Överi on parempi

Jotkut neuleet ovat vain rakkautta ensisilmäyksellä. Huutavat, että tuo on niin minua. Niin kävi tämän kanssa, kun näin sen Neulovan nartun blogissa. Pian tilasinkin kirjan Vakker strikk til alle årstider (ja siis onhan täällä kaikkea muutakin mieletöntä neulottavaa) ja sitten vain lankoja miettimään. Tähän väliin tulisi mieletön stoori langoista, mutta jätetään se väliin ja keskitytään itse ihanaan neuleeseen.

Aloitin neuleen jo viime keväänä, kun langat tulivat, mutta kesän tullen se jäi tauolle. Taukoilu aiheutti pieniä pulmia neuletiheyteen. Alussa tein kolmosen puikoilla, sitten kuvio tuli tutuksi ja langan liukkaus ei enää häirinnyt. Sai ottaa isommat puikot. Tauon jälkeen niillä tulikin liian löperöä ja sai siirtyä taas pienempiin, kunnes neulontatuntuma taas palasi. Aika poukkoilu sanon minä.

Mietin pitkään neulonko tasona vai steekkaanko ja päädyin sitten johonkin näiden kahden välimuotoon. Takin etusauman tein steekkaamalla, joten alaosa on neulottu pyörönä ja yläosa sitten edestakaisin etu- ja takakappaleena. (Niin ja hihat pyörönä, ja yläosa edestakaisin) Ja kyllä taas jännitti se leikkaaminen! On tuo alpakka sen verran liukasta, että vaikka kuinka ompelin (koneella) siksakia sauman reunoihin, niin silti jäi pieni pelko purkaantumisesta. Jatkossa siis en aio alpakkaa steekata. Eikä se kirjoneule nurjalla nyt niin kamalaa ole, kaikkeen tottuu ja harjoittelu tekee mestarin.

Kirjontaa ja koristelua tähän kuului ihan kamalasti. Ja vaikka se on juurikin SE-JUTTU tässä neuleessa. Se ei ole minun vahvuusalueeni. Viimeistely vei siis aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että kehityimpä tässäkin kovasti. Kukkien reunukset kirjoin (onkohan tämä nyt sitten se linnunsilmäpisto?), mutta suorat osuudet virkkasin. Näiden päälle vielä hieman paljettien ja helmien ompelua. Voisiko tämä olla jo vähän liikaa minullekkin? Ei kai. Överit on parempi kuin vajarit.

Olin valinnut värit täysin tietokoneen ruudun välityksellä ja kontrastivärit eivät sitten toimineetkaan kotona lankoja katsellessa. Otin uudet kontrastivärit jämälangoista ja tietysti siinä kävi niin etteivät ne riittäneet. Pientä metsästystä sai siis harrastaa ja lankavarastoihin taisi nyt kuitenkin tulla plussaa, alkuperäisen vähennysajatuksen sijaan.

Hupun hapsut tuottivat kovasti päänvaivaa. Google -translatorin kanssa ymmärsin kyllä mitä virkata, mutta joku viimeinen pointti ohjeesta jäi hämärän peittoon. Kyselin apua  norjan osaajilta, mutta ei auttanut. Lopulta (tämä olisi tietysti pitänyt tehdä ensimmäiseksi) laitoin viestiä neuleen suunnittelijalle ja sain videon siitä miten hapsut muodostuvat ja täytyy todeta, että empä olisi moista keksinyt itse tehdä.

Aikaa tämä vein, mutta hyvää kanaattaa odotuttaa.

Tästä tuli aika mieletön.

Ohje: Rosa på ball - Sidsel J Hoivik

Lanka: Takki (ruskea  350g puuteri 250g), Huppu (r.  350g p. 100g), Kynsikkäät (r. 50g) roosaa korosteväriä 100g ja kahta koristeväriä jämäkerien verran

Puikot: 3 ja 3,5

Koukku: 3

Palmikko 2.0

Bloggaaminen on aika vaativaa hommaan, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Täytyy tietysti olla valmis neule. Sitten sekä mallin että kuvaajan tulisi olla (terveenä) samassa paikkaa yhtäaikaa. Mieluusti tulisi olla aika valoisaa ja sopisi paremmin jos ei sataisi. Aika yhtälö, mutta saatiin aikaan! Sade tosin alkoi uudelleen heti kun lopetettiin.

Tarina alkaa nyt siitä kun menin Pinterestin - ihmeelliseen maailmaan. Siellä sitten näin erikoisen villatakin. En alkuunkaan ymmärtänyt miten se oli tehty ja ohjetta ei ollut. Jäi sitten hautumaan sinne pinterestin sydänsivulle. Aikaa kului ja lueskellessani vanhoja käsityölehtiä huomasin kuinka palmikkotakkiin oli pujoteltu organza-nauhaa! Koin lampun syttymisen aiemmin näkemäni mallin suhteen!

Etsin palmikkoon sopivaa lankaa pitkään, olisin halunnut muhkean mutta kevyen langan. Semmoista ei kuitenkaan tuntunut löytyvän niin päädyin varastoissa oleviin purkulankoihin! En nyt sitten aivanvarma ole onko tämä Novitan nallea vai seisemää veljestä. Olen siitä joskus kaksinkertaisena tehnyt villatakkia, mutta nyt kun yritin vertailla ei se mennyt oikein kummankaan speksihin vaan oli jotain siltä väliltä. Ehkäpä kallistun sinne 7veikan puolelle.

Villatakki on perus palmikkotakki alkuunsa, mutta juju on siinä että lopuksi neulotaan mielettömät määrät i-cordia (18 metriä!) ja pujotellaan sitä sinnetänne palmikkoneuleeseen luonnostaan syntyvistä reijistä. Näin luodaan upea kolmiulotteinen neulepinta. Vähän kuin makrameeta ja neulontaa sekoitettuna.Jokaisen oma mielikuvitus on nyt vain rajana.

Pujottelun lisäksi toinen uusi juttu oli kauluksen laskokset. Enpä ole moisia ennen tavannut. Tai olenhan tehnyt sukan käänteistä samalla tekniikalla, mutta usemamman taitoksen käyttöä en ole aiemmin tehnyt. Kaulukseen tämä sopii mielestäni todella hyvin! Kaulus on neulottu poikittain. Muutoin takki on alhaalta ylös mallia. Aloituksen tein ehdottomasti lemppari-aloituksellani italialaisella tyylillä. Reunasta tulee tällöin aivan vastustamattoman upea!

Takki oli pitkään tekeillä, sillä tuo nyörin määrä ja ennenkaikkea siihen kuluva langan määrä oli yllätys. Ensin lainasin äidiltäni täyden kerän, mutta se ei vielä riittänyt, joten jouduin siskoni kätköistä metsästämään vielä nöttösen lankaa. Kaiken kaikkiaan se painaa 800g!

Suunnittelupuolella minulla on vielä hieman opiskeltavaa, punokset olisivat voineet olla hieman alempana. Nyt ne nousevat ehkä hieman liian korkealle. Mutta oppia ikä kaikki. Lisäksi kiinnityshakaset voisivat olla isommat. Minulla vain ei ollut tähän hätään mitään muuta sopivaa. Enkä jaksanut odottaa että pääsisin kaupoille. Luonnonvalkoisen ja vaaleanruskean nahan yhdistelmä sinällään on kyllä todella kaunis. Siitäkin voisi kehitellä jatkossa lisää projekteja.

 Ohje: Mallikuvasta toteutettu

Puikot: 3 3,5

Lanka: Novita 7Veljestä (?) 800g

CASH + SILK + MOHAIR = LOVE

Näistä aineksista luulisi tulevan älyttömän pehmeää/pumpulista/ihanaa ja niinhän siitä tuleekin!! Madelinetoshin Pashmina lankaa (joka kyllä suureksi osin merinoa, mutta silti niin pehmeää) on tullut marinoitua useampi vuosi. En enää edes muista mistä sen hankin. Kolme kerää oli odotellut inspiraatiota pidemmän aikaa. Sitten löysin Beaub villatakin. Mach made in heaven!

Pashminan kaveriksi valikoitui Dropsin Kid-Silk beige. Langasta minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja värinkin tilasin netistä arpomalla. Kontrasti olisi voinut olla parempikin ehkä hopean harmaa tai hailakka vaaleanpunainen olisi sopinut paremmin kaveriksi pashminan antique lace värille, mutta nyt mennään tällä. Ehkä teen joskus toisen kappaleen kun tämä on NIIN ihana.  Kontrastiraidat näkyvät himmeästi ja ilmeisesti pashminat olivat eri erää sillä takin alareuna on selkeästi tummempi, mutta ei mielestäni häiritsevästi.

Ohje on saumatonta ylhäältä alas, mukavaa neulottavaa. Tein koon XS/S. Muokkauksena kontrastivärin (eli Kid-Silkin) lisääminen etureunan tekstuuriin koko matkalta = ei raitoja, sekä kaksinkertaisena hihoihin, sillä pidin yksinkertaista liian ohuena muuhun takkiin nähden. Läpinäkyvyys hieman toki kärsii, mutta ehkä ajansaatossa nämäkin kuluvat niin, että alkavat näyttää alkuperäiseltä idealta.

Seuraavaan (Varmasti teen, ihan oikeasti, tämä on ihana!) takkiin jätän kauluksen lyhennetyt kerrokset pois, sillä kaulus on ehkä hieman massiivinen. Muutoin samalla kaavalla, ehkä himpun pienemmillä puikoilla. Kiinnitystä tässä takissa ei ole, mutta saampahan hyvän syyn tilata Titityyltä ihanan huivineulan, jotta saan sen pysymään kiinni.

Malli: Beaub

Lanka: Drops Kid-Silk ja Madelinetosh Pashmina

Puikot:4

Jälkien jännittävä maailma

Jälleen liikutaan jälkien jännittävässä maailmassa. Talvella tein pienen peiton, jossa erilaisia luonnossaliikkujien jättämiä jälkiä. Tuolloin ne muodostuivat oikeista ja nurjista silmukoista. Nyt kokeilin villatakkimallia, jossa oli käytetty intarsiaa. Eli eräänlaista kirjoneuletekniikkaa, jossa lankaa ei kuljeteta mukana, vaan ne liitetään yhteen kiertämällä langat toistensa ympäri.

Tästä johtuen jokainen värinmuutos vaatii oman pienen keränsä ja niitähän tässä riitti. Vähän välillä fuskasin ja tein perinteistä kirjoneuletta, mutta se valitettavasti näkyy hieman huonompana pintana. Toinen huonopuoli intarsianeulomisessa ja varsinkin näin paljon värinvaihtokohtia sisältävässä neuleessa on niiden kymmenien (tuntuu sadoilta) langanpäiden päättely. Joka osaltaan viivästytti neuleen valmistumista.

Toinen syy miksi neule oli keskeneräisten kansassa oli sopivien puunappien löytäminen. Lopulta ne löytyivät Eurokankaan miljoonalaatikosta. Ne myytiin kilohinnalla, missä kappalehinta napille oli kyllä hyvinkin edullinen. Liottelin nappeja vielä hieman oliiviöljyssä saadakseni niihin paremmin vihreään sopivan sävyn.

Ohje on ilmainen, mutta venäjänkielinen. Onneksi numerot ja kaaviot ovat universaaleja. Ja onhan tuo nyt malliltaan tavallistakin tavallisempi, vain pääntiessä hieman kavennuksia. Koetin onneani googlekääntäjällä, mutta kun se tituleerasi takakappaletta selkänojaksi päätin pärjätä ilman. Koko ohjeessa oli 1-1,5 vuotiaalle, mutta omalla lankavalinnallani (Novitan Otava) tästä tuli ehkä 2-2,5 vuotiaan takki. Tähän takkiin kuului myös hieman extra inhokkiani, neuleen kirjomista. Jotenkin vain en saa sitä siististi. Nytkin hihan jäniksenjäljet näyttävät enemmän hiiren kikkareilta. Mutta harjoitus tekee mestarin varmaan tässäkin asiassa,

