torstai 28. joulukuuta 2017

Paljastuksia


Ompahan vierähtänyt aikaa viime kerrasta. Ensin taiteilin pukinpaketteja, joista tarkemmin alla. Sitten tein kaikkia keskeneräisiä paitoja tiukasti aloittamatta uusia töitä. Ja kohta nekin alkavat olla kuvaamista vaille valmiita. Nyt viimeisiä viimeistelyjä hidastaa muuttoruljanssi, mutta uuden vuoden jälkeen on tiedossa paljon villapaitoja!



Mutta pukin paketteihin. Kummipojat saivat nyt eri lahjat. Ensimmäiseksi tein sukat Autot-teeman mukaan, vaikka kuvissa saattavatkin epäilyttävästi muistuttaa tumppuja. Salama McQueen antoi värit ja numerot sukkiin. Perus seiskaveikka sukkiin on vasta jälkikäteen tehty kuviot jäljentämällä silmukoita. Ei mitään erityisen ihmeellistä. Tästä tuli aika stydiä kamaa, joten sopisi ehkä enemmänkin vahvistamaan pohjaa kuin jalkapöydän päälle tämä tekniikka. Joulupäivänä poika totesi, että sukat varmaankin antavat hänelle lisää vauhtia, ja näin todellakin taisi olla kun menoa katsoi.



Toinen poika sai villapaidan. Olin pitkään katsellut Ravelryssä Galina Shemchukin Star-puseroa. Mikäpä sen parempi joululahja kuin tähtipaita. Paita neulotaan alhaalta ylös pyörönä ja yhdistetään hartioiden kohdalla. Helmassa on takana hieman enemmän pituutta, joka saadaan aikaan lyhennetyillä kerroksilla. Myös niskaa muotoillaan samoin. Paita koostuu täysin pintaneuleesta, mutta itse lisäsin hieman väriä jälkikäteen. Ohje kaikenkaikkiaan on hyvin yksityiskohtainen. Siellä on sekä kirjoitettuja ohjeita, että kaavioita. Alkuun olin vähän hukassa, mutta kun yli 20 sivuiseen ohjeeseen tutustuu pääsee kyllä jutusta jyvälle!



Varastoissa oli vielä hieman sinistä villa-puuvilla sekoitetta. Se ei näyttänyt riittävän yksinään villapaitaan, joten otin kaveriksi sinappisen  keltaisen. Väriyhdistelmä on mielestäni ihan kiva. Yksinään sininen olisi saattanut olla liian vauvamainen, keltainen tuo särmää! Uskoisin että näin pehmoinen lanka on myös lapselle sopivaa, ei varmastikkaan pistele ja kutita. Koska pelkät resorit keltaisella tuntui hieman irralliselta päätin lisätä ketjusilmukoita kuvionvaihtumista reunustavien käännettyjen silmukoiden väliin. Reunustin myös tähden.


Muokkasin myös pääntielle löysän kauluksen, sillä ainakin itse koen tiukan poolokauluksen hieman ahdistavaksi. Onhan tämä myös ehkä hieman muodinmukaisempi ja sain jälleen keltaista yhdistettyä neuleeseen nyörien ja käänteen muodossa. Hoikalle pojalle tein neljävuotiaan koon pituuden mukaan mutta pienemmän koon silmukoiden mukaan. Toivottavasti osuin oikeaan!



Lanka: Villa-Puuvillasekoite
Puikot; 3

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Lankainventaario



Lankainventaarion aika! Ai että miten rakastankaan tilastoja! Ja tälläkertaa ne yllättivät minut aivan totaalisesti. Katsotaanpa aivan aluksi mitä vuosi sitten lupailin.
  • Kokonaismäärä pidetään alle 14kg!
  • Alpakkalangat yhteen laatikkoon! 
  • Alle 2kg: Villa DK, Puuvilla ja Jämät!   


Ja sitten se järkytys kun totesin, että lankoja on 9,5kg! Vuodessa on siis hävinnyt mielettömät 5kg lankaa varastoista! Ihan rupesin epäilemään, että onko jokin laatikko jäänyt tarkastamatta! Mutta ei kyllä asiat näin hassusti ovat. Ensimmäinen tavoite siis saavutettu.


Toki tällä hetkellä työn alla on monta villapaitaa, joista jäänee lankaa yli. Ja nehän kerät eivät ole mukana tässä laskussa. Metsä kukkii paitani koostin täysin jämälaatikon langoista ja epämääräisistä yksittäiskeristä. Ja yksin siinä onkin kiinni lähes laatikollinen lankoja, joista kaikki siis eivät todellakaan mene paitaan!



Alpakkalankaa sitävastoin on vieläkin ihan valtavast. Ja tosiaan niistä tekeillä olevista villatakeista kaksi on alpakkalankaisia niin sieltäkin muutama kerä palautunee varastoihin. Yhteen laatikkoon eivät mahdu, se on selvä.


Kaikki alle 2kg: tavoite taas saavutettiin, aivan mieletöntä kyllä. Jämätkin tippuneet lähes kilolla (no okei muistetaan se Metsä kukkii...) Seiskaveikat loppuivat ihan kokonaan, muutamia nöttösiä on jämäkorin pohjalla, mutta eivät enää saa omaa kategoriaa. Jatkossa joutuvat sitten vahvuusluokkansa mukaiseen palkkiin. Puuvillalangan määräkin on sukeltanut aika kovasti ja osa siitä on villa-puuvillasekoitetta. Aivan lempparin kun ei ole puuvillalangan neulominen ja heti tämän sanottuani voin todeta että suunnittelen villapaitaa puuvilla/villa sekoitteesta. Heh. Never say never.


Todella positiivisesti yllätyin siis. Varastossa näyttää nyt olevan paljon höttöisiä tilaavieviä lankoja mm. mielettömästi mohairia, josta pitäisi nyt jotain kehitellä. Aika pastelliselta näyttää myös keittiön pöytä. Ja vaaleanpunaiselta! Niiden kaveriksi kaivattaisiin ehdottomasti harmaata! Täytynee siis vähennyshaasteen lisäksi haastaa itsenäsä ostamaan harmaata lankaa ensivuonna! Herkkuharmaiden metsästykseen siis, ei sen ankeaa tarvitse olla.

  • Jatketaan hyvällä linjalla ja yritetään pitää varsto alle 10kg:ssa
  • Nipistetään Nalle-varastoja niin, että eivät enää saa omaa kategoriaansa
  • Koitetaan vähentää myös varastolaatikkojen (7Kpl) määrää, vaikka viiteen!

Vuoden päästä tarkistetaan sitten miltä näyttää!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Tampereen messut 2017 - selvitty




Otti muutaman päivän selvitä viikonloppuna olleista Tampereen kädentaidon messuista. On se vain mielettömän kokoinen tapahtuma! Sain messujen sisäänpääsyn Tampereen messuilta ilmaiseksi tätä blogikirjoitusta vastaan. Toisaalta olisinhan kirjoitellut myös vaikka en blogistina paikalla olisi ollutkaan. Valokuvaaminen jäi hieman nyt muun messuhumun jalkoihin, joten kuvia on vain ehdottomasti järisyttäneistä asioista. Paljon paljon muutakin mielenkiintoista tietysti oli. Ja mitä nyt muiden messukirjoituksia olen lukenut niin osaa niissä esiinnostetuista jutuista en edes huomannut!

Ihan ensimmäisenä huomasin aulassa olleet Sanna Vatasen moottorisahat. Rakkautta ensisilmäyksellä! Todella taidokkaasti tehtyä! Sannan sahat olivat lainassa Luston näyttelystä. Tuo on auki vielä ihan Tammikuun alkuun, joten sinne ihastelemaan kaikki, vielä ennättää!

Seuraava totaalinen ihasuksen kohde oli Kaino. Ihmettelen edelleen miten en ole ennen törmännyt tähän! Kotimainen neuleyritys Köyliöstä! Ja tuo vihreä bambi-kuosi oli rakkautta ensisilmäyksellä. Värit ja kuosit olivat hyvin yhdisteltävissä, ehdottomasti muistettava jatkossa!


Töysän kenkätehtaan komeita lapikkaita (vai onko nämä nyt paulanpieksut?) olen ihaillut aiemminkin, nyt myyjät suostuttelivat minut ihan kokeilun asteelle. Mielettömän hyvät jalassa ja pitkään arvoin otanko vaiko enkö. Tälläkertaa eivät tarttuneet mukaan, mutta joku vuosi vielä. Vähän arastelen käyttää nykyisiäkin huopikkaitani, talvet kun täällä etelässä eivät ole kovin talvisia ja pihat aika kuraisia. Esittelijät vakuuttivat että kuivuttuaan kengät on helppo puhdistaa harjaamalla tai paineilmalla. Kävisiköhän painepesuri?


Messuille lähdin valtavan ostoslistan kanssa, mutta lopulta saalis oli aika maltillinen. Lankoja varsinkin piti ostamani enemmän, mutta ehkä nyt mielettömän runsas valikoima sai minut ihan sekaisin. Kangaspuolella Käpyseltä löysin haaveilemani burgundin-pitsi-merinon ja ananakset. Metsolan bambi (vaikka aluksi luulinkin vuoheksi...) oli ainut suunnittelematon ostos. Langat ja napit ennakkotilauksesta Tapion kauppaan.



sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Palmikko 2.0


Bloggaaminen on aika vaativaa hommaan, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Täytyy tietysti olla valmis neule. Sitten sekä mallin että kuvaajan tulisi olla (terveenä) samassa paikkaa yhtäaikaa. Mieluusti tulisi olla aika valoisaa ja sopisi paremmin jos ei sataisi. Aika yhtälö, mutta saatiin aikaan! Sade tosin alkoi uudelleen heti kun lopetettiin.

Tarina alkaa nyt siitä kun menin Pinterestin - ihmeelliseen maailmaan. Siellä sitten näin erikoisen villatakin. En alkuunkaan ymmärtänyt miten se oli tehty ja ohjetta ei ollut. Jäi sitten hautumaan sinne pinterestin sydänsivulle. Aikaa kului ja lueskellessani vanhoja käsityölehtiä huomasin kuinka palmikkotakkiin oli pujoteltu organza-nauhaa! Koin lampun syttymisen aiemmin näkemäni mallin suhteen!


Etsin palmikkoon sopivaa lankaa pitkään, olisin halunnut muhkean mutta kevyen langan. Semmoista ei kuitenkaan tuntunut löytyvän niin päädyin varastoissa oleviin purkulankoihin! En nyt sitten aivanvarma ole onko tämä Novitan nallea vai seisemää veljestä. Olen siitä joskus kaksinkertaisena tehnyt villatakkia, mutta nyt kun yritin vertailla ei se mennyt oikein kummankaan speksihin vaan oli jotain siltä väliltä. Ehkäpä kallistun sinne 7veikan puolelle.


Villatakki on perus palmikkotakki alkuunsa, mutta juju on siinä että lopuksi neulotaan mielettömät määrät i-cordia (18 metriä!) ja pujotellaan sitä sinnetänne palmikkoneuleeseen luonnostaan syntyvistä reijistä. Näin luodaan upea kolmiulotteinen neulepinta. Vähän kuin makrameeta ja neulontaa sekoitettuna.Jokaisen oma mielikuvitus on nyt vain rajana.


Pujottelun lisäksi toinen uusi juttu oli kauluksen laskokset. Enpä ole moisia ennen tavannut. Tai olenhan tehnyt sukan käänteistä samalla tekniikalla, mutta usemamman taitoksen käyttöä en ole aiemmin tehnyt. Kaulukseen tämä sopii mielestäni todella hyvin! Kaulus on neulottu poikittain. Muutoin takki on alhaalta ylös mallia. Aloituksen tein ehdottomasti lemppari-aloituksellani italialaisella tyylillä. Reunasta tulee tällöin aivan vastustamattoman upea!


Takki oli pitkään tekeillä, sillä tuo nyörin määrä ja ennenkaikkea siihen kuluva langan määrä oli yllätys. Ensin lainasin äidiltäni täyden kerän, mutta se ei vielä riittänyt, joten jouduin siskoni kätköistä metsästämään vielä nöttösen lankaa. Kaiken kaikkiaan se painaa 800g!


Suunnittelupuolella minulla on vielä hieman opiskeltavaa, punokset olisivat voineet olla hieman alempana. Nyt ne nousevat ehkä hieman liian korkealle. Mutta oppia ikä kaikki. Lisäksi kiinnityshakaset voisivat olla isommat. Minulla vain ei ollut tähän hätään mitään muuta sopivaa. Enkä jaksanut odottaa että pääsisin kaupoille. Luonnonvalkoisen ja vaaleanruskean nahan yhdistelmä sinällään on kyllä todella kaunis. Siitäkin voisi kehitellä jatkossa lisää projekteja.



 Ohje: Mallikuvasta toteutettu
Puikot: 3 3,5
Lanka: Novita 7Veljestä (?) 800g

torstai 2. marraskuuta 2017

Kässämessut!

Ihan kohta! Ihan kohta! Täällä ei melkein malteta odottaa tulevia Tampereen kädentaidon messuja. Alkusyksystä innostus on kohonnut tasaisesti ja nyt aletaan olemaan ihan täpinöissään  messujen suhteen! Olen bloggarin ominaisuudessa paikalla ja perinteisesti äiti sekä sisko messupoppoona mukana.

Ennakkofiiliksiä olen nostellut katselemalla mm. instassa Seinäjoen ja Oulun kässämessujen tunnelmia, ja tietysti selaillut Tampereen Messujen sivuja. Ilokseni huomasin, että nyt näytteilleasettajien sivuilla voi kätevästi valita haluamansa kategoriat ja näin ennakkoselailla tarjontaa! Tämä onkin tosi hyvä sillä messuthan ovat isot, kuten jokainen siellä käynyt tietää. Kartankaan tulostaminen ja siihen tärkeiden paikkojen  merkkaaminen  ei ole ollenkaan huono asia. Ettei mikään mene ohi. Sillä niin käy tosi helposti, nimimerkillä kokemusta on!



Itse laittelin listalle jo muutaman must-have lankaostoksen ja kankaita. Paljon kaikkea pientä on myös hankittavana. Ja tietysti pitää varata hieman rahaa niihin löytöihinkin! Mites te muut, lähdettekö messuille katselemaan ja etsimään inspiksiä vai onko kyseessä tarkkaan harkittu ostosmatka? Vai kenties molempia?

Messuilla tavataan!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Puff -- jotain melkein valmistuukin



Jos puikoilla on kaksi valtavankokoista huivitekelettä (pitsivahvuista tietenkin) ja kolme (lue neljä) isoa villapaitaa ja kaikka pitää vähän sorkkia, niin ihmekkös kun mitään ei valmistu. Ja sekös ärsyttää kun mitään ei valmistu. Valmistumattomuus ahdistumista vähentämään päätin neuloa puffi-pussin jämät pois. Jee, jotain valmista! Tai ainakin puolittain valmista, tämän peiton kanssahan menee vielä tovi.


Puffipussiin kerään kaikki pienet langanloput, jotka jollain silmukkamäärällä ja kerroskorkeudella voi sovittaa tuohon beekeepers-peiton hexagonin mittohin. Mikäli jämistä tulee enemmän kuin viisi puffia, teen niihin erilaisia silmukanjäjennyskuvioita. Jämälangoista kun harvemmin tulee loppua olen päättänyt, että kun jäljennettävät kuviot loppuvat on peitto valmis. Ja sitten keksitään jämille uusi projekti.



Tälläkertaa puffeihiin ilmestyi lintuja, mansikka, possu ja tietysti niitä mehiläisiä pitää olla!


Seuraavaksi taas isompiin projekteihin. Pari takkia on ihan viimeistelyjä varten valmiina, neulomista ei juurikaan ole. Lankojen päättely ja kaikki koriste virkkaukset ja kirjonnat vievät kyllä mielettömästi aikaa. Toisessa huivissa sentään menen viimeisessä neljänneksessä ja toinen tulee kohta puoliväliin. Että ehkä sitä kohta saadaan jotain isompaakin aikaiseksi. Olehan kuulolla ja edelleen vinkkailen että instan puolella päivitellään näitä puolinaisiakin!

torstai 5. lokakuuta 2017

Syyskemisti - värjäyksiä vol. 2



Kesä ainakin kalenterin mukaan tuli ja meni. Nyt on syksy, sen jo huomaa siitä miten valokuvaaminen muuttuu hankalammaksi. Valo ei riitä toistamaan värejä kuviin niinkuin ne todellisuudessa ovat (pahoitteluni, kamerakurssille en ole vieläkään jaksanut). Värjäyskokeilujen jatko meni todella pitkälle ensimmäisen satsin jälkeen. Epäonnistumiset hieman verottivat innostusta. Aronianmarjojen kypsyttyä päätin kokeilla kuitenkin vielä paria erää. Marjat keräsin taloyhtiön aidasta saaden ehkä hieman naapurien ihmettelyä osakseni (mutta hei onhan tämä ihan syötävä marja!). Punasipulin kuoria hamstrasin taas kaupan irtolaareista ja varmaankin sain jälleen osakseni ihmetteleviä katseita, viimeistään kassaneidiltä. No laitoin minä siihen pussiin ihan muutaman sipulinkin, ettei pelkkiä kuoria ollut. Molemmat raaka-aineet ovat elintarvikekelpoisia ja keittohajutkin siedettäviä, joten tein kokeilut ihan keittiössä. Lupiininkukat haisivat kesällä NIIN pahalle, että niitä en kyllä keittiööni olisi tuonut.


