Silmiin sattuu

Käsi ylös kuinka monella tulee mies mukaan lankakauppaan? Veikkaan, että kuulun vähemmistöön, kun saan (?) kierrellä niitä mieheni kanssa. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Hän hillitsee hyvin ostomaniaa; jäänee arvoitukseksi onko se sitten hyvä vai huono puoli. Makutuomari on aina hyvä olla mukana, se on selvä. Toisinaan taas hän on se, jota saa olla hillitsemässä. Nyt kävi niin. Tosin heikoin tuloksin.

Olimme Tampereen lankamaailmassa piipahtamassa aivan muissa asioissa, kun alekorissa oli älyttömät määrät neonvärisiä villalankoja. Sinänsä en ihmettele etteivät ole olleet myyntivaltii. No mieshän innostui ihan valtavasti ja suorastaan vaati saada suorastaan häikäisevänkeltaisesta langasta villapaidan. No pienen neuvonpidon jälkeen lankaa lähti sitten matkaan.

Pitkään, hyvin pitkään etsin inspiraatiota. Selattiin yhdessä Ravelryä ja yritettiin päästä kompromissiin mitä langasta tehdään. Mies halusi palmikoita ja minä taas ehkä en. Aloitinkin yhden pelkästään pintaneuletta sisältävän tekeleen. Mutta ylhäältä alas tekniikalla noin rinnankohdalla totesin että ei. Se näytti kauhelata ja ei kerrassaan inspiroinut neulomaan. Ja jos jokin on pakkopullaa niin ei se oikein etene. Mietintämyssy päähän jälleen.

Ravelry jonossani on pitkään ollut Marie Wallinin - Craggie (Rowan) ihana murrettuja sävyjä sisältävä miestenpaita. Pääväri oli vihreä ja haaveilin tämän joskus neulovani yksistä 7-veikan purkulangoista miehelleni. No koska ohjevihkokin oli jo varastoon ostettu, laitoin uudet silmukat puikoille. Tuntui heti paljon paremmalta, vaikka langasta tai tarkemmin sen väristä en pitänytkään.

Hihoja hieman matkaa neulottuani alkoi jo tuntua siltä, että ei tästä niin kauhea tulekkaan. Onhan se räikeä, mutta hihat todellakin pelastavat sen kaamein jouluvillapaita kilpailusta ja tasapainoittavat hienosti kokonaisuutta.

Lanka Dale Garn oli hyvin pehmeän tuntuista, hieman ongelmia oli kierteen kanssa. Se saattoi osaksi johtua siitä, että osa langasta oli todellakin neulottiin kahteen kertaan. Neulottiin - Purettiin - Neulottiin.

Mallikuvaan verrattuna omassa paidassani etu ja takakappaleen leveys näyttää huomattavasti paljon kapeammalta. Mutta voi olla, että neuleinnostuksissani kaventelin liian tiuhaan. Kuka sitä ohjetta kerkiää rivi riviltä lukemaan? Varsinkaan loppuvaiheessa. Toisaalta hihoista tuli hieman leveämmät ja kompensoivat näin leveyden puutetta. Korjataan seuraavaan versioon, jos sellaisen jaksan vielä tehdä. Niissä minun väreissäni silläkertaa =)

Ohje: Marie Wallin - Craggie (Rowan 56)

Lanka: Keltainen - DaleGarn FreeStyle, Harmaa Cascade 220 + ja sekalaisia jämiä

Puikot: 3,5, 4

Villatakki ja hattu

Miehelle neulomisen vaivasta olen tainnut puhua aiemminkin. Sukissa tuntuu silmukoita olevan tuhottomasti paljon enemmän ja puhutaanko edes villatakista. Vaikka siis oma siippa ei todellakaan ole kokoa XXXL. Tämä takki oli kuitenkin niin upea, että se oli neulottava. Malli on Rowanin Settler by Martin Storey. Pioneer kokoelmasta (ohjekirjanen myytävänä 10€, jos jotakuta kiinnostaa).

