Överi on parempi

Jotkut neuleet ovat vain rakkautta ensisilmäyksellä. Huutavat, että tuo on niin minua. Niin kävi tämän kanssa, kun näin sen Neulovan nartun blogissa. Pian tilasinkin kirjan Vakker strikk til alle årstider (ja siis onhan täällä kaikkea muutakin mieletöntä neulottavaa) ja sitten vain lankoja miettimään. Tähän väliin tulisi mieletön stoori langoista, mutta jätetään se väliin ja keskitytään itse ihanaan neuleeseen.

Aloitin neuleen jo viime keväänä, kun langat tulivat, mutta kesän tullen se jäi tauolle. Taukoilu aiheutti pieniä pulmia neuletiheyteen. Alussa tein kolmosen puikoilla, sitten kuvio tuli tutuksi ja langan liukkaus ei enää häirinnyt. Sai ottaa isommat puikot. Tauon jälkeen niillä tulikin liian löperöä ja sai siirtyä taas pienempiin, kunnes neulontatuntuma taas palasi. Aika poukkoilu sanon minä.

Mietin pitkään neulonko tasona vai steekkaanko ja päädyin sitten johonkin näiden kahden välimuotoon. Takin etusauman tein steekkaamalla, joten alaosa on neulottu pyörönä ja yläosa sitten edestakaisin etu- ja takakappaleena. (Niin ja hihat pyörönä, ja yläosa edestakaisin) Ja kyllä taas jännitti se leikkaaminen! On tuo alpakka sen verran liukasta, että vaikka kuinka ompelin (koneella) siksakia sauman reunoihin, niin silti jäi pieni pelko purkaantumisesta. Jatkossa siis en aio alpakkaa steekata. Eikä se kirjoneule nurjalla nyt niin kamalaa ole, kaikkeen tottuu ja harjoittelu tekee mestarin.

Kirjontaa ja koristelua tähän kuului ihan kamalasti. Ja vaikka se on juurikin SE-JUTTU tässä neuleessa. Se ei ole minun vahvuusalueeni. Viimeistely vei siis aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että kehityimpä tässäkin kovasti. Kukkien reunukset kirjoin (onkohan tämä nyt sitten se linnunsilmäpisto?), mutta suorat osuudet virkkasin. Näiden päälle vielä hieman paljettien ja helmien ompelua. Voisiko tämä olla jo vähän liikaa minullekkin? Ei kai. Överit on parempi kuin vajarit.

Olin valinnut värit täysin tietokoneen ruudun välityksellä ja kontrastivärit eivät sitten toimineetkaan kotona lankoja katsellessa. Otin uudet kontrastivärit jämälangoista ja tietysti siinä kävi niin etteivät ne riittäneet. Pientä metsästystä sai siis harrastaa ja lankavarastoihin taisi nyt kuitenkin tulla plussaa, alkuperäisen vähennysajatuksen sijaan.

Hupun hapsut tuottivat kovasti päänvaivaa. Google -translatorin kanssa ymmärsin kyllä mitä virkata, mutta joku viimeinen pointti ohjeesta jäi hämärän peittoon. Kyselin apua  norjan osaajilta, mutta ei auttanut. Lopulta (tämä olisi tietysti pitänyt tehdä ensimmäiseksi) laitoin viestiä neuleen suunnittelijalle ja sain videon siitä miten hapsut muodostuvat ja täytyy todeta, että empä olisi moista keksinyt itse tehdä.

Aikaa tämä vein, mutta hyvää kanaattaa odotuttaa.

Tästä tuli aika mieletön.

Ohje: Rosa på ball - Sidsel J Hoivik

Lanka: Takki (ruskea  350g puuteri 250g), Huppu (r.  350g p. 100g), Kynsikkäät (r. 50g) roosaa korosteväriä 100g ja kahta koristeväriä jämäkerien verran

Puikot: 3 ja 3,5

Koukku: 3

Paljastuksia

Ompahan vierähtänyt aikaa viime kerrasta. Ensin taiteilin pukinpaketteja, joista tarkemmin alla. Sitten tein kaikkia keskeneräisiä paitoja tiukasti aloittamatta uusia töitä. Ja kohta nekin alkavat olla kuvaamista vaille valmiita. Nyt viimeisiä viimeistelyjä hidastaa muuttoruljanssi, mutta uuden vuoden jälkeen on tiedossa paljon villapaitoja!