Ohje: Whose tracks? Tatyana Fedorova

Lanka: Novita Otava (vihreä) ja Novita Nalle (tummanharmaa)

Puikot: 3

Metsästäjätär

Katsottiin jo tovi sitten kotisohvalla isännän kanssa ilmeisesti kovastakin suosiosta nauttinutta Nälkäpelit-elokuvasarjaa. Olikohan ensimmäisessä vai toisessa osassa kun sarjan sankarittarella Katnissilla oli metsällä päällään keeppi (tai sen tapainen).  Ihastuin tuohon vaatekappaleeseen aika kovasti. Enkä ollut ainoa, sillä nopeasti googlettamalla löytyi useampikin tulkinta tästä vaikeasti nimettävästä kangaspalasta. Keeppi? poncho? liivi?.

Valikoin ohjeista LollyKnitsin version ja hieman muokkailin sitä mieleisemmäksi. Lanka on jo kertaalleen purettua 7-veljestä kolminkertaisena, sillä ohje on todella paksulle langalle. Tästä jäi hieman uupumaan esikuvan rouheus. Jos lankavalinto olisi ollut karkeampi tai tweedmäisempi, lopputulos olisi ollut ehkä vielä himpun parempi, mutta halusin vähentää lankavarastoja. 

Perusneuleena on kalanruoto eli herringbone. Neulepinta ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta käytännössä siis jatkuvaa yhteenneulomista. Youtube-videoista oli jälleen apua, kun harjottelin kuviota. Sileä kalanruotoneule yhdessä "sileän" langan kanssa antoi kuitenkin mielestäni liian simppelin neulepinnan ja mielenkiintoa lisätäkseni neuloin sitten parin kerroksen välein "väärinpäin" eli nurjia kerroksia oikealle.

Vaatekappale koostuu kahdesta kolmiosta, jotka ommellaan hieman limittäin päällekkäin yläosastaan ja lyhyen matkaa yhteen vartalo-osasta. Näin muodostuu kädenaukko. Tämän jälkeen poimin ja loin silmukat pääntielle. Pääntien reuna on virkattu ja vahvikkeena sisällä on käytetty pyöreää solumuovia vanhempieni talonprojektin työmaalta =) Varmaankin eksoottisin aines mitä vaatteessa olen tähänmennessä käyttänyt.

Yhtenä kevätpäivänä kokeiltuna tämä vaikuttaa oikein kätevältä. Lämmittää mutta ei liikaa!

Malli: The Huntress Cowl - LollyKnits

Lanka: Novita 7-veljestä 3x

Puikot: 12

Villatakki ja hattu

Miehelle neulomisen vaivasta olen tainnut puhua aiemminkin. Sukissa tuntuu silmukoita olevan tuhottomasti paljon enemmän ja puhutaanko edes villatakista. Vaikka siis oma siippa ei todellakaan ole kokoa XXXL. Tämä takki oli kuitenkin niin upea, että se oli neulottava. Malli on Rowanin Settler by Martin Storey. Pioneer kokoelmasta (ohjekirjanen myytävänä 10€, jos jotakuta kiinnostaa).

Olin ostanut Rowanin pure wool worsted-lankaa alennusmyynnistä jo kesällä ja tiesin salaa, että määrä ei todennäköisesti tule riittämään villatakkiin, mutta ajattelin koettaa kuitenkin. Nyt aiemmista villatakki vahingoista viisastuneena tein mallitilkun! Päädyin tekemään XS kokoa M-koon miehelle. Päätin modata hupun pois ja taskuihinkin tein villakankaasta vuoret, ei siis neulottuja taskupusseja! Silti lanka loppui. Kun pienellä vaivalla ei löytynyt kauppojen varastoista (jo lopetettua lankaa), päätin vain käyttää jotain riittävän samankaltaista. Arvaatteko missä lanka vaihtuu?

Kauluksen ja nappilistojen langat ovat siis eri sukua. Mutta riittävän lähellä ettei häiritse aivan kauheasti. Kokoasiat ovat taas hieman hämäriä. Takakappaleen selkäosan alaosasta (lanne?) tuli äärettömän iso, jouduin uudelleen kastelemaan takakappaleen ja yritin syöttää sitä hyvin tiiviiksi, jotta se ei pussittaisi aivan valtavasti. Vastaavasti hartioiden kohdalla se hieman kinnaa. Vika voi tietysti olla miehen vartalonmuodoissa, mutta kannattaa miettiä josko yläosaa ei kavenna kuten ohjeessa neuvotaan, mikäli pitäjä on harteikkaampi. Napit isäntä valitsi itse ja ihan tyylikkääthän nuo ovat.

Ohje: Rowan: Settler - Martin Storey

Lanka: Rowan pure wool worsted + samanvärisiä jämiä

Puikot: 3,5 ja 4 

Lakin kaavat löysin pinterestin kautta. Kaapista löytyi harmaata villakangasta, josta leikkelin palat. Vuori on kirpparilta ostetusta silkkihuivista. Lakki näytti hieman tylsältä yksinään, joten päätin kirjailla miehen nimikirjaimet silkkilangalla takaraivoon. Lankavalinnasta tuli hieman kommenttia useammaltakin taholta, mutta miehen ego kyllä kestää pienet pinkit lisäykset.

Kirjonnan kanssa olin niin innoissani, että kun mitään järkeviä jäljennysvälineitä ei löytynyt, siirrostin kirjaimet ohuen nenäliinapaperin avulla kankaalle. Tähän varmasti on järkevämpiäkin keinoja, mutta toimii näinkin. Piirsin kirjaimen nenäliinasta erotetulle ohuelle arkille. Harsin kirjainten ääriviivat ja revin nenäliinan pois! Hyvä tuli.

Isagerin Swallow villatakki

Huom! Kirjoitus sisältää paljon rakentavaa kritiikkiä ohjeesta ja sen kirjoitustavasta. Malli itsessään on edelleen mitä ihanin.

Päätin oikein satsata tähän upeaan villatakkiin ja ostin Isagerin lankoja, joita ohjeessakin oli käytetty. Alkuun mietein tekeväni tämän jostain Dropsin vastaavista langoista. Mutta munakoiso väri houkutteli kovasti ja kun sellaista ei löytynyt muualta, tuli tästä nyt ei pihistellä neule.

Aloitin ohjeen mukaan ilman mallitilkun tekemistä... Myönnän tämä oli virhe minun osaltani, soitellen sotaan. Puolivälissä havaitsin että neule menee varmaan kaksi kertaa vyötäröni ympäri. Eikun purkuun. Otin pienemmät puikot ja pienemmän koon. En vieläkään päässyt kerrotiheydessä samoihin lukuihin kuin ohje, mutta lähemmäs ja silmukkamääräkin kohtasi paremmin ohjeen kanssa. Tikuttelin menemään kolmosen puikoilla. Kunnes havahduin siihen, että etuosa tulisi aloittaa mutta napinläpiä puuttuu yksi. No jätetään se viimeinen tekemättä, ei se ole vakavaa.

Hartiapaikkojen tekemiseen kätkeytyi vaikka mitä kommervenkkejä. Vaikka olin piirtänyt itselleni oikein kaavion kaikista lisäyksistä ja muista näpräilyistä, jouduin purkamaan ensimmäisen etuosan puolikkaan. Oikeasti, jos ohjeessa on ainakin neljä eri kappaletta jotka alkavat JA SAMAAN AIKAAN... Niin ehkä olisi aika pohtia ihan kaavion tekemistä, ovat oikeintoteutettuina huomattavasti helpompia seurata.  Neuleiden neljä vuodenaikaa kirjassa olisi muutama muukin ohje, joita haluaisin toteuttaa mutta... Esimerkiksi kaunis palmikkopusero jää kyllä tekemättä juurikin kaavion puuttumisen vuoksi. Ainakaan minä en pysty seuraamaan tekstistä palmikkoneuleen tekemistä.

