Haussa inspiraatio

Neuloin miehen paitaan 10cm liikaa pituutta. Huomasin peukaloa aloittaessani, että minulla on kaksi oikean käden lapasta. Piposta tulee aivan liian pitkä. Paljon pitäisi purkaa siis. Tappaako joku muu yhtä hyvin innostuksen? No koon 12 puikoilla neulominen. Niin ja pitsihuivin neulominen. Luulin toipuneeni jo parin vuoden takaisesta hunnun neulomisoperaatiosta, mutta puikoille laitettu huivi todisti että vielä ei ole aika. Lupasin myös itselleni etten pidä yli viittä enempää projekteja yhtäaikaisena, että valmistakin tulisi välillä. (Niin ja suuria proggiksia kuten peittoja ei lasketa tähän...) Että mitäs tehdään? 

Ajattelin inspiroida itseäni kirjalla. Kun viime syksynä näin Soilen blogissa tämän kirjan ja erityisesti tuon harmaan kukallisen takin, tiesin että tuo teos on pakko hankkia. Nyt kun muutoin tuntuu kaikki tökkivän, eikä mikään innosta, on aika inspiroida iteäni tällä kirjalla.

Vakker strikk til alle årstider on norjalaisen  Sidsel J. Høivikin viime vuonna ilmestynyt valtavan ihana neulekirja. Jo Soilen blogissa näkemieni kuvien myötä olin aivan myyty tähän Rosa på ball malliin ja se pääseekin heti puikoille, kunhan saan langat hommattua ja vielä tätä ennen päätettyä värit. Mikä saattaakin olla hankalampi homma. Niin ja tietysti saatuani edes yhden keskeneräisen työn valmiiksi.

Kirjassa kirjoneuleet nostetaan ihan uudelle tasolle lisäämällä neulonnan jälkeen päällekirjontaa, helmiä ja paljetteja. Mieluusti neuloisin useamman neuleen, jos vain olisi aikaa. Kirja on norjaksi, mutta heikollakin ruotsilla siitä ymmärtää paljon.Umpikujassa auttaa myös moni netistä löytyvä neulesanasto. Ja oikeastaan aika universaaleja ovat luvut ja kaaviot, niiden avulla pääse jo pitkälle.

Kuvittelin kirjan käsittelevän vain kirjoneuleita, mutta sieltä löytyy ihan simppeleitä pintaneuleitakin, joissa kivoja yksityiskohtia. Käytännössä lähes kaikki mallit ovat takkeja tai paitoja, muutamia pikku välipalamallejakin löytyy, kuten nuo kämmekkäät ja huppu esimerkiksi.

Voi olisipa superneuloja tai kaikki aika maailmassa! Jokohan nyt jaksaisi neuloa loppuun epäonniset tämänhetkiset keskeneräiset työt.

Oikea joululahja

Jos edellisen postauksen lahja oli saajalleen jo entuudestaan tuttu, niin tämä oli oikea ylläri. Kummipojat saivat viimevuonna syntymäpäivälahjaksi virkatut sarvikuonot. Hupsistarallaa blogin kuvakirjan innoittamana kuvasin viime vuonna sarvikuonojen kanssa pellon viljelyvaiheita ja muita koneita mitä nyt eteen vain eksyi.

Olimme itse mieheni kanssa aivan suunnattoman innoissamme kirjasta. Mutta kuten arvata saattaa aattona kirja häviää kiinnostavuudessa 10-0 sille lelutraktorille. Kuulemma kotosalla sitä on jo maltettu lukea muutamaan kertaan. Aikuisten keskuudessa kirja kyllä kiersi joulunakin ahkeraan =)

Kirjassa on pieni juonellinen tarina kuinka töitä tehdessä tulee nälkä, mutta vehnäjauhot ovat loppu. Joten keväällä tulee kylvää vehnää, jotta syksyllä saadaan käytyä myllyssä tekemässä lisää jauhoja. Matkanvarrelle mahtuu tietysti kaikenlaista hommaa, mutta lopussa paistetaan sitten ne kauan kaivatut sämpylät.

Kirja on tilattu Ifolorilta. Yllätyin kuinka hintavaksi tuo loppupeleissä tuli vaikka emme mitään delux premium mallia valinneetkaan. Lisäksi kirjankokous ohjelma oli hieman rasittava käyttää. Eli aivan täysin en voi suositella sitä.

Himmeli hetkeksi

Palataanpa vielä niihin kesällä kerättyihin olkiin. Alkajaisiksi kasasin kaksi tähteä, joista toinen pääsi kuuseen latvatähdeksi, sekä yksinkertaisen neljäkerroksisen himmelin. Himmeli pakattiin osaksi naapurin joululahjaa, sillä olivathan oljet kotoisin sieltä.

Aloitin kokoamisen kuitenkin tähdistä, sillä ne olivat riittävän yksinkertaisen näköisiä ja niitä oli helpompi pyöritellä pöydällä. Lankana käytin perus ompelulankaa ja pisintä ohutta neulaa jonka löysin. Kokeilin myös "oikeaa" himmelineulaa mutta se oli aivan liian kevyt ja ohut minun makuuni. Himmelin kokosin niin että se roikkui sopivalla korkeudella ilmassa "kudonta" tekniikalla.

Himmelin hidasta liikehdintää on suorastaan maagista seurata. Hiljalleen se pyörii niin, että kaikki oljet näkyvät mielettömän mahtavana ristikkona ja sitten matka jatkuu yksinkertaisimpaan muotoon. Kuvat eivät tee tälle ollenkaan oikeutta, olisi varmaankin pitänyt ottaa pieni viedo tähän väliin

Ohjenuorana on toiminut Olkityöt (Päivi Väisänen, Tammi), kirja kattaa mukavasti kaiken himmelien historiasta, olkien keruuseen ja käsittelyyn sekä useita ohjeita erilaisiin olkitöihin. Kirja on kerrasaan ihanaa luettavaa, kauniita kuvia ja riittävän lyhyitä tekstipätkiä. Tiesittekö muuten että himmelit ovat olleet kertakäyttöisiä koriste-esineitä, joka vuosi on tehty uusi himmeli ja vanha sitten poltettu varmaankin Nuutinpäivänä.

Oljet olin pätkinyt jo aiemmin, sillä niitä tulee liottaa puolisen tuntia vedessä ennen leikkaamista halkeamisen välttämiseksi. Ja HOX!! Lämpimässä vedessä! Valutin ensin vettä suoraa hanasta ja puolen tunnin kuluttua ihmettelin kun oljet eivät ole pehmenneet yhtään; vesi oli aivan liian kylmää. Seuraavaan satsiin lämmitinkin veden ihan vedenkeittimellä. Maalarinteippi oli mukana pitämässä oljet järjestyksessä säilytyksen ajan. Mikäli leikkailet olkia ennakkoon kannattaa mukaan laittaa muutama ylimääräinen, sillä joku aina halkeaa tai muutoin tuhraantuu touhussa.

Vaikka kirjassa on valtavasti kuvia, joutui ainakin oma avaruudellinen hahmotuskykyni hieman hommiin, jotta kaikki oljet saatiin paikalleen. Kaikki ei tainnut kuitenkaan sitten mennä aivan kirjan ohjeiden mukaan, mutta lopputulos ratkaisee!

Himmelin kasailu on mukavaa rauhallista hommaa, tarkkana saa olla olkien kanssa ja halkeiluun ei tule hermostua. Vastoin kaikkia ohjeita pikaliimakin on minusta ihan ok kun ylin olki on haljennut juuri ennen himmelin valmistumista.

Seuraava haaste onkin sitten tuo kansikuvan kahdeksan tasoinen himmeli. Olkiakin siihen menee ihan reippaasti, 360 jos tarkkoja ollaan. Lisäksi se on tehty speltistä, joten katsotaan mitä ensikesänä kasvaa kukkapenkissä.

Neulemallien käsikirja

Toinen anopiltani saama kirja on Neulemallien käsikirja (Leskley Stanfield & Melody Griffiths, Moreeni).

