Sain siskoltani lahjaksi tämän ompelulaatikon jo aikoja sitten. Se tulikin tarpeeseen, sillä minulla ei ollut yhtä paikkaa missä säilöä neulat, koukut, merkit, mitat ja kaikki semmoinen pikkusälä mitä nyt käsillätekijä tarvitsee. Semmoinen sälä mitä nyt ompelulaatikossa säilytetään. No nyt oli. Sitten sattui niin ikävästi että kissa pentele tiputti laatikon. Se ei ollut kuin 30-40cm mutta riitti rikkomaan kannen kehyksen. Tämä olikin onni onnettomuudessa, sillä havaisin parantelumahdollisuuden.
Laatikon kannessa oli ennen kuvanmukainen koriste lokerikko. Onhan se beige-harmooninen ja kaikinpuolin sisustusuuntainen, mutta ajatukseni oli kääntää kansi toisinpäin ja laittaa lokeroihin tavaraa säilöön! Koristeita ei onneksi oltu liimattu ihan kamalan hyvin kiinni ja välivarvitkin lähtivät helposti pois. Tein kumpaankin sivuun pitkänmalliset neulatyynyt. Toinen ihan perinteinen villavanutäytteinen ja toinen täytetty hienolla teräsvillalla, jonka pitäisi pitää neulat terävinä. Keskelle askartelin vahvasta pahvista ja kuminauhasta lokerikon isommille neuloille ja muutamalle virkkuukoukulle, joille ei parempaakaan paikkaa ole tällähetkellä.
Kannen kanssa arvoin hetkenaikaa, mitä siihen laitettaisiin. Sitten keksin pitkäikäisimmän UFO:ni (UnFinishedObjekt=Keskeneräinen työ). Kanavatyö jonka aloitin ollessani varmaankin kymmenen ikävuoden korvilla. Muistan että vanhempi veljeni teki Asterix-työn ja äidillä taisi olla ruusuinen ristipistotyyny ja yhdessä sitten kaikki kolme neulailtiin. Sitä miksi minun työni jäi kesken en muista. Vielä muutama vuosi sitten tähän oli siniset langatkin tallella, mutta hukkuivat muuttojen myötä. Totesin että tämä on aivan osuva kässä-laatikon kanteen. Kaikki löytää paikkansa eikä keskeneräisyys ole niin kamalaa.
Hetken ajattelin vielä maalailla laatikon tummemmaksi, mutta päätin kuitenkin jättää sen sitten ennalleen. Jätetään kehitysmahdollisuuksia tulevaisuuteenkin.