tiistai 31. tammikuuta 2017

Ompelulaatikon tuunausta


Sain siskoltani lahjaksi tämän ompelulaatikon jo aikoja sitten. Se tulikin tarpeeseen, sillä minulla ei ollut yhtä paikkaa missä säilöä neulat, koukut, merkit, mitat ja kaikki semmoinen pikkusälä mitä nyt käsillätekijä tarvitsee. Semmoinen sälä mitä nyt ompelulaatikossa säilytetään. No nyt oli. Sitten sattui niin ikävästi että kissa pentele tiputti laatikon. Se ei ollut kuin 30-40cm mutta riitti rikkomaan kannen kehyksen. Tämä olikin onni onnettomuudessa, sillä havaisin parantelumahdollisuuden.


Laatikon kannessa oli ennen kuvanmukainen koriste lokerikko. Onhan se beige-harmooninen ja kaikinpuolin sisustusuuntainen, mutta ajatukseni oli kääntää kansi toisinpäin ja laittaa lokeroihin tavaraa säilöön! Koristeita ei onneksi oltu liimattu ihan kamalan hyvin kiinni ja välivarvitkin lähtivät helposti pois. Tein kumpaankin sivuun pitkänmalliset neulatyynyt. Toinen ihan perinteinen villavanutäytteinen ja toinen täytetty hienolla teräsvillalla, jonka pitäisi pitää neulat terävinä. Keskelle askartelin vahvasta pahvista ja kuminauhasta lokerikon isommille neuloille ja muutamalle virkkuukoukulle, joille ei parempaakaan paikkaa ole tällähetkellä.



Kannen kanssa arvoin hetkenaikaa, mitä siihen laitettaisiin. Sitten keksin pitkäikäisimmän UFO:ni (UnFinishedObjekt=Keskeneräinen työ). Kanavatyö jonka aloitin ollessani varmaankin kymmenen ikävuoden korvilla. Muistan että vanhempi veljeni teki Asterix-työn ja äidillä taisi olla ruusuinen ristipistotyyny ja yhdessä sitten kaikki kolme neulailtiin. Sitä miksi minun työni jäi kesken en muista. Vielä muutama vuosi sitten tähän oli siniset langatkin tallella, mutta hukkuivat muuttojen myötä. Totesin että tämä on aivan osuva kässä-laatikon kanteen. Kaikki löytää paikkansa eikä keskeneräisyys ole niin kamalaa.


Hetken ajattelin vielä maalailla laatikon tummemmaksi, mutta päätin kuitenkin jättää sen sitten ennalleen. Jätetään kehitysmahdollisuuksia tulevaisuuteenkin.




perjantai 27. tammikuuta 2017

Laatikoston uusi ilme



Puutöitä! Tämä laatikosto on yksi töistä mihin olen erityisen tyytyväinen. Ehkä siksi että alkutilanne oli aika toivoton monen silmään. Eräänä päivänä selailin huvikseni Facebookin kirppariryhmää ja näin ilmoituksen annetaan laatikosto. Ja tuo kuva rumahkosta laatikostosta puhutteli minua, jokin leveissä matalissa laatikoissa vetosi minuun. Hoidin isännän hakemaan sen meille töistä tullessaan. Vähän tuli silmienpyörittelyä, mitä tuollaisella mörskällä tekee ja niinedespäin. Mutta minulla oli visio.


No ensimmäiseksi irroitettiin jalkoina toiminut sokkeli ja yläosan ihmeellinen puukoristelista tai mikä tuo nyt on. Sitten hiottiin lakkaa pinnasta pois. Alkoi jo näyttää hieman paremmalta. Laatikostosta löytyi myös Iskun leima, joten ihan pilipali-kamaa ei se alkuujaankaan ollut. Seuraavaksi haettiin kaikki irojalat mitä taloudesta löytyi ja mallattiin. Lopulta päädyttiin yksinkertaisiin kapeneviin jalkoihin. Mutta edelleen jokin ei täsmännyt visioni kanssa. Pähkittiin ja pähkittiin. Sitten keksin sen. Mittasuhteet eivät toimi, se on liian syvä. Mikäs siinä lyhennetään sitä, mutta isännälle asia piti kertoa hienotuneisemmin ettei se pelästy.

