen ja kameli on sitten niin kirjava kuin voi olla. Molemmissa on jotain todella kaunista, yksivärisen harmonia ja kirjavan iloisuus. En osaa päättää kumpi on mielekkäämpi.

Norsun kärsän käänsin ylöspäin ja ajatuksena oli laittaa takajalkoihin hiekkapussipainot. Mutta täyttövaiheessa unohdin tämänkin idean. Joten norsu on kärsällään vähänväliä. Kamelin (vai dromedaarin?) kaulakin olisi jotain vahvistusta vaatinut, kovasti tykkää vain ruohoa syödä. Mutta muutoin ei valittamista, ohjeet taas ensiluokkaiset!

Malli: Heidi Bears desingns

Lanka: Sachemyer Catania 

Koukku:2,5
 

Jälkien jännittävä maailma

Jälleen liikutaan jälkien jännittävässä maailmassa. Talvella tein pienen peiton, jossa erilaisia luonnossaliikkujien jättämiä jälkiä. Tuolloin ne muodostuivat oikeista ja nurjista silmukoista. Nyt kokeilin villatakkimallia, jossa oli käytetty intarsiaa. Eli eräänlaista kirjoneuletekniikkaa, jossa lankaa ei kuljeteta mukana, vaan ne liitetään yhteen kiertämällä langat toistensa ympäri.

Tästä johtuen jokainen värinmuutos vaatii oman pienen keränsä ja niitähän tässä riitti. Vähän välillä fuskasin ja tein perinteistä kirjoneuletta, mutta se valitettavasti näkyy hieman huonompana pintana. Toinen huonopuoli intarsianeulomisessa ja varsinkin näin paljon värinvaihtokohtia sisältävässä neuleessa on niiden kymmenien (tuntuu sadoilta) langanpäiden päättely. Joka osaltaan viivästytti neuleen valmistumista.

Toinen syy miksi neule oli keskeneräisten kansassa oli sopivien puunappien löytäminen. Lopulta ne löytyivät Eurokankaan miljoonalaatikosta. Ne myytiin kilohinnalla, missä kappalehinta napille oli kyllä hyvinkin edullinen. Liottelin nappeja vielä hieman oliiviöljyssä saadakseni niihin paremmin vihreään sopivan sävyn.

Ohje on ilmainen, mutta venäjänkielinen. Onneksi numerot ja kaaviot ovat universaaleja. Ja onhan tuo nyt malliltaan tavallistakin tavallisempi, vain pääntiessä hieman kavennuksia. Koetin onneani googlekääntäjällä, mutta kun se tituleerasi takakappaletta selkänojaksi päätin pärjätä ilman. Koko ohjeessa oli 1-1,5 vuotiaalle, mutta omalla lankavalinnallani (Novitan Otava) tästä tuli ehkä 2-2,5 vuotiaan takki. Tähän takkiin kuului myös hieman extra inhokkiani, neuleen kirjomista. Jotenkin vain en saa sitä siististi. Nytkin hihan jäniksenjäljet näyttävät enemmän hiiren kikkareilta. Mutta harjoitus tekee mestarin varmaan tässäkin asiassa,

Ohje: Whose tracks? Tatyana Fedorova

Lanka: Novita Otava (vihreä) ja Novita Nalle (tummanharmaa)

Puikot: 3

Autopojalle

Tuli taas aika keksiä kummipojalle lahja. Olemme yrittäneet keksiä lahjaksi aina jotain käytännöllistä, mutta mielekästä ja välttää kaupastaostettuja. Ainakin aiemmat lahjat ovat kuulemma olleet mieluisia, joten toivotaan että niin käy tälläkin kertaa. Lahjat muotoutuivat kierrätysvaatteista ja Majapuun kankaasta. En tiedä miten kierrätettyihin vaatteisiin suhtaudutaan lahjana. Mutta ajatushan on tärkein lahjan kanssa, ei niinkään sen rahallinen arvo. Poikien ja autojen kohdalla harvoin menee metsään. Varsinkin jos vaarilla on erikoisia maastoautoja. Joten inspiraatiota etsittiin sieltä.

 Housuissa on omat vanhat farkkuni, etukappaleet on siis leikattu vanhoista housun etumuksista. Takakankaana on tukeva harjattu college (pakanpääkangas, merkinnät ja muut "virheet" tuomassa työvaatemaista rouheutta housuihin). Naisten housut ovat jo hieman pienet kolmivuotiaan ei niin istuviin housuihin. Leikkasin kappaleen niin, että farkkujen takaosaa tuli mukaan. Uusi sauma asettui juuri tuohon vanhan sauman viereen. Huolellisempi olisi ratkonut sauman ja ommellut uuden sauman samaan paikkaan. Vyötärön resori on ommeltu farkkujen vyötärön taakse. Tein toisenkin version, jossa ompelin vyötärön "normaalisti" mutta saumasta tulee aika paksu joten ainakin toinen vyötärökaitale olisi hyvä ratkoa irti. (Joko huomaatte, että en ole ratkoja kanssa oikein kaveria). Kannattaa valita hieman pehmeämpi tai kunnolla kulutettu farkkukangas, ettei ole liian jäykkää.

Vanhoissa farkuissa oli jo pieni reikä tuloillaan, joten ompelin taakse palasen keltaista kangasta ja suurensin reikää autonmuotoisesti. Renkaat tein kangastussilla ja silitin kiinni toivottavasti hyvin.

Hihat ja lippapipon rengaskangas ovat siis Majapuun valimoimasta. Punainen digitrikoota ja harmaa jc-collegea. Loput on kierrätettyä materiaalia.  Keltainen kangas on aikuisten college-paidasta, josta myös käytin resorit housuihin. T-paita (niitä hihoja lukuunottamatta) on kahdesta eri t-paidasta rakennettu, lisäksi toisesta käytettiin kangasta pipon vuorittamiseen.