Keräsin aronian marjoja kymmenisenlitraa ja keittelin ne "mehuksi". Mukaan laitoin suolaa kun niin on monessa paikkaa neuvottu tekemään. En jaksanut etsiä merkitystä tälle, vaan matkin muita. Vaikka mehu oli todella voimakkaan oloista eivät langat värjääntyneet ollenkaan niin voimakkaiksi kuin olin ajatellut. Keittiön kaakeleille ja saumoihin väri kyllä tarttui. Pohjana oli sekä isossa että pienessä vyyhdissä luonnonvalkoinen lanka ja lopputuloksen violetiksi tunnistaa.


Sipulivedessä keittelin kesäisin lupiinivärjäyksessä epäonnistuneen epätasaisen vyyhdin ja harmaan vyyhdin. Lupiinivyyhti värjäytyikin tasaisemmaksi ja on melkein samanvärinen kuin aiemmin värjäämätön pikkuvyyhti. Harmaasta pohjasta tuli todella kaunis tummempi vihreä. Punasipuli on kyllä yksi suosikkikokeiluistani ja sitä voisin tehdä lisää myöhemminkin.


Pikkuvyyhdeillä olin kesällä kokeillut myös pajunkuorivärjäystä, sillä en halunnut "pilata" kokonaista vyyhtiä, mikäli väri ei olisikaan ollut mieluinen. Niistä kokeiluista ei sitten tullutkaan paljoa raportoitavaa oranssinruskeita sävyjä (ei niin minun mieleeni) ja ihmeellinen jäteöljykeitoksessa lillunut pahanhajuinen vyyhti. Menivät roskiin, vaikka inohan langan poisheittämistä. Nyt kokeilin lupiinikukkien lisäksi myös pikkuvyyhdeillä tuplavärjäystä. Keskimmäinen vyyhti on siis käynyt sekä sipulikeitoksessa, että marjoissa. Todella ihmeellistä, että väri on niin punainen kuin se on. Olisin kuvitellut vihreän olevan dominoivampi.




Tuplavärjäys onkin ehkä seuraava kokeiluni tällä saralla, lisäksi eriväriset pohjalangat kiinnostavat. Harmaa pohja ei erotu sipulivärjätystä juuri ollenkaan ja väri on älyttömän kirkas suhteessa siihen miten harmaan ajattelin värjäytyvän. Marjakeitoksessa ollut ruskea sidontalankakin oli värjäytynyt upeaksi mustanvioletiksi joten miksikäs ei ruskeakin pohja. En tiedä mikä on saanut minut kuvittelemaan että paras värjäystulos tulee vaaleaan pohjaan, tummemmat värit näyttävät myös upeilta. Ensivuoteen siis! Loppuun vielä kokoelma tuotoksista. Takkia havittelin mutta joku tästä vielä puuttuu?


tiistai 12. syyskuuta 2017

Hilmat


Nyt on sitten poltettu loputkin seiskaveikat varastoista, tai ainakin täydet kerät! Ja valmistui tämän vuoden viimeiset sukat. Tai ainakin niin arvelen, sillä nyt puikoille tuppaa meinaan puseroa puseron perään! Kaikkia tekisi niin mieli tehdä että oikein mikään ei edisty. Mutta Hilmoihin.


Hilma on yksi monista Suomi 100-juhlavuoden jutuista. Ja mikäs siinä kyllähän näitä vuosia kelpaa juhlia! Tavalla jos toisellakin. Hilmat ovat Sari Suvannon suunnittelemat, ja pohjautuvat Pohjois-Karjalan museon neulekokoelmaan. Lisää neulesuunnitteluprosessista ja ohjeen löytää suunnittelijan blogista Hilppa. Mallissa on yhdistetty perinteisiä pintakuvio elementtejä ja nyöritys ja värivalinnat taas voivat tuoda siihen uutta nykyaikaisempaa twisitä.