Totesin että sanon jotain, mutta et kommentoi sitä nyt ollenkaan. Sulattele ajatusta ihan hiljaa. Sitten kerroin että laatikostoa on lyhennettävä syvyyssuunnassa 11cm. Mielessään se varmasti kirosi ja pyöritteli taas silmiään. Mutta hetkenpäästä tartuttiin käsisirkkeliin ja päästeltiin se lyhyemmäksi. Ja vaikka se hurjalta kuulostaa ei rungon ja laatikkojen lyhennykseen mennyt edes tuntia ja se teki ihmeitä. Nyt kaikki täsmää.


Maalasin laatikoston kalkkimaalilla, joka on tuntunut olevan viimeaikoina kuuminta hottia sisustusblogeissa. Ja helppoahan sillä oli maalata, peittävyys oli todella hyvä. Ohjeiden mukaan lakkaakaan ei olisi tarvinnnut hioa pois, mutta hioin kuitenkin. Pintaan pitäisi vielä vaha laittaa, jotta puhtaanapito olisi helpompaa. Projektin hintavimmaksi osoittautuivat kapeat metallivetimet. Lasinpala päälle on hankittu lasiliikkeestä mutta oli todella halpa.

Laatikostoon mahtuu nyt syvyyssuunnassa A4 paperi poikittain ja tämä on juuri hyvä kotitoimiston papereiden säilytykseen. Tulostinkin mahtuu päällä nököttämään.

Neuleitakin olisi valmiina esiteltäviksi, mutta talviset valaistusolosuhteet ja kuvaus-assarin hankalat aikataulut viivyttävät. Jospa viikonloppuna saataisiin aikaiseksi.



tiistai 24. tammikuuta 2017

Ne tärkeät ensimmäiset kerrat - koulukäsitöistä


Kokoonnuimme hetki sitten kaveriporukalla synttärikahveille ja puheenaiheeksi nousi käsityöt ja erityisesti ne ensimmäiset askeleet käsityön ihmeelliseen maailmaan ala-asteella. Kävin eri koulua tuolloin ja kokemuksemme erosivat valtavasti.

Kaksi ystävääni kertoi kuinka he kammoksuivat käsityötunteja. Sukassa jokaisen silmukan piti heidän kertomansa mukaan olla identtisiä ja purkamista harrastettiin ihan olantakaa. Itkusilmässä he yrittivät parastaan ja neuletta tehtiin iltasella kotona, jotta se edes joskus tulisi valmiiksi. Seuraavana päivänä puikot taas kiskaistiin pois opettajan toimesta ja rivitolkulla työtä purettiin pois. Toisen äiti yritti myös neuloa sukkaa eteenpäin sääliessään tytärtään. Kokemukset siis heillä eivät olleet mitä parhaimmat. Ja käsityöt eivät olekkaan olleet lähellä sydäntä heidän elämässään. Toinen tosin on uudelleen aloitellut käsitöiden harrastusta vuosien jälkeen. Ja käsityönjälki näyttikin kerrassaan mainiolta.

Kaivelin omat ensimmäiset neuleeni varastoista. Muistelisin että tumput on tehty kolmannella tai neljännellä luokalla. Ja muistelisin käyttäneenikin näitä. Sukat ovat sitten seuraavalta kouluvuodelta ja näitä on todellakin käytetty, kuten kuvasta näkyy. Itse en muista vastaavanlaisia kokemuksia koulukäsitöistä kuin ystävilläni oli. Kässätunneilla istuttiin aina jossain, ei välttämättä edes luokassa ja puuhasteltiin mitä milloinkin. Eivätkä nämäkään työt näytä malliesimerkeiltä, luultavasti ystävieni opettaja olisi laittanut minut purkamaan nämä useampaan kertaan.

Käsityönjälki on yllättävän tasaista ensisilmäyksellä. Mutta tarkemmassa tutkiskelussa löytyy virheitä vaikka millä mitalla. Erityisesti nurjat kerrokset ovat vaihtelevalla käsialalla tehty, tahattomasti kierrettyjä silmukoita löytyy, samoin nostettuja silmukoita. Välillä puikko on mennyt langan säikeiden välistä ja tippunutkin silmukka täältä löytyy. Sekä tumput että sukkien varret ovat erimittaiset. Sukkien varsia on itseasiassa yritetty tehdä eritavalla. Toisessa on päivastainen muutamanrivin varrenalku, toisesta tämä puuttuu. Kiilakavennuksetkin ovat eriparia, johtuen erimittaisista kantalapuista. Koristelangat on vedetty liian kireälle lapasissa. Purkamaan en muista joutuneeni kertaakaan vaikka näitä virheitä löytyy.

