Kesä ainakin kalenterin mukaan tuli ja meni. Nyt on syksy, sen jo huomaa siitä miten valokuvaaminen muuttuu hankalammaksi. Valo ei riitä toistamaan värejä kuviin niinkuin ne todellisuudessa ovat (pahoitteluni, kamerakurssille en ole vieläkään jaksanut). Värjäyskokeilujen jatko meni todella pitkälle ensimmäisen satsin jälkeen. Epäonnistumiset hieman verottivat innostusta. Aronianmarjojen kypsyttyä päätin kokeilla kuitenkin vielä paria erää. Marjat keräsin taloyhtiön aidasta saaden ehkä hieman naapurien ihmettelyä osakseni (mutta hei onhan tämä ihan syötävä marja!). Punasipulin kuoria hamstrasin taas kaupan irtolaareista ja varmaankin sain jälleen osakseni ihmetteleviä katseita, viimeistään kassaneidiltä. No laitoin minä siihen pussiin ihan muutaman sipulinkin, ettei pelkkiä kuoria ollut. Molemmat raaka-aineet ovat elintarvikekelpoisia ja keittohajutkin siedettäviä, joten tein kokeilut ihan keittiössä. Lupiininkukat haisivat kesällä NIIN pahalle, että niitä en kyllä keittiööni olisi tuonut.
Keräsin aronian marjoja kymmenisenlitraa ja keittelin ne "mehuksi". Mukaan laitoin suolaa kun niin on monessa paikkaa neuvottu tekemään. En jaksanut etsiä merkitystä tälle, vaan matkin muita. Vaikka mehu oli todella voimakkaan oloista eivät langat värjääntyneet ollenkaan niin voimakkaiksi kuin olin ajatellut. Keittiön kaakeleille ja saumoihin väri kyllä tarttui. Pohjana oli sekä isossa että pienessä vyyhdissä luonnonvalkoinen lanka ja lopputuloksen violetiksi tunnistaa.
Sipulivedessä keittelin kesäisin lupiinivärjäyksessä epäonnistuneen epätasaisen vyyhdin ja harmaan vyyhdin. Lupiinivyyhti värjäytyikin tasaisemmaksi ja on melkein samanvärinen kuin aiemmin värjäämätön pikkuvyyhti. Harmaasta pohjasta tuli todella kaunis tummempi vihreä. Punasipuli on kyllä yksi suosikkikokeiluistani ja sitä voisin tehdä lisää myöhemminkin.
Pikkuvyyhdeillä olin kesällä kokeillut myös pajunkuorivärjäystä, sillä en halunnut "pilata" kokonaista vyyhtiä, mikäli väri ei olisikaan ollut mieluinen. Niistä kokeiluista ei sitten tullutkaan paljoa raportoitavaa oranssinruskeita sävyjä (ei niin minun mieleeni) ja ihmeellinen jäteöljykeitoksessa lillunut pahanhajuinen vyyhti. Menivät roskiin, vaikka inohan langan poisheittämistä. Nyt kokeilin lupiinikukkien lisäksi myös pikkuvyyhdeillä tuplavärjäystä. Keskimmäinen vyyhti on siis käynyt sekä sipulikeitoksessa, että marjoissa. Todella ihmeellistä, että väri on niin punainen kuin se on. Olisin kuvitellut vihreän olevan dominoivampi.
Tuplavärjäys onkin ehkä seuraava kokeiluni tällä saralla, lisäksi eriväriset pohjalangat kiinnostavat. Harmaa pohja ei erotu sipulivärjätystä juuri ollenkaan ja väri on älyttömän kirkas suhteessa siihen miten harmaan ajattelin värjäytyvän. Marjakeitoksessa ollut ruskea sidontalankakin oli värjäytynyt upeaksi mustanvioletiksi joten miksikäs ei ruskeakin pohja. En tiedä mikä on saanut minut kuvittelemaan että paras värjäystulos tulee vaaleaan pohjaan, tummemmat värit näyttävät myös upeilta. Ensivuoteen siis! Loppuun vielä kokoelma tuotoksista. Takkia havittelin mutta joku tästä vielä puuttuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti