Peace

Tämä neule on ollut työnalla syksystä lähtien. Aloitin neuleen hihoista, sillä vaikka neuloin mallitilkun (Whoop rasti seinään!) olin hieman skeptinen millaiseksi käsiala neuleen edestessä muuttuu. Joten ajattelin, että hihassa on helpompi tehdä muutoksia. Usein alku on minulla tiiviimpää. Jatkossa kun lanka, puikot ja malli muuttuvat tutummiksi neulomiseen tulee vauhtia ja käsiala muuttuu.

Lisäksi päätin viimein harjoitella jo aiemmin hankkimani kultaseppä Sanni Lehtisen langankuljettimen käyttöä. Ristin hopeisen langankuljettimen "neulesormiraudaksi"  ja sitä voi käyttää myös ihan korunakin. Hihojen kanssa jaksoin tämän kanssa tärvätä, mutta sitten loppui kärsivällisyys. Monta vuotta neuloneena uuden tavan harjoittelu ei käykkään ihan kädenkäänteessä niin, että neulominen olisi edelleen joutuisaa. Lisäharjoitteita tarvitaan. Ehkäpä joku hieman paksumpi lanka ja vaikka sukka tai pipo sopisi harjoituskappaleeksi ennemmin.

Hihojen neulominen tuotti suurta tuskaa, neuleflow ei lähtenyt käyntiin sitten millään rannekkeen jälkeen. Ei löytynyt sopivia puikkoja, olivat joko liian lyhyet tai liukkaat ja silmukat tupasivat tipahtelemaan ja niiden poimiminen nän tiiviistä neuleesta ei sitten ollutkaan kovin helppoa tai mukavaa. Jälkikin oli rumaa. Pyöröpuikotkin olivat liian pitkät ja looppaaminen ei tuntunut toimivan. Sitten kun luulin taistelleeni hihat valmiiksi, huomasin kakksohihassa, kun piti aloittaa tähtikuviota, että pentele olin neulonut väärin. Jokaisesta sydänkuviosta puuttui yksi kerros, jolloin työ ei täsmännyt kuvioiden osalta kuten vaihtumakohdassa olisi kuulunut. Eikun purkuun ja uudestaan. Vartalo menikin sitten huomattavasti paremmalla flowlla eteenpäin. Tälläkertaa en steekannut mitään, vaan neuloin edestakaisin.

Vaikka mallissa on vaikka ja mitä kuviota. Ohjetta ei ole vaikea seurata, kuviot suurinpiirtein oppii kyllä, eikä kierroksella tarvitse kuin kerran tai kaksi vilkasita ohjetta. Paita on todella kivan näköinen ja teksisi mieli tehdä toinenkin villainen versio. Tai ainakin hyvin samantyyppinen. Olenkin silmäillyt pitkään Aesha paitaa ravelryssä, mutta ohjeen hankkiminen näyttää osoittautuvan liian vaikeaksi. Joten jos jollakulla on vinkata ohjeita tämäntyyliseen paitaan otetaan niitä ilolla vastaan!

Ohje: Peace -pullover - Randi Sunde

Lanka: Drops Alpaca (valkoinen) -Novita Alpaca (ruskea)

Puikot: 2 2,25 ja 2,5 

Metsä kukkii talvellakin

 

Eipä ole aikaakaan kun ihailin vanhassa lehdessä Sirkka Könösen metsäkukkii paitaa. Siihen samaan henkäykseen totesin, että värisommittelu ei ole vahvin puoleni ja voi mennä aikaa ennen kuin alan ajatuksella sopivia värjeä hankkimaan. Sitten ihailin Harmaata arkea-blogin Outin paitaa. Ja sitten satuin järjestelemään lankalaatikoita ja kokosin toisiinsa sointuvia jämiä kasaan. Olisiko se siinä? Alkuun ajattelin hullutella oikein kunnolla ja yhdistää tähän vähän Stephen West:mäisesti myös pörrölankoja ja muita efektijuttuja, mutta hylkäsin sen ajatuksen kuitenkin vielä liian rohkeana minulle.

 

Ja niin vain alkoi paita hahmottua. Inspiraatiota hain talvisesta metsästä, "missä lumi on laskeutunut kinoksiksi ja illan tummuva taivas on horisontissa. Talventörröttäjät pistävät esiin kinoksista kuivettuneineen ja huurtuneineen kukkineen." En muista, että viimeaikoina olisin käynyt läpi violettia kautta, mutta yllättävän paljon sitä löytyi varastoista. Harmaata sitten liian vähän. Sulassa sovussa on sekaisin villaa, puuvilla ja silkkiä.

