Venyy venyy - loimenveto

Lumihiutaleeksi osa kaksi alkaa. Kunnialla kieputettu letti olisi aika saada vedettyä puihin. Olin aivan varma että ilman katkenneita lankoja emme selviä. Käärinpirta kun oli vanhoista jo ruostuneista nauloista, aivan varmasti se repisi ohuet langat kappaleiksi. Uusi pirta oli hankittu, mutta en millään jaksanut vetää loimea sen läpi, joten tyydyin tuohon vanhaan viritelmään.

Päätin että tälläkertaa pidän lettiä itse, siitähyvästä sain sitten ranteet ja niskan kipeäksi. Välistä tuntui ihan mahdottomalta saada lankoja suoraksi ja yhtä kireälle, mutta ihmeesti ne vain setviytyivät ja pätkä pätkältä kiertyivät tukille.

Urakkaan meni varmaan parisen tuntia, kukaan ei oikein huomannut vilkaista kelloa, mutta sauna lämpesi sopivasti urakan aikana. Nyt on loimi tukilla nätisti odottamassa sopivaa vapaapäivää niisimisen aloittamiseksi. Siinä sitä vasta urakkaa onkin.