No purkamiseen johti erehdys, että lisätyt silmukat piti tehdä pohjavärillä ei kontrastivärillä, kuten ensin yritin. Tähän minut harhautti kirjoitus edellisessä lauseessa kuinka pohjavärin silmukat vähenevät ja kuviovärin lisääntyvät. Ei sitten heti tullut mieleen että olisi pitänyt lisätä sillä mikä vähenee. No ei ollut iso uudelleentekeminen loppujen lopuksi.

Langankulutuskin oli vähän mitä sattuu. Juu en päässyt aivan samaan neuletiheyteen kuin ohje ja tämä vaikuttaa langankulutukseen mutta mutta. Minulla meni käytännössä pienimpään kokoon kaikki Twinni lanka ja kaikissa langankulutukseksi ilmoitetaan sama määrä. Miten mahtaisi käydä isomman koon tekijällä, jos saman lankamäärän pitäisi olla sama? Silkki-Mohairia jäi yli toista kerällistä ja Spinniä  myös ihan kunnolla 150g.

Kaikistä näistä päänvaivoista huolimatta neuleesta tuli kaunis. Värit toimivat juuri niinkuin ajattelin. Tämä on elokuinen ukkosmyrsky. Hihat ovat aika naftit, ehkä näistä olisi pitänyt tehdä kokoa isommat, mutta toisaalta malli näyttää suunnitellunkin istuvaksi. Arvoin uskaltaisinko aloittaa hihoja ylhäältä istutettuna, mutta pupu tuli pölsyyn ja tein tavanomaisesti. Olisin voinut tehdä hihat pyörönäkin, mutta halusin alasaumaan virkatun tehosteen tummansinisellä joten tein ne edestakaisin kuten ohjeessa sanottiinkin. Lopuksi virkkasin sauman yhteen, jolloin silmukat tekivät hihan alle kauniin tehosteen.

Neule on päällä ihana. Niin kevyt mutta lämmin. Väreistä pidän ihan kympillä ja pappamallikin on mieleen. Joten summa summarum kannattaa nähdä vaiva tämän kanssa!

Malli: Swallow - Helga Isager

Lanka: Isager tvinni, spinni, silk-mohair ja alpaca 1

Puikot: 3

Hiekkarannat

Hiekkarantoja ei täältäpäin löydy, mutta kyllä nuo pellot kohta yhtä keltaisina lainehtivat.

Kesäneuleen ohje on Alicia Plummerin Sandshore. 3/4 hihainen kevyt ja mukavan viileä takinkorvike. En oikein tiedä mikä tälle olisi sopiva nimike. Selkäkappaleellinen hihake?

Lankana käytin vanhaa Novitan Linneaa, rouheahko pellavan ja puuvilla sekoitus. Vyötteessä kerän hinnaksi ilmoitettiin 3,90 MK, että siitä sopii sitten laskea. Varmasti lähempänä 20 vuotta tuo lanka. Keriä meni 7 ja pussiin jäi vielä 9 ja risat, joten toisenkin takin tästä saa. Alussa ajattelin värjääväni valmiin neuleen tummanruskeaksi, mutta tämä pellavankeltainenväri osoittautuikin ihan kivaksi valmiina.

Ohje on ilman saumoja neulottava (ihanaa!!) ja hyvinkirjoitettu. Muokkasin ohjetta vain siirtämällä selän pitsikuvion keskelle (alkuperäisessä hieman epäsymmetrinen). Alaosan raitaan lisäsin muutaman kerroksen, taisin tehdä kuuden kerroksen sijasta kahdeksan. Päättelyyn käytin italialaista päättelyä, joka vie hieman enemmän aikaa, mutta näyttää 1o1n neuloksessa paljon paremmalta.

Ohje: Sandshores Alicia Plummer

Lanka: Novita Linnea 7 kerää

Puikot: 4,5