Käytössä oli 3:sen puikot ja lankojen vahvuus vaihteli välillä paljonkin. Mutta noin DK paksuista yhdistelmistä tai yksittäisistä keristä hain. Loin silmukat S koon mukaan, mutta en tehnyt resorin jälkeisiä liäsyksiä. Vähemmänkin olisi voinut luoda, sillä neuloin kuuset valmiiksi ja kokeillessa totesin, että aivan liian iso vieläkin. Siispä kuuset poikki ja pinoon, vähensin 20 silmukkaa ja eikun uudestaan. (Purkaminen ja uudelleentekeminen on tuntunut olevan aikamonella trendi tämän paidan kanssa) Hihassakin aloitin ohjeen mukaan, mutta lisäsin maltillisempaan tahtiin. Muutamia kerroksia jätin myös tekemättä, mm. kuuset ovat hieman matalammat. Enkä tehnyt yhtään ohjeessa ilmoitettua lisäkerrosta ja silti tästä tuli aika pitkä. Muutin myös kuvioiden paikkoja ja osan jätin välistä.Kaulusta muotoilin hieman eritavalla, pelkäsin että "päävärin oleva" violetti&harmaa Novitan Otava loppuu kesken. Mutta kyllä siitä olisi vielä poolokauluksenkin tehnyt. Hyvä on kyllä tämäkin.

Lisäksi osan silmukoista jäljentelin jälkikäteen. Kolmella langalla edestakaisin kirjoneuletta ei meinaan kuulu suosikkeihini ja vielä aika mielettömän pitkillä langanjuoksuilla. Sattuihan niin hassustikkin, että juuri tähän kukkakuvioon olin alkuun (ja tietysti etupuolelle) valinnut hieman liian kontrastittomat värit. Tietysti virheen huomasi vasta kun kuvio oli lähes valmis. Ei tehnyt mieli purkaa, joten jäljentelin vaaleanvihreällä langalla silmukoita etuosaan. Hullunhommaa sanoisi joku, mutta toimii riittävän hyvin minulle. Näetkö eron?

 Ajatuksissa oli kirjoa vielä kuusien oksille pöllö ja taivaalle kuu. Ehkäpä kettu katselemaan puiden juureen. Aloitin kuusta ja totesin että olen niin umpisurkea neuleen kirjoja että jätän väliin, etten pilaa upeaa paitaa liialla kikkailulla. Varsinkin kun isäntä itse oikein sanoi että neule on hieno! Ja se on paljon tämän miehen suusta!

Paljastuksia

Ompahan vierähtänyt aikaa viime kerrasta. Ensin taiteilin pukinpaketteja, joista tarkemmin alla. Sitten tein kaikkia keskeneräisiä paitoja tiukasti aloittamatta uusia töitä. Ja kohta nekin alkavat olla kuvaamista vaille valmiita. Nyt viimeisiä viimeistelyjä hidastaa muuttoruljanssi, mutta uuden vuoden jälkeen on tiedossa paljon villapaitoja!

Mutta pukin paketteihin. Kummipojat saivat nyt eri lahjat. Ensimmäiseksi tein sukat Autot-teeman mukaan, vaikka kuvissa saattavatkin epäilyttävästi muistuttaa tumppuja. Salama McQueen antoi värit ja numerot sukkiin. Perus seiskaveikka sukkiin on vasta jälkikäteen tehty kuviot jäljentämällä silmukoita. Ei mitään erityisen ihmeellistä. Tästä tuli aika stydiä kamaa, joten sopisi ehkä enemmänkin vahvistamaan pohjaa kuin jalkapöydän päälle tämä tekniikka. Joulupäivänä poika totesi, että sukat varmaankin antavat hänelle lisää vauhtia, ja näin todellakin taisi olla kun menoa katsoi.

Toinen poika sai villapaidan. Olin pitkään katsellut Ravelryssä Galina Shemchukin Star-puseroa. Mikäpä sen parempi joululahja kuin tähtipaita. Paita neulotaan alhaalta ylös pyörönä ja yhdistetään hartioiden kohdalla. Helmassa on takana hieman enemmän pituutta, joka saadaan aikaan lyhennetyillä kerroksilla. Myös niskaa muotoillaan samoin. Paita koostuu täysin pintaneuleesta, mutta itse lisäsin hieman väriä jälkikäteen. Ohje kaikenkaikkiaan on hyvin yksityiskohtainen. Siellä on sekä kirjoitettuja ohjeita, että kaavioita. Alkuun olin vähän hukassa, mutta kun yli 20 sivuiseen ohjeeseen tutustuu pääsee kyllä jutusta jyvälle!

