Inventaario vuodelta 2018

Lankainventaarion aika. Vuosi sitten aikalailla teimme muuttoa uuteen isompaan asuntoon. Muuton myötä myös lankojen säilytys on muuttunut. Aiempien pahvilaatikoiden korvaajaksi on tullut isäni tekemä kirstu, joka sijoitettiin käsityöhuoneen nurkkaan. Pitkän aikavälin tavoitteena yritän mahduttaa langat tuohon arkkuun, mutta ihan ensivuodelle se tuskin onnistuu. Alpakkalangat ovat vielä omassa vaaleanpunaisessa laatikossaan ja moninaiset jämäkerät tuossa kirjavassa. Ei todellakaan vähennystä niiden suhteen. Lisäksi löysin yhden laatikollisen lankaa, jota en oikeastaan tiennyt olleen olemassa. Olivat ulkovaraston pohjille kertyneet ja löytyivät muuton yhteydessä. Siksipä jo kuopattuja lanka-osioita kaivettiin uudelleen esiin.

Viimevuoden tavoitteet olivat siis seuraavat:

• Jatketaan hyvällä linjalla ja yritetään pitää varsto alle 10kg:ssa
• Nipistetään Nalle-varastoja niin, että eivät enää saa omaa kategoriaansa
• Koitetaan vähentää myös varastolaatikkojen (7 Kpl) määrää, vaikka viiteen! 

No eipä onnistunut tavoitteiden saavutus nyt, lankaa on pari kiloa yli tavoitteen, nalleja itseasiassa enemmän, kuin edellisenä vuonna ja laatikkojakin tulisi varmaan se kuusi kappaletta, mikäli niihin edelleen lankani pakkaisin.

Lankamäärää on ehkä hankala hahmottaa, sillä keittiönpöytä, jolla olen ennen langat kuvannut, oli remonttia paossa kuvaushetkellä navetassa. Käsityöhuoneen kapoiselle pöydälle langat eivät mahtuneet kerralla millään. Mutta niitähän on.

Ja aika pörröisiä keriä! Laitoin Mohairit nyt omaan kategoriaansa, sillä sen sekoitteita on kertynyt todella paljon! Tämän vuoksi mm. Lace vahvuisten lankojen määrä väheni graafissa, vaikka todellisuudessa ohutta lankaa on enemmän kuin riittävästi.

Ensivuodelle tavoitteet voisivat olla maltillisemmat.

• Lankamäärä alle 10kg
• Jämät alle kahteen kiloon
• Yksi laatikko vähemmän lankoja ulkona kirstusta

 Aika ympäripyöreitä tavoitteita, mutta kokeillaan! Vuodenpäästä katsotaan sitten 2019 vuoden saavutukset =)

Jämälaatikon sisältö ulkona punnitusta varten

Huurteessa

Tästä piti tulla vuoden viimeinen blogipostaus, mutta se muuttuikin ensimmäiseksi. Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille! Itse neule valmistui jo kesällä, mutta olin mielessäni päättänyt, että kuvat siitä tulee ottaa jäisellä lammella. Siksi huurteinen lumimarja huivini esitellään vasta nyt.

Ohje on ilmestynyt ET-käsityöt lehdessä vuoden 2017 loppupuolella. Ihastuin malliin päätä pahkaa huivin suunnitelleen Soilen (NeulovaNarttu) blogissa, sen ensimmäistä kertaa nähdessäni. Niimpä lehti tuli hankittua varastoon oikeaa aikaa odottelemaan. 

Keväällä otin puikot ja pari lankaa tursuilevasta mohair-sekoite laatikosta (näitä on nyt kertynyt jostain syystä ihan älyttömästi, odottelehan vain postausta lankainventaariosta). Tässä tummansininen on Dropsin Vivaldia ja vaalensininen Dropsin Brushed alpaca silk. Sininen näyttää muutoinkin tekevän tuloaan lankavarastoon ja puikoille.

Neulominen oli yllättävän helppoa. Vaikka alkutilanne voi hieman kauhistuttavalta näyttääkkin. Kaavio toistuu ja siihen oppii nopeasti. Alussa muutama kämmi tuli tehtyä, mutta olivat tyylillisesti niin pieniä että jätin purkamatta. Siihen olisi varmasti mennyt hermokin mohairin kanssa. Väitän ettei virheitä huomaa ihan helpolla.