Olin ostanut Rowanin pure wool worsted-lankaa alennusmyynnistä jo kesällä ja tiesin salaa, että määrä ei todennäköisesti tule riittämään villatakkiin, mutta ajattelin koettaa kuitenkin. Nyt aiemmista villatakki vahingoista viisastuneena tein mallitilkun! Päädyin tekemään XS kokoa M-koon miehelle. Päätin modata hupun pois ja taskuihinkin tein villakankaasta vuoret, ei siis neulottuja taskupusseja! Silti lanka loppui. Kun pienellä vaivalla ei löytynyt kauppojen varastoista (jo lopetettua lankaa), päätin vain käyttää jotain riittävän samankaltaista. Arvaatteko missä lanka vaihtuu?

Kauluksen ja nappilistojen langat ovat siis eri sukua. Mutta riittävän lähellä ettei häiritse aivan kauheasti. Kokoasiat ovat taas hieman hämäriä. Takakappaleen selkäosan alaosasta (lanne?) tuli äärettömän iso, jouduin uudelleen kastelemaan takakappaleen ja yritin syöttää sitä hyvin tiiviiksi, jotta se ei pussittaisi aivan valtavasti. Vastaavasti hartioiden kohdalla se hieman kinnaa. Vika voi tietysti olla miehen vartalonmuodoissa, mutta kannattaa miettiä josko yläosaa ei kavenna kuten ohjeessa neuvotaan, mikäli pitäjä on harteikkaampi. Napit isäntä valitsi itse ja ihan tyylikkääthän nuo ovat.

Ohje: Rowan: Settler - Martin Storey

Lanka: Rowan pure wool worsted + samanvärisiä jämiä

Puikot: 3,5 ja 4 

Lakin kaavat löysin pinterestin kautta. Kaapista löytyi harmaata villakangasta, josta leikkelin palat. Vuori on kirpparilta ostetusta silkkihuivista. Lakki näytti hieman tylsältä yksinään, joten päätin kirjailla miehen nimikirjaimet silkkilangalla takaraivoon. Lankavalinnasta tuli hieman kommenttia useammaltakin taholta, mutta miehen ego kyllä kestää pienet pinkit lisäykset.

Kirjonnan kanssa olin niin innoissani, että kun mitään järkeviä jäljennysvälineitä ei löytynyt, siirrostin kirjaimet ohuen nenäliinapaperin avulla kankaalle. Tähän varmasti on järkevämpiäkin keinoja, mutta toimii näinkin. Piirsin kirjaimen nenäliinasta erotetulle ohuelle arkille. Harsin kirjainten ääriviivat ja revin nenäliinan pois! Hyvä tuli.

Mustasta ruostetta esiin

Lämmittelen tässä uudelleen vanhaa harrastusta. Kävimme nimittäin aikoja sitten äitini kanssa pitkään kansalaisopiston ompelukursseilla. Lisäksi olen ommellut muutoinkin nuoruudessani paljon ja kaikenlaista. Sitten se vain jäi. Neulominen ja sitä seurannut virkkaus olivat helpompia harrastaa kotoa poismuuttamisen jälkeen. Ei tarvinnut paljoa tilaa välineille ja lyhyempikin aika riittää asian eteenpäin viemikseksi.

Viimevuoden lopulla innostuin kuitenkin kovasti uudelleen ompelusta. Hamstraamalla paljon kankaita ja ostamalla peitetikkikoneen. Juu peittarihan nyt on tietysti ensimmäinen mikä ompeluharrastuksessa tarvitaan... Mutta puollustuksekseni kone oli käytetty ja tosi halpa. Ehkä nyt myös trikootyöt onnistuvat toiseen malliin kuin ennen. Kaksoisneulaompelu ei ikinä oikein tuntunut toimivan kohdallani.

Miehelle on aina hyvä tehdä kokeiluvaatteita, vaikkakin t-paita laatikko pursuilee jo muutenkin yli. Mustassa on taasen se hyväpuoli että ehkä ne kaikki harhatikit eivät sitten näy ihan niin hyvin. Kaava on siis ihan perus T-paitaa. 