Varastoissa oli vielä hieman sinistä villa-puuvilla sekoitetta. Se ei näyttänyt riittävän yksinään villapaitaan, joten otin kaveriksi sinappisen  keltaisen. Väriyhdistelmä on mielestäni ihan kiva. Yksinään sininen olisi saattanut olla liian vauvamainen, keltainen tuo särmää! Uskoisin että näin pehmoinen lanka on myös lapselle sopivaa, ei varmastikkaan pistele ja kutita. Koska pelkät resorit keltaisella tuntui hieman irralliselta päätin lisätä ketjusilmukoita kuvionvaihtumista reunustavien käännettyjen silmukoiden väliin. Reunustin myös tähden.

Muokkasin myös pääntielle löysän kauluksen, sillä ainakin itse koen tiukan poolokauluksen hieman ahdistavaksi. Onhan tämä myös ehkä hieman muodinmukaisempi ja sain jälleen keltaista yhdistettyä neuleeseen nyörien ja käänteen muodossa. Hoikalle pojalle tein neljävuotiaan koon pituuden mukaan mutta pienemmän koon silmukoiden mukaan. Toivottavasti osuin oikeaan!

Ohje: Star - Galina Shemchuk

Lanka: Villa-Puuvillasekoite

Puikot; 3

Kellohelmojen Marie-Antoinette

Viikonloppuna juhlittiin jälleen yksiä häitä. Alkavat kohta loppumaan tai ainakin harvenemaan meidän piireissämme, mutta vielä sai väkertää päällepantavaa itselleen. Pitkässä juoksussa tätä asua onkin tehty ja aamulla vielä viimeisiä tikkejä pisteltiin.

Olin kauan haaveillut Suuren käsityölehden 1/2007 hääpuvusta, joka oli Samu-Jussi Kosken käsialaa. Tuossa Marie Antoinette tyylisessä luomuksessa laskoksineen ja hulmuhelmoineen oli jotain minuun kovasti vetoavaa. Kangasta olin katsellut pitkään, minkään sopivan tulematta vastaan. Sitten näin kirpparilla Marjatta Metsovaaran vaaleanpunais-oranssin Primavera pellava pöytäliinan (kyllä luit oikein -pellava pöytäliina!) ja ihastuin jälleen. Nuo ihanat kiehkuraiset ruusukuviot! Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Pitkään metsästi kahta suhteellisen samansävyistä ja kuntoista pöytäliinaa, ostin lopulta kolme paria joista kahta käytin. Lyhemmästä tuli etukappale ja pidemmästä liinasta takakappale. Ja sen kolmannen voin sitten laittaa vaikka kahvipöytään kotosalla. Kangasta vaadittiin kuutisen metriä, mutta selvisin puolella, sillä kaksipuoliseksi kudottu damasti voidaan pitää kumminkinpäin. Toisin kuin mallisssa käytetty painettu puuvillakangas, jolloin hame tuli myös vuorittaa, sillä varsinkin takahelma näkyy nurjaltapuolen sen ollessa pidempi kuin etuhelman.

Alkuperäinen malli oli mekko, mutta jätin hyvin avaraselkäisen yläosan pois ja tein vain hame osuuden. Siirsin takasauman vetoketjun sivuun, jolloin myös takasauma jäi tekemättä. Lyhensin myös hametta varmaankin 15cm, mutta silti takaosa osui maahan. Ja kaikista tärkeimpänä lisäsin taskut sivusaumaan. Hame onnistui yli odotusten ja pidän siitä todella paljon, hieman erilainen kellohelma! Helmassa oli monta metriä käsinpäärmättävänä, mutta yllättävän nopeaan sekin meni. Olen ihan uudelleen löytänyt käsinompelun!

Paidan ja laukun kangas on eurokankaan pellava-viskoosia (55/45). Kangas on jo pesty, eli se ei varsinaisesti kutistu, mutta kiilto oli todella voimakas verrattuna jo kulutettuun hamekankaaseen, joten kastelin kankaan, mutta en varsinaisesti pessyt sitä, ja näin sain kiillon hieman laantumaan. Malli on klassinen prinsessaleikkaus istutetuilla hihoilla, ja erittäin lyhyellä pituudella. Tähän en aivan tyytyväinen ole, sillä ilman mallinukkea tai apukäsiä sovittamien oli todella työlästä ja yläosan istuvuudessa on pieniä vikoja.

Laukun ruusut on koottu vinonauhaksileikatuista pellavankappaleista, joita ommeltu päällekkäin. Tämä taktiikka vie ihan älyttömästi kangasta ja jämiä ei alunperin ylimittaisesta kangaspalasta jäänyt yli yhtään! Itseasiassa olisin tarvinnut hieman enemmän kangasta muhkeampiin ruusuihin, mutta nyt se loppui kesken. Laukku on vuoritettu hamekankaalla.

