Elämän tärkein mekko

Esittelyssä nyt suurimmaksi osaksi siskoni tekemä käsityö. Minun osani oli avustaa suunittelussa ja muussa ohjeen modailussa, sekä ommella alusmekko.

Omiin häihini aikoinaan neuloin kokopitkän hunnun, joten siskolle ei varmaan jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin toteuttaa koko mekko minun peittoamiseksi. Pieni leikkimielinen sisaruskilpailu jatkuu näin vanhemmallakin iällä siis ;) Siskon ajatuksia projektista voitte käydä kurkkaamassa Meillä Kotona blogiyhteisöstä, joka teki pienen haastattelun Evelle.

Lankavalinnassa olin ehdottomasti sitä mieltä, että näin arvokas vaate vaatii myös arvokkaat materiaalit. Pelkkä puuvilla (vaikka merseroidussa kiiltoa onkin) ei tuntunut riittävän juhlavalta. Kahden langan yhdistäminen antoi uusia mahdollisuuksia. Silkk,i näinkin merkittävän mekon kuin hääpuvun tekemiseen, tuntuu heti oikealta valinnalta. Silkin kaveriksi ehdotin ensin mummulta jääneitä valkoisia pellavalankoja, ikuinen nostalgikko kun olen. Mutta ne olivat liian luonnonvalkoisia, morsian itse kun halusi valkoista.  Joten lopulta päädyimme ostamaan pellavalangan silkin kaveriksi. Täysin valkoinen ei tästäkään kombosta tullut, mutta sanotaan että vähemmän luonnonvalkoinen. Virkkauspinnasta tuli mielestäni todella kaunis. Kiiltävä, ryhdikäs, mutta samalla kevyt. Teksisi mieleni jokin vaatekappale tästä yhdistelmästä tehdä itsellenikin.

Kun mekkoa oli saatu kunnolla aluille lähdimme kangaskauppaan etsimään sopivaa aluskangasta. Lopulta valinta osui kerman/kultaisen vihateiseen morsiussatiiniin. Alusmekon ompeleminen oli hyvin hermoja raastavaa. Vielä kun sopivaa kaavaa ei tuntunut löytyvän mistään ja jouduin muokkailemaan kaavaa aika rankasti, stressitasot olivat välistä aika korkealla. Olihan kyseessä toiselle todella tärkeä mekko. Kevään ja kesän aikana tästä tehtii monta sovitusta ja korjausta. Onneksi sentään tämä oli vain alusmekko ja päälle tuli koko-shown varastava pitsi! En varmastikkaan olisi lähtenyt työhön, jos kyseessä olisi ollut pelkästään täysin ommeltu mekko. Niin vahvaksi ompelijaksi en itseäni tunne.

Hameen helmaan kätkin jotain sinistä. Helman käännöksen tein nimittäin sinisellä alavaralla. Muutoin mitään ihmeellisyyksiä ei mekkoon kätkeydy. Ompelus valmistui viikko ennen häitä ja kyllä sitä hääpäivänä pisteltiin muutama ommel vielä käsin. Oman hamoseni ompelin muutamassa päivässä mekon valmistumisen jälkeen. Jakkuun ei innostusta enää riittänyt. Mutta onneksi päivä oli lämmin.

Vaikka molemmat tiesimme että mekko on ihan mielettömän upea, emme ihan tälläistä some-hehkutusta odottaneet! Naamakirjan virkkausryhmän hehkutuksesta seurasi haastattelupyyntö ja siitä vielä esittelypyyntö. Joten jos haluat even kauniin hääpuvun voit katsastaa livenä Lahden Kätevä ja Tekevä 2018 - messuilla marraskuun alussa 3-4.11. Paikanpäältä voinet bongata even ja allekirjoittanutkin varmasti pyörähtää messuilla tänävuonna.

Tampereen käsityömessut!

Seuraa reportaasi Tampereen käsityömessuilta. Päivä oli perjantai (hyväksi todettu) ja messuseurueessa lisäkseni kolme aikuista ja yksi vauva. Lähdettiin ajoissa (innoissamme) aamulla matkaan ja saatiin odotella hetki ennen ovien avautumista, että pääsimme koluamaan messukojuja.