Kirja sisältää erittäin selkeät ohjeet perustekniikoista ja neuloksista (alkaen ainaoikeasta ja sileästä neuleesta). Kirjasta löytyy ohjeita pitsineuleisiin, palmikoihin, nyppyihin, kirjoneuleisiin ja erikoissilmukoihin, jokainen omassa kategoriassaan. Teos on siis erinomainen käsikirja perustekniikoista aloittelijalla tai toisaalta mallikirja jo pidemmälle ehtineille.

Erityisen kauniita palmikkomalleja löytyi ainakin minun mielestäni. Lisäksi hauska lisä oli pitsineuleena toteutetut kirjaimet, joita voisi helposti liittää esim. neulottuun peittoon. Mikäli valmiita ohjeita ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi ravelryn jonossa voisin hyvin ruveta suunnittelemaan näiden pohjalta omaa toteutusta. Noo lisätään sinne ehkä sitten joskus jonoon...

Suuri kinnaskirja, Vanhoja virolaisia kirjoneulemalleja

Sain keväällä anopiltani muutaman neulontaa käsittelevän kirjan, joten laitetaanhan niistä ensimmäinen esittelyyn. Suuri kinnaskirja Vanhoja virolaisia kirjoneulemalleja (Reet Piiri, Moreeni)

Alkuun kerrotaan hieman virolaisten käsineiden historiaa. Tämän jälkeen on esitelty pitäjien/kuntien mukaan lajitellen erilaisia kinnasmalleja. Suurimmasta osasta löytyy pieni ruutupiirros ohjeeksi, mutta selkeitä alusta loppuun ohjeita ei ole. Eniten kirjassa on (kuten nimikin sanoo) kirjoneulekintaita, mutta seasta löytyy myös muutamia sormikkaita ja pitsineulostakin.

Teos on hyvin kuvakirjamainen ja ei ehkä aivan aloittelevalle neulojalle. Sillä joudut itse tekemään laskelmat silmukkamääriin, joskaan tämä ei ehkä aivan valtavasti vaadi. Perustumppu jos on hallinnassa (opeteltiinkohan tämä kolmannella luokalla ala-koulussa?) onnistunee homma.

Omat lempparit oli tietysti muhun saaren värikkäät sormikkaat. Kirjanmukaan virolaiset uskoivat neuleiden kirjokuvioiden tuovan onnea ja suojaavan pahalta, ilmeisesti mitä enemmän ja mutkikkaampi sen parempi.. Hääkintaiden kohdalta löytyi mielenkiintoista tietoa kintaiden merkityksestä hääperinteissä. Morsiamen tuli neuloa kymmeniä kinnaspareja häitä varten, sillä niitä jaettiin yhdelle jos toiselle ja hääparillakin tuli olla useammat kintaat päivän aikana! Onneksi en teinnyt tätä vuosi sitten, olisi voinut tulla kiire.

Kirjo mummolan malliin

Olin aina kuvitellut että kirjonta on se käsitöiden laji, jota en sitten koskaan opi. Käsityömessuilta kuitenkin bongasimmen äidin kanssa pienet kirjontatyöt. Äiti neulatyynyn ja minä patalapun. Ja kappas paksuilla villalangoilla valmiiksi piirrettyyn kuvioon oli helppo pistellä ja ihan tyydyttävää jälkeä tuli. Eli kärpänen saattoi päästä puraisemaan.

No sitten huomasin 10e tämän kirja, pakkohan se oli ostaa pelkästään kauniiden kuvien vuoksi, vaikka en ikinä yhtään mallia saisi aikaiseksikaan.

Kirjo mummolan malliin (Onerva Lääperi, Minerva) alkuun kertoillaan kirjonnan historiasta suomessa, mikä sinänsä on jo kiinnostavaa. Loppupuolelta kirjaa löytyy sitten muutamia malleja. Ohjeet eivät aivan perusteelisia ole, mutta kyllä näistä ne ääriviivat saa.

Kuvia katsellessa täytyy vain ihmetellä miten joku saa noin älyttömän tarkkaan pisteltyä. No harjoitus tekee mestarin, ja eikun harjoittelemaan!