Penelope - Näin purat lankaa

Kreikkalaisessa mytologiassa Odysseuksen vaimo Penelope purki yöllä päivän aikana aikaansaamansa työn, odottaessaan miestään kotiin. Hän oli luvannut valita uuden miehen kun kudontatyö tulee valmiiksi. Penelope uskoi miehensä tulevan takaisin ja käsityötään purkamalla hän pelasi aikaa.

Tässä ei mitään kilpakosijoita karkoitella. Mutta kyllähän sitä itse kullekin neulehommissa käy niin, että projekteja jää puolitiehan ja unholaan. Lopulta se ei sitten enää tunnukkaan ihan omalta. Lankaa on hurjasti ja harmittaa heittää sitä hukkaan. Päätin käsitellä kasan tälläisiä töitä pois nurkista ja osalle langasta olen suunnitellutkin jo uutta käyttökohdetta.

Ja purkutuomion saaneet neuleet. Äitini varmaankin yli 30 vuotta sitten aloittama keltainen (itsevärjätty?) villalankatakki, oikein mukavannäköistä keltavihreää lankaa. Oma 2000-luvun alun polvimittainen hupullinen Paola Suhosen suunnittelema villatakki. Itse asiassa ajattelin jopa tuon loppuunsaattamista, mutta mittani ovat ikävä kyllä muuttuneet vuosien saatossa. Samoilta ajoin on myös punainen slipoveri, jossa norjanlipun kuva (taisin olla hiihdossa suuri Norja-fani?). Viimeiseksi purkuun pääsi vielä äitini tekemä ruskea poncho.

Tämä on mukavaa kesäpäivän puuhaa. Purkaminen on parempi tehdä ulkona, sillä nämä kuitenkin hieman pölisevät. Lisäksi aurinko sekä hienoinen tuuli kuivaavat ne alta aikayksikön. Samalla tulee nautittua itsekkin auringosta, sisällä saa olla sitten koko talven.

Aluksi purin työt vyyhdinpuiden avulla kiharavyyhdeiksi. Tämä on homman aikaavievin osuus, sillä jouduin käsin pyörittämään vyyhdinpuuta. Hieman kömpelöä touhua. Vyyhti tuli täyteen kun neuleesta löytyi jatkokohta. Sitomisen tein kolmeta kohtaa.

Seuraavaksi heitin vyyhdin veteen, jossa hieman Marseille-saippuaa. Yleensä olen käyttänyt neuleiden pesuun Serton Silkki-Villa pesuainetta, mutta sitä ei nyt löytynyt. Toisessa sankossa oli huuhteluun pelkkää vettä. Vyyhti vaihtoi paikkaa aina kun uusi tipahti puilta. Hyvin näytti riittävän tämä liotusaika. Vain kaikista paksuimpiin vyyhteihin jäi lievää kiharaa eli tämä osa langasta ei ollut kunnolla kastunut.

Vyyhdit saivat kuivua koko päivän narulla, vaikka kastelu-urakan lopuksi ensimmäiset olivatkin jo kuivia. Ilta-auringon viimeisillä hetkillä sitten vielä kerin osan vyyhdeistä kerälle. Näin niitä on helpompi säilyttää.

Sekä keltainen että valkoinen lanka on neulottu kaksinkertaisena. Joten jätin ne vielä vyyhdeille, sillä niiden kerimiseen olisi tarvittu lisäkäsiä. Ja toisaalta en tiedä vielä miteä näistä tulee joten mikäli päädyn käyttämään langat kaksinkertaisena kuitenkin niin turhaa työtä ei kannata tehdä.

Paljonko sitä lankaa sitten loppujenlopuksi säästyi? Sinistä tuli 40g, punaista 183g, ruskeaa 332g ja keltaista 376g. Valkoinen räjäytti lankalaatikon reunat 1 125 grammalla.