Näistä kaikista virheistä huolimatta töitä on käytetty ja sukat ovat edelleen käytössä. Vieläkään tekemäni käsityöt eivät ole virheettömiä, mutta ketä se haittaa? Ei minua ainakaan tai ensimmäistä käsityönopettajaanikaan. Kuten missä tahansa, harjoittelu tekee mestarin. Käsiala muuttuu kun kokemusta tulee enemmän, virheet oppii huomaamaan ja korjaamaan heti niiden synnyttyä tai seuraavalla kierroksella. Täydellisyyden tavoittelu heti kärkeen tappaa lapsen tai aikuisenkin aloittelijan innostuksen. Toisille on tietysti luontaisesti helpompaa käsillä tekeminen. Itse en ollut liikunnallisesti kovinkaan taitava, palloa en osaa heittää edelleenkään kunnolla. Pesispelissä sitten vain heitin lyhempiä heittoja, enkä pelannut ykköspesällä. Jokainen taitojen mukaan.


Haastan kaikki nyt kaivamaan ne ekat sukat tai tumput (miksei molemmatkin) ja tutkailemaan miltä näyttää.


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Rullat ojennukseen


Kotonamme koluttiin vanhaa aittaa. Sieltä löytyy aina mitä ihmeellisempiä asioita, ainakin tälläiselle vanhan tuotannon ihailijalle. Mukaani nappasin tällä kertaa vanhan lankarullatelineen. Se kun oli niin siro ja ihan ehjän oloinen (yksi jalka vain tippuu välillä matkasta, joten se täytyy muistaa ottaa mukaan aina kun telinettä siirtää).


Sankan tomu ja likakerroksen allahan tuo oli ja reteästi lähdin sitten ihan vedellä puhdistelemaan. Mutta kuinkas ollakkaan rätti oli äkkiä punaruskea. Empä ollut ottanut huomioon että tuo olisi vesiliukoisella värillä maalattu. No siirryin hieman hellempään puhdistustaktiikkaan. Hieman jäi harmaata joihinkin koloihin, mutta eiköhän se kuulu vain asiaan. 


Vain yksi metallinen rullanpidike oli jäljellä ja yltäpäältä rusteessa. Sen puhdistin ihan hiomapaperilla, loppuihin leikkasin tukevasta rautatangosta (?) (ei tuo nyt ihan tankoa ole, muttei lankaakaan) korvaavat palaset. Jokainen tuli sovittaa erikseen, sillä heittoja on suuntaan jos toiseenkin. 


Tämä olisi ihana käytössä, mutta välit ovat niin pienet etten taida saada lankakakkua mahtumaan tuohon väliin, jos vaikka kirjoneulesukkia ajattelisi. Nauhakokoelmaakin siihen voisi asetella niiltä osin mitä mahtuu. Alemmille orsille sitten vaikka paksumpia ompelulankarullia. Saa nähdä miten tämä täyttyy aikaa myöden.

Niin ja vanhoihin esineisiin liittyen, jos joku tietää kivoja tuunausajatuksia vanhoille kangaspuille tai hevosen längille, otetaan niitä innolla vastaan. Niitä kun löytyy useammat tuolta samaisesta aitasta.





sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pitkä vai pätkä?





Olen tässä jo hetken pohdiskellut, että mikä mahtaa olla paras sukanvarren pituus?

Itse käytän mieluusti puolipitkiä; 15 senttisillä varsilla olevia sukkia. Pidempiä tulee pidettyä huomattavasti harvemmin, vaikka polvisukat ja sitä pidemmät ovat näyttäviä. Ehkä jos käyttäisin enemmän hameita olisi pidemmillekkin sukille enemmän kysyntää Nilkkasukkia taas kaipaan käyttöön, niitä omistana vain yhden parin.