Käytin ohjeenmukaan seitsemänveljestä lankoja, kun niitä löytyi vielä. Harmaa kyllä taisi olla ainoa täysi kerä varastoissani! Jännitin värin riittävyyttä ja niinhän siinä kävi että harmaa loppui ihan viimemetreillä kesken. Siksi siis punaiset sukkien kärjet, ei kuulu ohjeeseen! 


Kaikki kuviot ovat pintaneuleita, kuten jo yllä mainitsin. Kaksivärinen kuviokin koostuu siis nostetuista silmukoista, joten tähän malliin ei tarvitse kirjoneuletaitamusta! Löysentelin käsialaani aina viimeisellä kerroksella, kun seuraavalla kierroksella oli tiedossa silmukannnostoja, yrittäen näin välttää liian kirraamisen ja ihan kivasti nuo asettuivat. Neuloin myös  kahta sukkaa yhtäaikaa, ehkäistäkseni kakkossukkasyndroomaa ja sen langan riittävyyyden vuoksikin. Ja onhan se kivaa että kerralla valmistuu kaksi sukkaa! Lisäksi olin niin ovela, että päättelin langanpäät kerrankin neulonnan lomassa, joten lopussa ei ollut kuin kaksi päätä pujoteltavana!


Ohje on hyvin seikkaperäinen ja ainoastaan jäin kaipaamaan mittaa nauhoille. Niistä ei mainittu mitään, mutta tein pari reilun metrin mittaista i-cord nauhaa. Sitten pujottelin ne sukkiin ja totesin että vähempikin olisi riittänyt. Napsaisin reilut kaksikyymmentä senttiä pois ja silti ne ovat ehkä hieman liian pitkät. 70cm saattaisi olla sopiva pituus.


Lanka: Novita 7veljestä
Puikot: 3



tiistai 29. elokuuta 2017

Testausta


Projektin voi aloittaa joko löytämällä ohjeen ja etsimällä siihen langan. Tai sitten joku lanka huutelee päästä puikoille ja sitä varten täytyy sitten etsiä ohje. Tämä huivi alkoi jälkimmäisellä tavalla. Olin ostanut viimevuonna kirpparilta lähes täyden kartion henkäyksenohutta lankaa. Ihan vain värin vuoksi. Puuteripinkkiä ja 4 euron hintaa en voinut vastustaa. Kotona tutkin löytöäni lähemmin ja huomasin että lanka oli todella haurasta, muutaman metrin pätkiä lähti kartiolta. No totesin että ei voi mitään, laitetaan kässähuoneeseen koristeeksi.


Kartio kuitenkin kummitteli varastoissa, ja kun ei minulla (ainakaan vielä) ole mitään kässähuonetta, päätin keriä sen pois kartiolta. Ja kappas alun jälkeen lanka vaikutti ihan käyttökelpoista! Todennäköisesti pintakerrokset ovat saaneet jotain vauriota tai muuten vain kärsineet säilytyksestä ja kulkemisesta. Päätin testata miten lanka toimisi neulonnassa. Ohjeeksi valikoitui Jojin Infinito kietaisuhuivi, missä yhdistetaan yllättävän hyvin yhteensopivaa ainaoikeaa ja pitsineulosta. Puuteri lanka on tässä kolminkertaisena yhdessä noin fingering vahvuisen langan kanssa.


Muokkailin ohjetta hieman omaan makuun mm. lisäämällä i-cord reunuksen ulkoreunaan, se vain näyttää minusta siistimmältä. Kokoa isommat puikot olisin voinut ottaa tai vaihtoehtoisesti tehdä enemmän kierroksia. Huivi menee kaksinkerroin kaulaan, mutta ehkä hieman ahdistava se on. Suunnittelin tämän sopivan kevät-trenssini kanssa, mutta se on vielä hieman puuterisempi ja saa huivin värin näyttämään kylmältä tai violettiin menevältä (ainakin luonnossa).




Lanka: Zegna - Baruffa cashwool + mysteeri valkoinen
Puikot: 3



Niin ja se testaus johtikin sitten siihen, että laitoin langasta puikoille pitsihuivin, enkä edes mitään pientä. Vaikka juuri valittelin pitsiähkyä. Laski näemmä nopeasti. Katsotaan koska taas tulee täyteen. Malli sinänsä on ehkä hieman vaihtelevampi.Stay tuned in Instagram!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...