Lippapipon kaava on Noshin ja siihen on lisätty vaarin firman logo sekä pojan nimi, vaarin vastaavat lippikset kun ovat vielä hieman liian isoja. Lipassa on askarteluhuopaa ja perus tukikankaat kummallakin puolella kovittamassa sitä muotoon. Lahja kulki postimiehen mukana ja vielä ainakaan ei ole kuulunut miten kelpasivat, joten jännitellään vielä!

Oppitunteja tilkkuilusta

Tämä on nyt se minun keväinen villitys, joka korvasi virkkauksenkin.

Alkusaatteeksi sanottakoon, että tilkkutöitä en ole tehnyt. Ja seuraavaksi onkin hyvä todeta että aloitetaan sitten vaikeimmasta päästä. Yhdessä tilkkublokissa kun oli kolmattakymmentäpalaa niin hei ihan aloittelijalle joo. No tyhmästä päästä tai pitäisikö sanoa kärsimättömästä saa sitten tuntea tuta. Oppitunti 1: Aloita yksinkertaisesta mallista.

Dog gone cute peitto on ulkomaalaisesta blogista bongattu ja siitä on aikoinaan järjestetty; ommellaan yhdessä pari blokkia viikossa "quiltalong". Ohjeet löytyvät edelleen ja niiden pohjalta toteutin pienemmän version, joka sopii vaikka vauvan köllöttely peitoksi. Isommasta voi koota jo vaikka ihan sängynpeitteen.

Turkoosin puuvillakangas on ollut minulla pitkään, en edes muista miksi sen joskus ostin. Nyt päätin käyttää sitä väripohjana. Tampereen reissulla yritin etsiä lisäkankaita Eurokankaasta, mutta tarjonta oli laihahkoa. Onneksi huomasin lähteä "sivukujille" ja löysin Poppanavakkaan. Pää menikin siellä sitten ihan pyörälle, varaa mistä valita! Ostin mustikkakankaan ja valkopohjaiset perhoset, toki mukaan tarttui myös pari ylimääräistä projektiin kuulumatonta tilkkupalasta.

Valkoinen "pohjakangas" on taas omista varastoista ja kyllä puuvillaa, mutta totesin että ei ole kovinkaan hyvää. Kyllä laatukankaat vaan helpottavat hommaa huomattavasti. Tämä rispasi tiiviistä kudonnastaan huolimatta ja ei asettunut silityksessäkään niin hyvin kuin käsityöpuuvilla. Oppintunti 2: Satsaa laadukkaisiin kankaisiin Epähuomiossa joku voi luulla että tilkkuiluun käytetään epämääräiset kankaanloput, mutta ehei tämä nielee ihan metrikaupalla "oikeaa" kangasta.

Lisäksi kontrasti koirien kasvojen vaalean perhoskankaan välillä jäi aika huonoksi, joten joku muu väri olisi ollut parempi. Nyt säästettiin siis väärässä paikassa. Niin ja sekin vielä, että ne vauvat varmaan voivat puklailla jotain kellertävää nestettä, josta jää kauheita tahroja? Valkoinen siis erittäin hyvä pohjakangasvalinta. Oppitunti 3: Tarkista kankaiden kontrastit ennen kaikkien palojen leikkaamista...

Vaikka minulla oli käytössä tilkkuiluun tarkoitettu leikkausrulla, tarkkuutta vaaditaan leikkaukseen seuraavalla kertaa. Epäilen että milli siellä toinen täällä aiheutti sen että kaikista saumoista ei tullut aivan yhtä pitkiä. Pääasia on että nämä nyt koiraksi tunnistaa. Joku muu saattaisi repiä pelihousujaan, mutta minä menen näillä. Oppitunti 4 ja 5: Mittaa, mittaa ja mittaa, tähän voidaan myös lisätä silitä, silitä silitä.

Peitto lähetettiin tikattavaksi Töölön tikkaamoon ja olin jo ennalta katsellut muualla tuota perhosia ja ampiaisia sisältävää kuviota. Ajatuksissa oli että ne ikäänkuin lentelisivät koirien naaman edessä. Olin toivonut sinisen/turkoosin värisiä tikkauksia, lähinnä tuomaan hieman väriä muutoin niin vaaleaksi muodostuneeseen pohjaan. No aika hillittyjä ovat tikkilangan värit, mutta ehkäpä niitä ei olekkaan ihan kaikissa sateenkaarenväreissä, kun usein se tikkaus ei ole se minkä kuuluu näkyä kaikista eniten.

Peitto on viimeistelty kaksinkertaisesta kankaasta tehdyllä tereellä. Myöskin reunus on kaksinkertainen kulutuskestävyyden vuoksi. Nyt sai jo vanha Husqvarna hieman painaa kun viimeistä ommelta tehtiin, kankaita oli paikoitellen meinaan päällekkäin jo aika monta. Mutta hyvin tikkasi.

Lopputulemana voisin todeta tilkkuilun olevan kyllä oma ompelulajinsa ja ehkäpä kokeilen jotain hieman yksinkertaisempaa vielä, ennenkuin säntään seuraavan ihastukseni Fancy Forest peiton kimppuun!

Ai niin ja jäljellejääneistä tilkuista tein vielä settiin sopivan hypistelylelun. Tässä on sisällä huovan kanssa paistopussi ja rapina on kerrassaan mahtava! Jos se ja koirannaama ei kiinnosta niin lisäksi voi hypistellä puupalloa tai kulkusta. Play-merkki on vanhoista housuista leikattu aikoinaan talteen ja sopii minusta tähän tosi kivasti. Oikein onnistunut sanoisin.