Kesäkemisti

Olin jo hyvissä ajoin alkuvuonna päättänyt, että tänä kesänä kokeilen kasvivärjäystä. Varastossakin oli aimokasa purettuja valkoisia lankoja, joille en oikein sellaisenaan keksinyt mitään käyttöä. Lisäksi erinnäisiä saatuja mysteerivyyhtejä oli valmiina pataan. Kesää meni ja hiljalleen alkoi blogimaailmassa näkyää muidenkin kokeiluja. Ja oho hups kasvien sesonkikin alkoi kääntyä syksyyn. Kiireellä alunaa tilaamaan ja netistä ohjeita etsimään.

Ensimmäiseen kokeeseen olin juhannuksena kuivannut koivun lehtiä ihan ohjeen mukaan. Koivusta kun paras väri saadaan ennen juhannusta kerätyistä "nuorista" lehdistä". Laitoin ne nyt vuorokaudeksi likoamaan. Kuivattuja koivunlehtiä oli yhtäpaljon kuin lankaa ja joku murretun keltainen väri näistä irtosi. Lanka oli käsittelyn jälkeen karheahkoa, mutta ehkäpä keitos pääsi hieman kiehahtamaan tai alunan määrä oli väärin mitattu. No pieni vyyhti, joten ei suurta vahinkoa.

Toisen keitoksen tein lupiininkukista. Toiveena sinertävä väri. Tähän aikaan olikin jo vaikeampi haalia kukintoja, sillä alkoivat jo menemään ohi. Sain kuitenkin matti myöhäisitä kukkijoista keitoksen. Kukkia oli koko 12 litrainen pataani täys. Väristä tuli kuitenkin se mintun vihertävä, vaikka keittolämpötila oli alhainen. Ehkä vika oli ph:ssa tai kukissa itsessään. Tiedä häntä, mutta en jäänyt surkuttelemaan, sininen nyt ei ehkä ole omin värini. Tämä on kuitenkin ainoa vyyhti missä väri on selkeästi semisolidi, mistä pidän erittäin paljon.

Kolmas keitos oli saflorin kukista. Ensimmäisenä kukat kylmään veteen likoamaan ja kaunis ja kirkas keltainen värihän sieltä lähti. Tämän jälkeen olisi pitänyt saada sitä pinkkiä, joka minulla tarttui vain harsokankaaseen. Tai ei siihenkään vaan huuhtoutui pois. Vaikka kuinka huuhtelin terälehtiä sain niistä aina vain keltaista irti. Emäksiksessä vedessäkään ei punaista tullut esiin, vaikka näin piti tapahtuman. Heivasin kukat mäelle ja totesin ostavani pinkit sitten kaupasta.

En tiedä nyt loppujen lopuksi onko tämä hauskaa vai ei hauskaa. Omimmat värini eivät hevillä luonnonmateriaaleista löydy, joten ehkä todellakin pysyttelen kaupanlangoissa. Tai no, on tuolla vielä pajunkuorta ja sieniaikakin lähenee, että josko sitä jonkun keitoksen vielä tekisi kun sitä alunaakin tuli osteettua.