Sitten vain helmoja heiluttelemaan! Yhden illan perusteella pellava toimi juhlapukeutumisessa mielestäni erittäin hyvin, ei hiostanut liikoja. Pellava on myös himmeän kiiltonsa puolesta tyylikäs juhlakangas. Rypistymistäkään en huomannut liiaksi illan aikana tapahtuneen. Ainoana miinuspuolena hame on aika painava ja jouduinkin laittamaan kaksi tyllihametta päällekkäin, jotta ne jaksoivat nostaa hameen. Kaikenkaikkiaan tämä kyllä onnistui yli odotusten, vaikka ensimmäisten saksaisujen teko oli taas kamalaa. Vintagekangasta kun ei ihan helpolla lisää käsiin saa!  Tykkään <3!

Tikkuja ristiin

Juhannus on vietetty ja perinteisisssä merkeissähän se meni. Aika kalseaa oli. Sentään ei satanut ja tuulikin oli kohtuullisissa lukemissa. Niin ja sopivasti valmistui myös uusi villapaita pitämään lämpimänä suomen suvessa.

Kun ohje julkaistiin ihastuin siihen päätä pahkaa ja ostin sen sitten julkaisu-alennuksesta. Ohjeessa oli ihan mieletön neuletiheys (30 silmukkaa 32 riviä = 10cm 2,75 puikot) tälläinen lörppäneuloja ei päässyt moiseen millään omistamillani puikoilla ja ohuemmalla langallakaan. Ohje huhuilee 330m/100g vahvuista lankaa, mutta itse päädyin käyttämään  ohutta pirkkalankaa (400m/100g) päävärinä. Ja kakkosen puikkoja, aika tikuttelua siis! 

Metsän vihreä oli selkeä valinta pääväriksi, mutta jäin pähkäilemään kuviovärejä. Mallitilkkuun yritin silmukoida vaikka mitä langanpätkiä, jotka irroittelin värikartasta. Mutta mikään ei tuntunut mätsäävän. Aloitinkin neuleen ja tein pari ensimmäistä kuviota kolme(!) kertaa, ennenkuin mätsäsi. Ostetaan siis halvalla värisilmät, kiitos!

Päädyin lopulta jämälankakorin Louhettaren luolan väiskiin värissä hopea, mysteeri valkoiseen ja Dropsin Laceen tuplavahvuisena vihertävänsinisessä sävyssä. Ja voi pojat että tykkään tästä! Kannatti puljata värejä monta kertaa. Tuo silkin hohto dropsin langassa tuo jotain pientä extraa muutoin niin mattapintaiseen villaiseen kirjoneuleeseen. Varmasti vielä jatkossakin käytän tätä tehokeinoa, kuvissa se ei valitettavasti erotu kovinkaan hyvin, mutta uskokaa ja kokeilkaa.

Paita on tarkoitettu oikein laatikkomalliseksi ja siihen on vain yksi koko. Koska en saanut tiheyttä täsmäämään, tein hieman muutoksia. En halunnut myöskään liian leveää paitaa, sillä en tiedä kuinka moista osaisin käyttää. Neule tehdään ylhäältä alas. Aloitin ihan ohjeen mukaan, mutta lisäykset lopetin hieman aiemmin kuin tarkoitettua (kuvio 6). Tämän jälkeen vain laskin että silmukat täsmäävät kuvion kanssa, niitä oli ehkä noin 120 vähemmän helmaosiossa kuin ohjeessa. Lisäsin pituutta myös tekemällä kakkoskuvion vielä helmaan ja hihansuihin. Helmaresorissa tein taakse vielä lyhennettyjä kerroksia lisäämään takakappaleen pituutta.

Ohje: The Twigs - Junko Okamoto

Lanka: Pirkanmaan kotityön ohut pirkkalanka - Louhettaren luolan väinämöinen, Drops Lace ja mysteerijämiä

Puikot: 2 ja 2,25

Koho

Lanka loppui ikävästi kesken tästä kevätpaidasta. Viimeinen kerä onneksi saapui perjantaina postissa. Lauantaina tikutin television edessä hihaa menemään ja sain kuin sainkin paidan valmiiksi. Sunnuntai olikin kerrassaan mahtava päivä ottaa kuvia. Seikkailimme mökille katsastamaan miten talvesta on siellä selvitty. Reitin varrella on vanha mylly, jossa poikkesimme nappaamaan kuvia neuleesta. Miljöö oli ilmeisesti kuvaajan mielestä kiinnostavampi kuin villapaita, mutta näkyy se sentään hieman muutamassa kuvassa.