Aloitimme hyväksitodetulla kaavalla; A-hallista takaseinältä eteenpäin. Kolmatta kertaa messuilevana tuntui, että kojuja olisi ainakin tässähallissa hieman harvennettu, sillä tilaa oli todella hyvin suuresta ihmismäärästä huolimatta. Ensimmäinen halli tuntui menevän hujauksessa, osaksi siksi että useampi koju oli jo entuudesta tuttu ja tiesi jo ensivilkaisulta onko siellä minua kiinnostavaa tavaraa. Eikä siis kaikilla tarvinnut viettää aikaa ihan niin kauan. Ensimmäisen hallin  ja reilun parin tunnin jälkeen tankattiin kahvilla ja suunnattiin seuraavaan halliin, joka osaltani meni kuitenkin aikalailla ohitse. Jännitin nimittäin tulevaa lava-esiintymistä. 

Kellon lähennellessä puoli kolmea suunnattiin esiintymislavalle kuulemaan miten sijoitukset jakautuivat Kotiliesi Käsityön, Jukka Rintalan ja Sandnesgarnin asustekilpailussa. Sijoitukseni oli kilpailunumeron enteilemä 1! Ja jännityksestä huolimatta lavallakin meni ihan hyvin. Kilpakumppanien työt olivat myös todella hienoja ja pääsivät livenä paljon paremmin oikeuksiinsa, kuin mitä lehden kuvista sai selkoa. Jännityksen lauettua ja hieman voitto skumppien avustamana olikin sitten rentoa kierrellä uudelleen mielenkiintoisia kojuja. 

Alla muutamia messujen parhaita paloja. Paljon muutakin olisi voitu nostaa esiin, mutta jotta vältytään kilometripostaukselta mennään näillä ja katsotaan ostokset seuraavassa osassa. Jos innostut näistä, messuilemaan ennättää vielä sunnuntaina!

Silkkituonti Sorrin kojussa oli pehmeääkin pehmeämpää silkkilankaa ja vaikka mitä muuta upeutta. Silkin kiillossa on vain sitä jotain. Tuo marjapuurun punainen värikin on kuin juuri minulle tehty.

Iisakki Järvenpään puukkotehtaan kojulle minut pysäytti tuo punainen Riista-kaitaliina. Suunnittelin siinä että sopisi upeasti joulupöydän koristeeksi, ja juuri näin oli myös esittelijä ajatellut ja käyttänytkin liinaa. Samalla tutustuimme ensipuukkoon. Ensipuukko on oiva joululahja nuorellekkin lapselle (minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!). Puukon kärki ei ole terävä ja siinä on tukeva nahkainen kädensija ja kunnollinen sormisuoja ennen terää. Mahtavia kädentaidonnäytteitä nämäkin puukot.

Titityyn osastolla tiesin varmasti löytyvän uutta suomalaista sukkalankaan Tukuwool Sockia ja olihan siellä kaikenmoista muutakin ihanuutta, jonka äärellä huokailla ja hipelöidä. Pari kerää tarttuikin mukaan, arvaatteko värin?

Taitokatu on yksi messujen parhaista ideoista, se taisi olla tässämuodossa mukana toista kertaa? Taito Ylä-Savon osastolta äkkäsin nämä Anna Q:n ryijyt. Vihreäsävyinen ryijy saattaa olla tulevaisuuden ostoslistalla, sopisi meille mielestäni todella hyvin.

Jo heti alussa Alajärven kotitekstiilin punainen kylpytakki kiinnitti huomion, mutta kun sitten pääsin osastolle se olikin kadonnut. Kyseessä siis oli sama takki kuin vasemmalla puolen roikkuu mutta oikeanpuoleisilla väreillä. Takkia ei oltu kuitenkaan myyty, vaan se oli läksinyt kuvauksiin, joista se ei kerennyt palaamaan minun messuilujeni  aikana.

Wetterhoffin osastolla oli lisää herkullisia lankoja ja useita erilaisia tarvikepaketteja. Tarvikepakettien hyvä puoli on että värienyhdistely on tehty jonkun toisen toimesta eikä itse tarvitse pähkäillä sopivia komboja. Osastolla kovasti mainostettiin uutta Veera-lankaa (kampavillalanka 100g -900 m) joka on kankaankudonnasta ehkä tuttu, mutta lanseerattiin nyt myös kudontalankan!

Kulkurin kartanolta löytyi kiinnostavia kodinhoitotuotteita mm. Pyykkietikka, jota kovasti mielin. Olen käyttänyt tavallista etikkaa paljon pyykinpesussa (mm. poistaa hajuja ja estää värien haalistumista) ja siivouksessa. 

Vanja Sean standilla siliteltiin neulos jos toinenkin. Luomupuuvillaa ja kudottu Suomessa!

Aulassa varmasti kaikki ihastelivat Annariikka Qvistin nukkeja. Myös messujen mainoksissa näkynyt peruukki oli Annariikan käsialaa. Itse yhdistin sen ensin Molla Millsin käsialaksi, mutta onneksi törmäsin artikkeliin, josta oikea ihminen löytyi. Oma lempparini oli soturiprinsessa.

Messuille pääsin, kiitos järjestäjän, ilmaiseksi bloggari kyltillä varustettuna ja tämä oli myös siten hieman erilainen messukäynti. Ei aivan yllättäen, päivän jälkeen oltiin ihan poikki. Vaikka kovasti yritinkin, paljon jäi näkemättäkin. Onneksi ensivuonna uudelleen!

Pieni kesäkierros pohjanmaalla

Menneellä viikolla teimme vanhempieni ja siskon kanssa pienen kesäretken. Pääkohteena oli Lankava Kauhavalla, mutta matkan varrella pysähdeltiin sopiviin tehtaanmyymäliin. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, aamulla startti klo 7.00.

Kello kymmenen kahvit nautittiin Jalasjärvellä Juustoportilla. Samassa rakennuksessa sijaitsee pieni Marimekko myymälä ja Pentik, josta löytyy lisäksi poistomyymälä. Jalasjärvellä poikettiin myös Lennolin tehtaanmyymälässä. Hyllyissä oli vaikka mitä, tyynyjä, vuodevaatteita ja ihan kankaitakin. Viimeinen etappi Jalasjärvellä oli Jokipiin Pellava. Täällä ihastelin erityisesti super värikkäitä kissa ja koira pyyhkeitä, mutta jäivät hyllyyn toistaiseksi. Jos näissä olisi ollut puudelin kuva olisivat lähteneet mukaan... Kaksi ensimmäistä ovat aivan kolmostien varrella, Jokipiin Pellavaan joutuu tekemään pienen koukkaisun sivutielle.

Seuraava pysähdys oli Lapuan kankureiden tehdasmyymälään. Puoti oli pienehkö, mutta kyllä sinne oli tavaraa saatu mahtumaan. Erityismaininnan saanee villahuovat, josta kyllä löytyy sopivan värinen huopa joka sisustukseen. Yksi ihana sähkönsininen kelpaisi meillekkin kun olohuoneen värimaailma muutetaan..

Lapuan jälkeen olikin jäljellä enää viimeinen etappi eli Lankava. Nyt puhutaan sitten hyllymetreittäin erilaisista langoista ja kuteista. Siistiä ja hyvässä järjestyksessä kaikki. Enemmänkin olisi voinut ottaa, mutta tuli jo tilanriittävyys autossa vastaan. Onneksi sinänsä, niin pysyi jonkinmoinen tolkku. (Kotona vitsailut peräkärryn mukaan ottamisesta eivät siis liioittelua olenkaan.)

Seuraavaksi alkoikin nälkä latistamaan tunnelmaa. Hyvä pizza; parmepi mieli ja kotiinpäin pienempiä teitä pitkin. Kerran vielä pysähdyttiin nappaamaan kahvit ja jäätelöt. Oikein antoisia päivä, kilometrejä mittariin tuli n.500 ja kello melkein kerkisi ympäri ennen kotipihaa.

Ja sitten siihen tärkeimpään, eli mitä jäi reissusta muistoksi. Alkupäässä selvästi säästeltiin rahoja, mutta loppuakohti vauhti sitten kasvoi. Jokipiin Pellavasta ostin yhden keittiöpyyhkeen, vaikka näitä on kohta aivan liian monta.... Lisäksi bongasin isännälle Salasauna kylpymaton II-laadusta (näitä kannattaa aina penkoa, virheet ovat usein hyvinkin mitättömiä ja hinnasta usein vähintään puolet pois). Lapuan kankureitlta ostin jälleen II-laadulla kaksi kylpypyyhettä. Yhden karheamman itselleni ja pehmeämmän version isännälle. Lankavan ostoksia olivat vaahtomuovikuutiot (halvimmat mitä olen löytänyt), trikookudetta sekä ontelokudetta ja uudet loimilangat kangaspuihin syksyksi.

Koira komiaksi

Tämä ei ole omien käsien työtä, mutta niin älyttömän makea että pakko jakaa. Tilasin nimittäin Desingdogilta meidän metkulle pyhäremmelit. Aivan upeaa suomalaista käsityötä! Mustaa ja turkoosia nahkaa, hieman bling blingiä, kyllä nyt kelpaa kylässä käydä.

Meillä ei juurikaan pantaa käytetä normipäivänä, jo ihan niskakarvojen suojaamiseksi. Normaalisti käytössä on ollut pari kolme senttinen joten siihen verrattuna tämä vuoritettu 7 cm panta näyttää massiiviselta, mutta eiköhän se silmä totu hiljalleen.