Sukkaan on kuitenkin super kiva tehdä pitkiä varsia. Miksiköhän? Kantapään kanssa allekirjoittaneella ei ole ongelmaa, joten sen välttely ei ole syy. Lyhytvartisesta jää lankakerää paljon enemmän jäljelle, ehkä alitajuntaisesti yritän käyttää kaiken langan, kun jämät ovat aina niin... Myyjäisissä näyttää suurimmassa osaa sukkia olevan pitkähköjä varsia. Samoin kirpparilla uutena myytävissä. Tätini kertoi taannoin, että lapsenlapsensa olivat pyytäneet häneltä lyhyitä nilkkasukkia. Nuorison suosiossa voisi siis kuvitella olevan lyhyemmätkin varret, pikkukenkiin. Perinteisiä saapassukkia kun harvemmin enää taidetaan tarvita? Mikä siis mahtaa olla yleinen konsensus sukan varren pituudesta? Kerrohan sinä minkä mittaista vartta tulee tehtyä ja sitten taas käytettyä?

Lämmittelin jo marraskuussa Taimitarhan joulukalenterisukkaneulontaan tekemällä edellisen vuoden sukan pitkänä ja pätkänä. Nättiä ovat molemmat.

 
Seiskaveikan valkoinen lanka oli kyllä jotenkin oudon tuntuista. Tietysti kun se on oikein valkoinen-valkoinen, on sitä jouduttu käsittelemän paljonkin, mutta todella liukas ja muovinen tuntu siinä silti. Täytyy pitäytyä muissa väreissä tämä ei tuntunut hyvältä. Punainen on kesäisiä purkulankoja, hyvin toimii sukassa.





Lanka: 7Veljestä valkoinen ja punainen
Puikot:3,5


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Joulusukat


Joulukuu oli omistettu kaikenlaisille kalenterisukille. Itse osallistuin sitten loppujenlopuksi vain kahteen.  Olin hieman tylsä ja tein molemmat sukat ohjeenmukaisista väreistä, mutta nyt vain sattui varastoista löytymään juurikin nämä värit.Valmistuivat kyllä aikanaan, mutta kuvattua sain ne vasta nyt.


Aloitetaan ensimmäisistä eli Sweet Things-blogin adventtisukista (joihin ohje löytyy edelleen blogin puolelta) Pidän näiden lyhyemmästä varresta ja laitankin nämä jatkossa omaan jalkaani. Varren kuvio on mielestäni todella kiva. Kantapään korvasin vahvistetulla, sillä minulla ei käytössä tuo tiimalasikantapää kestä kovinkaan kauaa. Kavennukset piilotin ensimmäisen kerran sukan alle, jotta kuvio ei rikkoutuisi ja onnistuinkin ihan hyvin. Sooloilu jatkui jalkapöydän ensimmäisessä kuviossa, joka mielestäni ei toiminut tummalla pohjalla aivan niin hyvin kuin vaalealla pohjavärillä. Vaihtelin muutaman silmukan paikkaa ja sain kuvion, joka erottui minun silmääni paremmin. Jo vartta tehdessä sellainen ajatus hiipi päähäni, että näihin sukkiin tulee varmasti punainen kärki. Ei tullut ohjeen mukaan, mutta sooloilu sallittu.



Tukuwoolin sukkalangasta yritin tehdä Taimitarhan jouluyö-sukkia. Neuloin varmaan ensimmäisen viikon ohjeen mukaan kuviot molemmilla varsilla. Mutta jotenkin se ei lähtenyt lentoon ja purin alun. Pikaistuksissani halusin näistä sukat testiin itselleni, niin tein perinteiset piirakkasukat. Hieman harmittelin jouluaattona, kun katselin muiden jouluyö-sukkia. Olisihan niistä ihan kauniit tulleet. Tämä kuitenkin kuuluu mysteereihin, pitäisi uskoa suunnittelijan näkemykseen, näytti alku miltä hyvänsä.