Tylsään mustaan piti tietysti keksiä jotain kivaa ja kokeilin ensimmäisen kerran kloorilla valkaisua. Ainakin tästä mustasta tuli esiin kaunis kuparinruskea sävy. (Kokeilkaahan aina ensin koetilkkuun mitä sieltä paljastuu, sillä toinen kokeiluni oli jotain aivan muuta) Sabluunan leikkasin piirtoheitinkalvosta, jotta voin käyttää sitä uudelleen. Kloori oli nestemäistä joten tupsuttelin sen paikalleen siveltimellä. Lopuksi roiskin sinne tänne klooria lisäefektiksi. Tämän jälkeen mietin että geelimäinen olisi ehkä toiminut paremmin. Jäljestä tuli kuitenkin mielestäni tosi kiva, roiskeita voisi vielä lisätä enemmänkin. Haaveilin myös reuinojen huolittelua oranssilla, mutta en sitten lähtenyt lankaostoksille. Seuraavaan koekappaleeseen sitten. 

Peitetikkikone toimi kohtalaisen hyvin. Tutustumiseen menee kyllä hetki aikaa ja erityisesti kaasun totutteluun. Hiljaista tahtia tuntuu tämän kanssa olevan vaikea löytää. Joko ei mennä ollenkaan eteenpäin tai rynnistettään kunnolla. Tästä johtuen varsinkin pääntien tikkaukset mutkittelevatkin sitten aikalailla. Onneksi ei näy.

Hyvää syntymäpäivää

Vaimo oli viimeinkin niin kätevä, että sai aikaiseksi ensimmäisen villapaidan miehelleen! Tällä saralla kaivattiinkin ryhdistäytymistä, sillä aiempi saldo taitaa olla vain yhdet villasukat kymmenen vuoden aikana. Miehen syntymäpäivälahjaksi valmistui siis Novitan Kevät 2015 lehden ohjeella raglanhihainen pusero.

Tämän tein siis yllätyksenä ja lahjaksi. Uskoisitko? Mies nimittäin kävi yksikseen ostamassa tarvittavat langat (pienellä ohjeistuksella tietenkin) ja tilasi nahkamerkit ebaysta. Puolet neuleesta neuloin kun katsoimme yhdessä telkkaa. Eikä silti ollut yhtään kartalla. Miehet =)

Lanka oli tarjouksesta ostettua Novitan Nallea. Mitä tästä nyt sanoisi. Kovasti on parjattu Novitaa viimeaikoina ja ei tämä kokeilu  kyllä uskoa lankaan kovasti nostanut. Kovin se on rouvia. Paksuus vaihtelee langassa ajoittain rajustikkin ja valmiissa neulepinnassa sojottaa polyamidin hahtuvia. Tämä tyyli ehkä sopii äijämäiseen paitaan ja saapassukkiin.

Ohjeestakin muutama ihmetyksen sananen. Se on neulottu paloista ja vain kirjoneuleiset rannekeosat (jotka korvasin raidoituksella) on tehty pyörönä. Mitä ihmettä? No jos nauttii nurjan neulomisesta ja ennenkaikkea saumojen ompelusta mikäs siinä. Mutta itse tein sekä hihat että helman pyöröneuleena, jotka yhdístettiin kaarrokkeen alkaessa ja arvatkaas tein kaarrokkeenkin ihan kokonaan pyörönä, hurjaa! Lisäksi kun silmukoin kainalon saumat umpeen ja pääntien takaosan korotuksetkin neuloin yhteen etuosan silmukoiden kanssa ei minulle jäänyt yhtään saumaa ommella ja ihan hyvä paita tuli.

Nopealla kokeilulla koko näyttää oleen hyvä, mutta pituutta olisi saanut ehkä olla hitunen enemmän. Katsotaan rupeaako käytössä haittaamaan niin neulotaan muutama kerros lisää. Sillä lankaa jäi ylitse ihan huimia määriä!

Malli: Miehen raglanhihainen paita (Novita Kevät 2015)

Lanka: Novita Nalle

Puikot:3,5

Miltä nyt tuntuu? Toivottavasti ei kutita herkkistä