Pipon tekaisin Vivaldista ja tummansinisestä ohuesta sukkalangasta. Se on ihan yksinkertainen brioche-neulepintainen pipo, ei kommervenkkejä. Mallina on toiminut Pyeongchang Olympialaisissa ruotsin maajoukkueella nähdyt pipot. En saanut tiirattua kuvista onko se 1n 1o neulosta vai jotain muuta. Päädyin tekemään yksiväristä briochea ihan vain huvinvuoksi, kyllä se neulepinta on tässäkin ihan erilainen ja ehkä miellyttämämmän näköinen. Ajattelin vielä neuloa sormikkaat setin jatkoksi kunhan pääsen selvyyteen mallista.

Ohje: Lumimarja - Soile

Lanka: Drops Vivaldi - Drops Brusched AlpacaSilk

Puikot: 4

Ei pöllömpi

En nyt oikeasti tarvitse jäätävän kokoista pöllöhuivia. Mutta koska voin niin tein sen. Tämän koossa ei ole mitään järkeä. Siipien kärkiväliksi tuli peräti 2,4m! Sen saa sitten kiedottua ja kiedottua ja vielä kerran kiedottua kaulan ympäri. Eipähän tule kylmä hei!

Malli on Tiny Owl Knitsin Hedwig.Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä Harry Potterin kanssa, mutta uskokaa tai älkään olen onnistunut täysin välttämään tämän supersuositun maailman ja olen täysin tietämätön sen sisällöstä. Tiny owl knits on tunnetuin varmaan Beekeepers quiltista (joka minulla on muuten edelleen kesken!) mutta jos erikoisemmat satumaiset neulomukset kiinnostavat, kannattaa ohjeistoa silmäillä.

Langat valikoituivat varastoista. Valkoinen sekoitus 100% alpakkaa ja wanhaa villalankaa, olikohan merkki apila? Harmaat osiot ovat jäänsinistä silkki-mohairia 2x + novitan ohutta sukkalankaa. Pinta on hyvin pörröinen ja pehmeä. Tavoittelin tuntupöllömäistä fiilistä ja mielestäni onnistuin siinä hyvin.

Huivi neulotaan alareunasta ylöspäin, lisäillen silmukoita sivussa. Neulomiseen kuuluu siis kirjoneuletta nurjalla ja intarsiaakin ohjeen edetessä. Sulat neuvottiin neulomaan erikseen, mutta sillä vihaan neuleen ompelua, poimin silmukat reunasta ja neuloin sulat suorilta kiinni. Lopuksi höyhenten väliin tehtiin tupsut ja silmät sekä nenä tehtiin jäljentämällä silmukoita.

Ohje: Hedwig - Tiny owl Knits

Lanka: sekalaiset varastonjämät

Puikot: 4

Silmiin sattuu

Käsi ylös kuinka monella tulee mies mukaan lankakauppaan? Veikkaan, että kuulun vähemmistöön, kun saan (?) kierrellä niitä mieheni kanssa. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Hän hillitsee hyvin ostomaniaa; jäänee arvoitukseksi onko se sitten hyvä vai huono puoli. Makutuomari on aina hyvä olla mukana, se on selvä. Toisinaan taas hän on se, jota saa olla hillitsemässä. Nyt kävi niin. Tosin heikoin tuloksin.

Olimme Tampereen lankamaailmassa piipahtamassa aivan muissa asioissa, kun alekorissa oli älyttömät määrät neonvärisiä villalankoja. Sinänsä en ihmettele etteivät ole olleet myyntivaltii. No mieshän innostui ihan valtavasti ja suorastaan vaati saada suorastaan häikäisevänkeltaisesta langasta villapaidan. No pienen neuvonpidon jälkeen lankaa lähti sitten matkaan.

Pitkään, hyvin pitkään etsin inspiraatiota. Selattiin yhdessä Ravelryä ja yritettiin päästä kompromissiin mitä langasta tehdään. Mies halusi palmikoita ja minä taas ehkä en. Aloitinkin yhden pelkästään pintaneuletta sisältävän tekeleen. Mutta ylhäältä alas tekniikalla noin rinnankohdalla totesin että ei. Se näytti kauhelata ja ei kerrassaan inspiroinut neulomaan. Ja jos jokin on pakkopullaa niin ei se oikein etene. Mietintämyssy päähän jälleen.

Ravelry jonossani on pitkään ollut Marie Wallinin - Craggie (Rowan) ihana murrettuja sävyjä sisältävä miestenpaita. Pääväri oli vihreä ja haaveilin tämän joskus neulovani yksistä 7-veikan purkulangoista miehelleni. No koska ohjevihkokin oli jo varastoon ostettu, laitoin uudet silmukat puikoille. Tuntui heti paljon paremmalta, vaikka langasta tai tarkemmin sen väristä en pitänytkään.

Hihoja hieman matkaa neulottuani alkoi jo tuntua siltä, että ei tästä niin kauhea tulekkaan. Onhan se räikeä, mutta hihat todellakin pelastavat sen kaamein jouluvillapaita kilpailusta ja tasapainoittavat hienosti kokonaisuutta.

Lanka Dale Garn oli hyvin pehmeän tuntuista, hieman ongelmia oli kierteen kanssa. Se saattoi osaksi johtua siitä, että osa langasta oli todellakin neulottiin kahteen kertaan. Neulottiin - Purettiin - Neulottiin.

Mallikuvaan verrattuna omassa paidassani etu ja takakappaleen leveys näyttää huomattavasti paljon kapeammalta. Mutta voi olla, että neuleinnostuksissani kaventelin liian tiuhaan. Kuka sitä ohjetta kerkiää rivi riviltä lukemaan? Varsinkaan loppuvaiheessa. Toisaalta hihoista tuli hieman leveämmät ja kompensoivat näin leveyden puutetta. Korjataan seuraavaan versioon, jos sellaisen jaksan vielä tehdä. Niissä minun väreissäni silläkertaa =)

Ohje: Marie Wallin - Craggie (Rowan 56)

Lanka: Keltainen - DaleGarn FreeStyle, Harmaa Cascade 220 + ja sekalaisia jämiä

Puikot: 3,5, 4

Kotitiikeri

Aloitettuani neulomisen uudelleen, olisiko seitsemisen vuotta sitten, hamstrasin paljon lankoja ja kirjoja ihan vain silkasta innosta. Aina ei ollut aivan käsitystä mitä langasta tekisi, mihin se sopisi tai paljonko sitä edes tarvittaisiin. Tämänkin langan ostin ihan vain eläessäni violettia kautta, koska se vain näytti niin kivalta (vyyhdillä voisin vielä lisätä). Pallona se ei sitten aivan miellyttänyt minua ja lopullinen neulepinta yksinäänkään ei ole ihan sitä minulle ominta. Varastojani pienentääkseni neuloin kuitenkin sukat jos toiset tästä langasta.

Mallin kohdalla päästääkin sitten siihen extempero ostokseen eli Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaan. Nappasin sen 7 eurolla alennusmyynnistä Oulunreissulla. Ja tämä on kyllä ollut kerrassaan mainio ostos. Ohjeista olen tehnyt jo useamman sukan ja ensimmäiset sormikkaanikin tein tämän kirjan perusteella. Todella hyviä perus ohjeita, joissa muokkaamisvaraa kun taitoa karttuu. Lämpimästi voin suositella, mikäli kohdalle kävelee. 

Tämänkertainen ohje on Kotitiikeri. Perussukka, jossa juju on varren käänne, nilkkoja tuplalämmittämään. Käänteet menivät minulta väärinpäin kun aivoni eivät nyrjähtäneet oikein silmukoiden poimimista varten, mutta tuo nyt ei haitanne. Ompelin myös napit kiinni napinläpiin, sillä koen että eivät muutoin välttämättä pysy kiinni ja eipä minulla ole tarvetta niitä aukoakkaan. Ja jotenkin ihmeellä lanka neuloitui ihan kohtalaiseksi pinnaksi.

Ohje: Kotitiikeri - Jenni Österman

Lanka: Nalle? käsinvärjätty

Puikot: 2,5

Messuilut tälle vuodelle paketissa

Messupostaus tehty yhteistyössä Tampereen messujen kanssa, vastineeksi pääsylipusta.

Viime viikonloppuna oli taas käsityövuoden huipennus eli Suomen kädentaidot messut. Tänä vuonna kävin ensimmäisen kerran kahtena päivänä. Perjantaina pikavisiitti muutaman täsmäostoksen kanssa ja sunnuntaina sitten ajan kanssa. Kaiken kaikkiaan laskimme, että nämä olivat ehkä viidennet tai kuudennet käyntikerrat messuilla. Joten voinemme tituleerata itseämme kokeneiksi messuillakävijöiksi. Selvisimmekin sunnuntaina aika nopeaan kierroksestamme. Osasyynä se että kaikki olivat jo kerran käyneet edellisinä päivinä ja osaksi että tiesi millä kojuilla ei ole meille osavaa tavaraa eikä niitä tarvinnut käydä ihan kaikkia kurkkimassa.

Nuppuprintin ihania trikoita ja Käpysen(Mereen) trikoota perjantailta

Messut mainostivat uudistuksia ja täytynee sanoa että moni olikin hyvä parannus. Tulimme parkkipaikan toivossa heti aikaisin aamusta ja oli mukava yllätys että pääsimme Deli-alueelle kiertelemään jo ennen messujen aukeamista. Sieltä löytyikin kotikulmien Tyrnikka, jonka osastolla oli marja-glögejä maisteltavana. Marja-glögit näyttivätkin olevan uusi juttu (tai saattoi näitä ennenkin olla, emme delialueella ole paljoa pyörineet aiemmin). Lupasimme hakea pullot vielä ennen kotiinlähtöä, sillä niiden kanniskelu koko päivää ei innostanut.

