Himmeli hetkeksi

Palataanpa vielä niihin kesällä kerättyihin olkiin. Alkajaisiksi kasasin kaksi tähteä, joista toinen pääsi kuuseen latvatähdeksi, sekä yksinkertaisen neljäkerroksisen himmelin. Himmeli pakattiin osaksi naapurin joululahjaa, sillä olivathan oljet kotoisin sieltä.

Aloitin kokoamisen kuitenkin tähdistä, sillä ne olivat riittävän yksinkertaisen näköisiä ja niitä oli helpompi pyöritellä pöydällä. Lankana käytin perus ompelulankaa ja pisintä ohutta neulaa jonka löysin. Kokeilin myös "oikeaa" himmelineulaa mutta se oli aivan liian kevyt ja ohut minun makuuni. Himmelin kokosin niin että se roikkui sopivalla korkeudella ilmassa "kudonta" tekniikalla.

Himmelin hidasta liikehdintää on suorastaan maagista seurata. Hiljalleen se pyörii niin, että kaikki oljet näkyvät mielettömän mahtavana ristikkona ja sitten matka jatkuu yksinkertaisimpaan muotoon. Kuvat eivät tee tälle ollenkaan oikeutta, olisi varmaankin pitänyt ottaa pieni viedo tähän väliin

Ohjenuorana on toiminut Olkityöt (Päivi Väisänen, Tammi), kirja kattaa mukavasti kaiken himmelien historiasta, olkien keruuseen ja käsittelyyn sekä useita ohjeita erilaisiin olkitöihin. Kirja on kerrasaan ihanaa luettavaa, kauniita kuvia ja riittävän lyhyitä tekstipätkiä. Tiesittekö muuten että himmelit ovat olleet kertakäyttöisiä koriste-esineitä, joka vuosi on tehty uusi himmeli ja vanha sitten poltettu varmaankin Nuutinpäivänä.

Oljet olin pätkinyt jo aiemmin, sillä niitä tulee liottaa puolisen tuntia vedessä ennen leikkaamista halkeamisen välttämiseksi. Ja HOX!! Lämpimässä vedessä! Valutin ensin vettä suoraa hanasta ja puolen tunnin kuluttua ihmettelin kun oljet eivät ole pehmenneet yhtään; vesi oli aivan liian kylmää. Seuraavaan satsiin lämmitinkin veden ihan vedenkeittimellä. Maalarinteippi oli mukana pitämässä oljet järjestyksessä säilytyksen ajan. Mikäli leikkailet olkia ennakkoon kannattaa mukaan laittaa muutama ylimääräinen, sillä joku aina halkeaa tai muutoin tuhraantuu touhussa.

Vaikka kirjassa on valtavasti kuvia, joutui ainakin oma avaruudellinen hahmotuskykyni hieman hommiin, jotta kaikki oljet saatiin paikalleen. Kaikki ei tainnut kuitenkaan sitten mennä aivan kirjan ohjeiden mukaan, mutta lopputulos ratkaisee!

Himmelin kasailu on mukavaa rauhallista hommaa, tarkkana saa olla olkien kanssa ja halkeiluun ei tule hermostua. Vastoin kaikkia ohjeita pikaliimakin on minusta ihan ok kun ylin olki on haljennut juuri ennen himmelin valmistumista.

Seuraava haaste onkin sitten tuo kansikuvan kahdeksan tasoinen himmeli. Olkiakin siihen menee ihan reippaasti, 360 jos tarkkoja ollaan. Lisäksi se on tehty speltistä, joten katsotaan mitä ensikesänä kasvaa kukkapenkissä.

Kesällä kerran

Nämä kuvat olisivat ehkä sopineet paremmin viimeviikolle. Sateen ja pimeyden keskellä kaipasi kesää. (Vaikkakaan tilanne ei ollut paljoa maireampi muutama kuukausi sittenkään) Nyt on jo hieman parempi mieli kun maassa on lunta, edes jonkinlainen talvi.  Kuvat onnistuttiin ottamaan niinä muutamana päivänä kun aurinko paistoi ja oli kaunista.

Jo viimevuoden käsityömessuilla innostuimme äidin kanssa himmeleistä. Ne ovatkin tehneet uudelleen tuloa sisustukseen. Nyt hieman graafisimpina ja moderneina malleina. Muotitietoinen tietysti tekee himmelinsä paperisista tai muovisista putkista. Päätin kuitenkin tehdä asiat vaikeimman kautta. En edes osta olkia, vaan kerään ne itse.

Kotona ei nyt kasvanut ruista, mutta naapurin pellolla oli jo hyvät alut kun kysyimme saako sylillisen kerätä askartelukäyttöön. Lupa heltisi ja elokuussa saksimme ison sylillisen pellonreunasta. Perinteisesti himmelioljet tulisi kerätä Hannan päivään (21.7) mennessä. Mutta kylmä kesä oli viivästyttänyt kasvua niin, että korjuuseen päästiin vasta pitkällä elokuun puolella.

Kotona oljet aseteltiin aurinkoisimmalle teranssille kuivumaan. Tämä olikin hankalaa. Öiden kosteus, sateet tai muutoin kalseat päivät eivät edesauttaneet yhtään tätä prosessia. Osaan tulikin selkeitä homepilkkuja tai muita tummia kosteusvauriokohtia. Näin jälkeenpäin olisi vain pitänyt kiinuttaa koko nippu pannuhuoneen lämpöön kuivumaan. No seuraavalla kerralla sitten.

Viimeinen askare vielä kun ulkona saattoi touhuta oli olkien pätkiminen ja "siivoaminen". Solmun kohdalta poikki ja suojalehti irti. Lisäksi poistin tähkät. Samalla yritin lajitella oljet paksuuden mukaan, mutta se nyt ei aivan onnistunut. Joutui muuten tiiraamaan joka korren aivan liian tarkkaan. Pohditaan paksuuskysymyksiä sitten myöhemmin.

Kovin suurta värijakaumaan en olkiini saanut. Rukiin kuvailtiin olevan hyvinkin monisävyinen "vihreää, violettia, ruskeaa". Omat olkeni ovat niitä rupia lukuunottamatta kyllä vaalenkeltaisia. Kokojakaumaa on sitten vaikka muille jakaa. Siellä kun kasvavat toistensa lomassa on osassa hentoinen ohut varsi, toisilla hirveän paksu. Vinoutta ja kierouttakin löytyy joka suuntaan. Saas nähdä mitä näistä saadaan aikaan.