Viimeiseksi tein Taimitarhan kirjoneulesukat. Tein nämä yhtäaikaa pyöröpuikoilla ja totesin että se taktiikka ei passaa tähän hommaan, ainakaan minulle. Silmukat jäivät hieman löysiksi. Mutta kun kahdet puikot olivat jo adventtisukissa, ei muuta vaihtoehtoa ollut. Näiden suhteen ei tarvinnut kovasti jännittää tulevaa, Niinan aiemmat pitkät kirjopolvari sukat kun olivat tuttuja. Höyryttelin niitä hieman ennen kuvausta, mutta eivät oikein oienneet kunnolla. Täytynee antaa vielä kunnon kylpy ennenkuin matkaava äidille.



torstai 5. tammikuuta 2017

Lankainventaario osa 2




Alkaa olemaan aikalailla vuosi edellisestä inventaariosta lankalaatikkoihin. Joten tuuletellaampa niitä taas ja katsotaan, miten vuosi on mennyt.

Kertaukseksi viime vuoden tavoitteet olivat
  • Kokonaismäärän vähentäminen 12kg (10kg olisi hienoa, mutta tuskin mahdollista)
  • Seiskaveikkojen puolittaminen
  • Puuvillat ja Jämät pitää myös saada alle 2 kg


Ainakin yksi säilytyslaatikko vähemmän, eli vain seitsemän kappaletta! Pikaisella laskutoimituksella tämä tarkoittaisi karkeasti ainakin 2kg vähennystä varastoon. Seiskaveikat ovat nyt yhdessä nallejen kanssa, joten puolittaminen varmaankin onnistui. Puuvillalaatikko pullistelee edelleen, vaikka hieman huijasin ja heivasin pellava-puuvilla takista jääneet langat äidilleni, kun ne sieltä alkujaan tulivatkin. Jämälaatikkokin näyttää valitettavan täydeltä, vaikka sitäkin on yritetty ihan todella tyhjennellä.


Ja kuinkas sitten kävikään. Kokonaismäärä 14,5 kg ja rapiat! Laihdutus tuotti siis melkein kolmen kilon tuloksen! Jos hieman olisi ynnäillyt paljonko vuodessa saan neulottua 12 kg oli todella optimistinen tavoite! Toisaalta Huti-ostoksiakin tuli viimevuodelle aika paljon (arvioin varastossa olevan yli kilon verran viime vuonna ostettuja lankoja) ja neuloinkin ostoslangoista, joten ehkä se kymmenenkin olisi kuitenkin saavutettu mikäli näitä ei olisi. Mutta tylsäähän olisi varastoista neuloa koko vuosi, lankakaupat ovat vain niin ihania.




7Veikat tuli neulottua hyvin tavoitteeseen ja alle, ehkäpä ensivuonna voidaan jo perustaa Novita laatikko, jos määrä vähenee entisestään. Alle 2kg:n tavoitteisiin ei päästy. Puuvillaa on tosiaankin edelleen yllättävän paljon. Jämät taasen ovat tismalleen samoissa viimevuotiseen määrään verrattuna! Jos niistä pääsee eroon, tulee kuitenkin uutta tilalle. Ihmeellisiä nöttösiäkin on pari pikkupussillista, ei näistä mitään oikein tee, mutta ei raaski poiskaan heittää.


Pitsivahvuiset langat ovat ainoa, jossa on tapahtunut ei toivottua määrän nousua. Ostin nimittäin kirpputorilta ihanan ja ISON kartion ohuttakin ohuempaa lankaa. Ostos oli virhe niin langan iän (30v!), käytön (katkeaa melkein pelkästä katseesta) kuin varastokatsauksen kannalta. Muttakun sen oli niin syötävän suoloisen värinen ja halpakin. Alla olevassa kuvassa kartio keskellä muovipussissa



Mitäs seuraavalta vuodelta voitaisiin siis odottaa. Tähän ei ole vielä laskettu palkintolankoja (valitettavien epäselvyyksien vuoksi) jotka voitin käsityömessuilla, joten hieman niitä ennakoiden.
  • Kokonaismäärä pidetään alle 14kg!
  • Alpakkalangat yhteen laatikkoon! 
  • Alle 2kg: Villa DK, Puuvilla ja Jämät! 
Hurjia ovat tavoitteet, mutta pitäähän sitä itseään yrittää haastaa! Jos ensivuonna lankaostokset pysyisivät aisoissa?



sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vanhan vuoden kertausta


 Vuoden lopussa aina mietitään miten on edellinen vuosi mennyt ja asetetaan tavoitteita uudelle. Tänään olen selaillut erilaisten käsityöblogien vuosikatsauksia aivan ihmeissäni. Miten sitä ihmiset saavatkin aikaan? Päädyin selaamaan omia käsitöitäni menneeltä vuodelta ja olenahan minäkin saanut aikaan! Vaikka itsestäni vuosi tuntuu hukkaanheitetyltä käsityörintamalla on tapahtunut.