Isännälle keittiöremontin valmistumiseksi luvattu keittiöpaperiteline

 Pikkuhallin uusi järjestys saa ehdottomasti suuret kiitokset, nyt sen kiertäminen on super-paljon helpompaa, ei tarvitse ärsyyntyä hyppivistä riveistä. Lisäksi kahviloissa ei tuntunut olevan jonoa juuri ollenkaan, vai sattuiko vain sellainen väli meille. Kaksi ensimmäistä päivää olivat aika tunkuisia, mutta sunnuntaina olikin yllättäen aika väljää. Katsotaan pitääkö sunnuntai valikoida päiväksi ensivuonna. Toki osasta tuotteista oli jäljellä vain yksi kappale tai ne oli loppuunmyyty. Kuten perjantaina nappaamani paperitelin, joita myytiin sunnuntaina postituksella.

Wetterhofin nukkatyynyt

Fyberspatesilta ostin ihan super pehmeää ja kiiltävää lankaa, joka saa neuloutua paidaksi. Pyörittelin jälleen kädessäni myös vaaleanpunaista mutta puhuin itseni irti siitä.Vaikka pinkki on pop ei se sopine joka paikkaan. (Kotona on kyllä yksi vyyhti joka voisi mennä näiden kanssa..) Nämä värit puhuttelivat minua usealla osastolla mm. Wetterhoff ja G-uld.

G-uldista puhuttaessa (tuo tanskalainen käsinvärjätty ihanuus) käsi ylös kuka ei voinut vastustaa heidän osastoaan. Siis kerrassaan upeaa! Olisin voinut napata useamman tarvikepakkauksen ja lankaa vaikka kuinka ja paljon! Siksi onkin huvittavaa, että ostin heidän osastoltaan kaikista eniten harmaata lankaa.  

Vaikka pidänkin kotimaisen suosimisesta olivat nämä ulkomaiset kutsuvierasesittelijät todella mukava piristys, toivottavasti heitä nähdään myöhemminkin uudelleen.

Majapuun osastoa odotin paljon, mutta harmikseni ihanat merinot eivät olleet päässeet messuille mukaan. Onneksi posti vielä toimii. Lohdutuksena otin vähän ötökkäkangasta poikien paidaksi.

Ensivuonna sitten uudelleen taas. Nyt neulomaan ja ompelemaan uudelleen inspiroituneena!

Tyrnikan mansikka-glögi

Syksyn väreissä

En tiedä mikä saa minut neulomaan ylipolven mittaisia sukkia uudelleen ja uudelleen. Niille tulee muutenkin niin vähänkäyttöä. Mutta niin vain taas kävi, että keväällä laitoin nämä puikoille. Kesällä olivat sävy sävyyn kuumuudesta palaneen nurmikon kanssa. Ja nyt syksyllä ne käyvät ruskan sävyihin yksi yhteen.

Julia on Tiina Kaarelan Puikkomaistenrin sukkakirjasta Haapsalu pitsiin pohjautuva sukkaohje. Ne neulotaan alhaalta ylöspäin ja sukan kokoa muokataan puikkokokoa muuttamalla, ei siis lisäyksiä! En ennen ole moisella tapaa sukkia tehnyt, mutta toiminee. Ei turhia välikuvioita sotkemaan mallikertoja. Minulla tosin on joko niin löysä käsiala tai tikkuiset jalat, että posottelin menemään resoriin asti samoilla puikoilla.

Lankana minulla on ensimmäistä kertaa kokeilussa Filcolana Arwettaa, sävy 136 Sinappi. Väri sopii vallan mainiosti tälläiseen viljantähkä tyyppiseen kuvioon. Ja lanka itsessään on ihan älyttömän pehmeää! En tiedä onko jopa liian pehmeää sukkasiin, mutta paidan voisin näistä kyllä jatkossa neuloa! Todella ihana lanka.

Koetan saada näitä upeita pitkiäkin sukkia käyttöön asti tulevana talvena. Ehkäpä seuraavana viikonloppuna Lahden Kätevä ja Tekevä messuilla?! Tämä on ensimmäinen kertani kyseisillä messuilla, joten vinkkejä otetaan vastaa messuihin ja erityisesti Lahden hyvien ruokapaikkojen suhteen!

Ohje: Julia – Haapsalu Lace Socks by Tiina Kaarela 

Lanka: Filcolana Arwetta Classic 150g

Puikot: 2,25