Ohje on Veera Välimäen Float. Tyylikkään yksinkertainen. Paita aloitetaan super-pitkän (lähes 50cm!) kauluksen neulomisella. Sitten jatketaan yläosaan lisäämällä silmukoita. Tämän jälkeen erotellaan hihat ja helma. Simppeliä oikean posottelua pyöröpuikoilla. Juju on, että neule on tarkotettu käytettäväksi "väärinpäin" nurjapuoli päällä, vaikka neulominen siis tapahtuu oikeilla silmukoilla. Reunat saavat rullata vapaana.

Raidat, jotka eivät siis päässeet kuvaan asti, ovat lähikuvassakin todella hyvännäköisiä. Nurja puoli on mukavaa vaihtelua sileälle neulepinnalle. Rullautuvien reunojen vuoksi neulottavaa on hieman enemmän, mutta se kannattaa. Seurasin ohjetta ilman suurempia modailuja. Helman jätin tarkoituksella hieman lyhyemmäksi, sillä en halunnut ihan tunika mittaista.

Lanka on aivan super pehmeää ja ihanaa neulottavaa Grundl Hot Socks Pearl:ia, joka on siis75% villaa (merino superwash), 20% polyamidia  ja loput 5% kashmiria. Niin pumpulista tämä on, että jo hieman pelkään kuinka nopeasti tämä nyppääntyy käytössä. Harmaata meni 7 kerää ja petrolia kaksi, molempia jäi hieman jäljellekkin. Hieman miinusta lanka saa jatkoista. Lähes puolissa keristä oli joko aivan selkeä solmu tai villatuppoinen jatkokohta,  josta lanka oli pakko poikkaista ja jatkaa.

Malli:Veera Välimäki Float

Lanka: Grundl Hot Socks Pearl harmaa 02 ja petroli 04

Puikot: 3

Hyvää syntymäpäivää

Vaimo oli viimeinkin niin kätevä, että sai aikaiseksi ensimmäisen villapaidan miehelleen! Tällä saralla kaivattiinkin ryhdistäytymistä, sillä aiempi saldo taitaa olla vain yhdet villasukat kymmenen vuoden aikana. Miehen syntymäpäivälahjaksi valmistui siis Novitan Kevät 2015 lehden ohjeella raglanhihainen pusero.

Tämän tein siis yllätyksenä ja lahjaksi. Uskoisitko? Mies nimittäin kävi yksikseen ostamassa tarvittavat langat (pienellä ohjeistuksella tietenkin) ja tilasi nahkamerkit ebaysta. Puolet neuleesta neuloin kun katsoimme yhdessä telkkaa. Eikä silti ollut yhtään kartalla. Miehet =)

Lanka oli tarjouksesta ostettua Novitan Nallea. Mitä tästä nyt sanoisi. Kovasti on parjattu Novitaa viimeaikoina ja ei tämä kokeilu  kyllä uskoa lankaan kovasti nostanut. Kovin se on rouvia. Paksuus vaihtelee langassa ajoittain rajustikkin ja valmiissa neulepinnassa sojottaa polyamidin hahtuvia. Tämä tyyli ehkä sopii äijämäiseen paitaan ja saapassukkiin.

Ohjeestakin muutama ihmetyksen sananen. Se on neulottu paloista ja vain kirjoneuleiset rannekeosat (jotka korvasin raidoituksella) on tehty pyörönä. Mitä ihmettä? No jos nauttii nurjan neulomisesta ja ennenkaikkea saumojen ompelusta mikäs siinä. Mutta itse tein sekä hihat että helman pyöröneuleena, jotka yhdístettiin kaarrokkeen alkaessa ja arvatkaas tein kaarrokkeenkin ihan kokonaan pyörönä, hurjaa! Lisäksi kun silmukoin kainalon saumat umpeen ja pääntien takaosan korotuksetkin neuloin yhteen etuosan silmukoiden kanssa ei minulle jäänyt yhtään saumaa ommella ja ihan hyvä paita tuli.

Nopealla kokeilulla koko näyttää oleen hyvä, mutta pituutta olisi saanut ehkä olla hitunen enemmän. Katsotaan rupeaako käytössä haittaamaan niin neulotaan muutama kerros lisää. Sillä lankaa jäi ylitse ihan huimia määriä!

Malli: Miehen raglanhihainen paita (Novita Kevät 2015)

Lanka: Novita Nalle

Puikot:3,5

Miltä nyt tuntuu? Toivottavasti ei kutita herkkistä