2016 vuonna tarkoitukseni oli harjoitella kirjoneuletta ja siinä onnistuinkin. Ei se edelleenkään täydellistä ole, mutta periaatteet ovat nyt selvemmät; lankadominanssit ja niin edespäin. Sain aikaan hyviä kirjoneulesukkia ja ihailemani Wiola-takin, johon olen todella tyytyväinen. Kirjoneuleen kanssa täytyy edelleen harjoitella langankireyden säätelyä, tuppaa tulemaan joko liian tiukkaa tai löysää.


Wiolatakin ja vauvanpeitteen kanssa opin myös steekkaamaan. Eli kirjoneuletta pyörönä ja lopuksi ronskisti leikataan koko työ halki. Käytin sauman kiinnittämiseen ompelukoneen sijaan virkattua vahviketta. Aivan järjenvastaista miten se voi pitää? Mutta eipä ole ongelmia vielä näkynyt. Tästedes steekkaan kaiken mahdollisen!


Välitöinä tuli neulottua paljon kaikkea pientä. Pipoja, pantoja ja tavissukkia, joista ei paljoa ole kerrottavaa tässä. Huivipuolella vuosi ei ollut antoisa. Kerroin jo aiemmin että varmaan  kaksi-kolme vuotta kestänyt pitsiähky on edelleen päälle. Yhden valtaisankokoisen paksun villa-alpakkahuivin sain neulottua alkuvuodesta. Tulisiko sille käyttöä nyt luvattujen pakkasten myötä.


Pikkuprojekteina myös puffeja on tullut tehtyä viime vuonna. Syynä tähän oli jämälankojen vähennysyritys (palataan seuraavassa postauksessa siihen miten tässä kävi). Laskeskelin myös, että puffeja tarvitaan vielä aikamäärä haluaamaani kokoon. Joten eikun neulomaan lisää.


Virkkauspuolelta mainittakoon kaksi afrikankukkaeläintä. Se aito ja alkuperäinen virtahepo ja kirahvi. Olen salaa päättänyt, että teen enää kaksi, ja toivon ettei Heidiltä tule lisää ihania-pakko-saada-malleja. Virkkasin myös vuoden lopulla talvi-kranssin, josta pidän todella paljon. Toisinaan tuollainen älytön näpertäminen on kerrassaan ihanaa. Vaikka normaalisti inhoan neuleiden päätelyä ja kaikkea siihen liittyvää pientä. Virkkausprojekteista myös vessaan valmistettu matto oli erittäin onnistunut työ.


Ompeluprojektit painottuivat lastenvaatteisiin ja trikooseen, ostin nimittän melkein vuosi sitten sen peitetikkikoneen ja yhteistä tulevaisuutta on tämän kanssa sitten katsasteltu. Erityisen onnistunut olo on Batman-viitasta ja siskolle annetusta Ehta-hupparista. Olen itseasiassa ommellut enemmänkin kuin mitä blogin puolella olen näyttänyt. Mutta perus t-paitojen esittely ei aina tunnu kauhean kehittävältä, joten olen jättänyt väliin bloggausten tekemisen niistä.


Viime vuodelta jäi mieleeni myös Kotiliesi-käsityölehden asustekilpailun voitto. Siinä toteutui joitain pikkutytön muotisuunnittelu unelmia, kun pääsi runwaylla kävelemään! Toista tälläistä tilannetta tuskin tulee enää eteen.

Uudelta vuodelta odotan parin paidan neulomista, muutama sukkamallikin on tunkemassa oikein innokkaasti puikoille. Ompelupuolella olen suunnitellut ainakin yhtä suurempia projekteja. Saisinkohan tulevana vuonna jo ehkä hieman ohimenneen brioche-patenttineulebuumin itsellenikin päälle? Elämässä on ehkä suurempiakin muutoksia tulossa, harrastusaika saattaa jäädä vähemmälle ja mahdollisesti aloitan toisenkin blogin näiltä tiimoilta. Aika näyttää, vuodenpäästä pohditaan taas mitä jäi käteen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...