Mutta pukin paketteihin. Kummipojat saivat nyt eri lahjat. Ensimmäiseksi tein sukat Autot-teeman mukaan, vaikka kuvissa saattavatkin epäilyttävästi muistuttaa tumppuja. Salama McQueen antoi värit ja numerot sukkiin. Perus seiskaveikka sukkiin on vasta jälkikäteen tehty kuviot jäljentämällä silmukoita. Ei mitään erityisen ihmeellistä. Tästä tuli aika stydiä kamaa, joten sopisi ehkä enemmänkin vahvistamaan pohjaa kuin jalkapöydän päälle tämä tekniikka. Joulupäivänä poika totesi, että sukat varmaankin antavat hänelle lisää vauhtia, ja näin todellakin taisi olla kun menoa katsoi.

Toinen poika sai villapaidan. Olin pitkään katsellut Ravelryssä Galina Shemchukin Star-puseroa. Mikäpä sen parempi joululahja kuin tähtipaita. Paita neulotaan alhaalta ylös pyörönä ja yhdistetään hartioiden kohdalla. Helmassa on takana hieman enemmän pituutta, joka saadaan aikaan lyhennetyillä kerroksilla. Myös niskaa muotoillaan samoin. Paita koostuu täysin pintaneuleesta, mutta itse lisäsin hieman väriä jälkikäteen. Ohje kaikenkaikkiaan on hyvin yksityiskohtainen. Siellä on sekä kirjoitettuja ohjeita, että kaavioita. Alkuun olin vähän hukassa, mutta kun yli 20 sivuiseen ohjeeseen tutustuu pääsee kyllä jutusta jyvälle!

Varastoissa oli vielä hieman sinistä villa-puuvilla sekoitetta. Se ei näyttänyt riittävän yksinään villapaitaan, joten otin kaveriksi sinappisen  keltaisen. Väriyhdistelmä on mielestäni ihan kiva. Yksinään sininen olisi saattanut olla liian vauvamainen, keltainen tuo särmää! Uskoisin että näin pehmoinen lanka on myös lapselle sopivaa, ei varmastikkaan pistele ja kutita. Koska pelkät resorit keltaisella tuntui hieman irralliselta päätin lisätä ketjusilmukoita kuvionvaihtumista reunustavien käännettyjen silmukoiden väliin. Reunustin myös tähden.

Muokkasin myös pääntielle löysän kauluksen, sillä ainakin itse koen tiukan poolokauluksen hieman ahdistavaksi. Onhan tämä myös ehkä hieman muodinmukaisempi ja sain jälleen keltaista yhdistettyä neuleeseen nyörien ja käänteen muodossa. Hoikalle pojalle tein neljävuotiaan koon pituuden mukaan mutta pienemmän koon silmukoiden mukaan. Toivottavasti osuin oikeaan!

Ohje: Star - Galina Shemchuk

Lanka: Villa-Puuvillasekoite

Puikot; 3

Villatakki ja hattu

Miehelle neulomisen vaivasta olen tainnut puhua aiemminkin. Sukissa tuntuu silmukoita olevan tuhottomasti paljon enemmän ja puhutaanko edes villatakista. Vaikka siis oma siippa ei todellakaan ole kokoa XXXL. Tämä takki oli kuitenkin niin upea, että se oli neulottava. Malli on Rowanin Settler by Martin Storey. Pioneer kokoelmasta (ohjekirjanen myytävänä 10€, jos jotakuta kiinnostaa).

Olin ostanut Rowanin pure wool worsted-lankaa alennusmyynnistä jo kesällä ja tiesin salaa, että määrä ei todennäköisesti tule riittämään villatakkiin, mutta ajattelin koettaa kuitenkin. Nyt aiemmista villatakki vahingoista viisastuneena tein mallitilkun! Päädyin tekemään XS kokoa M-koon miehelle. Päätin modata hupun pois ja taskuihinkin tein villakankaasta vuoret, ei siis neulottuja taskupusseja! Silti lanka loppui. Kun pienellä vaivalla ei löytynyt kauppojen varastoista (jo lopetettua lankaa), päätin vain käyttää jotain riittävän samankaltaista. Arvaatteko missä lanka vaihtuu?

Kauluksen ja nappilistojen langat ovat siis eri sukua. Mutta riittävän lähellä ettei häiritse aivan kauheasti. Kokoasiat ovat taas hieman hämäriä. Takakappaleen selkäosan alaosasta (lanne?) tuli äärettömän iso, jouduin uudelleen kastelemaan takakappaleen ja yritin syöttää sitä hyvin tiiviiksi, jotta se ei pussittaisi aivan valtavasti. Vastaavasti hartioiden kohdalla se hieman kinnaa. Vika voi tietysti olla miehen vartalonmuodoissa, mutta kannattaa miettiä josko yläosaa ei kavenna kuten ohjeessa neuvotaan, mikäli pitäjä on harteikkaampi. Napit isäntä valitsi itse ja ihan tyylikkääthän nuo ovat.

Ohje: Rowan: Settler - Martin Storey

Lanka: Rowan pure wool worsted + samanvärisiä jämiä

Puikot: 3,5 ja 4 

Lakin kaavat löysin pinterestin kautta. Kaapista löytyi harmaata villakangasta, josta leikkelin palat. Vuori on kirpparilta ostetusta silkkihuivista. Lakki näytti hieman tylsältä yksinään, joten päätin kirjailla miehen nimikirjaimet silkkilangalla takaraivoon. Lankavalinnasta tuli hieman kommenttia useammaltakin taholta, mutta miehen ego kyllä kestää pienet pinkit lisäykset.

Kirjonnan kanssa olin niin innoissani, että kun mitään järkeviä jäljennysvälineitä ei löytynyt, siirrostin kirjaimet ohuen nenäliinapaperin avulla kankaalle. Tähän varmasti on järkevämpiäkin keinoja, mutta toimii näinkin. Piirsin kirjaimen nenäliinasta erotetulle ohuelle arkille. Harsin kirjainten ääriviivat ja revin nenäliinan pois! Hyvä tuli.

Työvoitto

Siivoilin tässä hetki sitten kaappeja ja esiin tulivat nämä 2013 (ei vielä paha) aloitetut lintusukat. Jo tuolloin olin tehnyt mielettömän työ sukkien neulomisen kanssa. Ovat nimittäin raidoitettu kahdelta eri violetin kerältä (ei vain löytynyt samaa värierää) ja lisäksi oksistossa on mieletön määrä intarsiaa. Lintujen kirjonnankin olin jo aloittanut, mutta jouduin ne silloin purkamaan. Ei vain miellyttänyt silmää.

Jossain vaiheessa tässä välillä aloitin uudelleen kirjonnan. Tuolloin laitoin lintujen taakse joustavan kiinnisilitettävän tukikankaan (mitä ompelussa käytetään) ja sain edes jonkinlaiset linnut ohueeseen ja harvaan neulepintaan. Lehtien kohdalla sitten meni hermo ja homma lensi nurkkaan. Kirjonta ei ole vahvin käsityönalani. Näin myöhemmin katsottuna kirjontajälkeä olisi auttanut, että muliinilangasta käyttäisi vain kahta kolmea säiettä, ei koko lankaa.

Hetken pohdiskelin ja lopuksi päätin tehdä puun lehdet yksinkertaisesti linnunsilmäpistoilla. Säästävät hermoja ja aikaa, eikä tuo nyt niin huonolta näytä. Enemmän niitä olisi ehkä saanut tehdä vielä, nyt kun kuvia katsoo. Näyttää vähän kuolleelta raakulta tuo puu. Mutta vielähän niitä voi lisätä mikäli innostusta riittää.

Alkuperäinen ohje on ollut Vogue knitting lehdessä talvinumero 2010/2011. Näiden pitäisi olla polvipituiset, UUPS! Mutta minulla oli vaikeuksia päästä ohjeen neuletiheyksiin jälleen kerran. Tähän jos jollakulla on vinkkiä otan mielelläni vastaan. Nämähän ovat jo melkein sukkahousut. Voguen sivuilla on PDF puuosasta ja kirjonnan jokainen voi tehdä oman kokemuksensa mukaan joten lehden metsästäminen ei ole aivan tarpeellista, mikäli nämä haluaa tehdä.

Malli: Bird-Socks

Lanka: Louhettaren luolan väinämöinen värit: munakoiso ja kaakao

Puikot:2

Rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista, vaan yhdessä samaan suuntaan katsomista.

Tulevana viikonloppuna pääsemme juhlimaan serkkuni avioliittoon astumista. Aiemmin kerroinkin tehneeni omaksi yllätyksekseni pienen kirjontatyön ihan onnistuneesti. Kirjonta kun ei koskaan oikein ollut minun ominta lajia. Alunperin tämä oli patalapuksi tarkoitettu pikkutyö. Mutta malli ja värimaailma ei oikein istu keittiööni, joten tämä jäi pyörimään keskeneräisten laatikkoon. Sitten välähti, tuohan on kuin tarkoitettu hääjuhlan onnittelukorttiin.

Paperina käytin akvarelliväreille (?) tarkoitettu hyvin paksua kartonkia, josta tein kortin pohjan. Kangastilkku on ommeltu tikaten korttiin kiinni ja taustalle on liimattu vahvikkeeksi samaista paperia. Sisälle kirjoitin otsakkeen värssyn. Lisäksi askartelin samasta paperista pienen kuoren ja siihen silkkinauha kiinnikkeen. Harmikseni valikoimistani ei löytynyt sopivaa vihreää tai punaista sävyä, joten jouduin tyytymään hopeiseen.