torstai 4. toukokuuta 2017

Oppitunteja tilkkuilusta


Tämä on nyt se minun keväinen villitys, joka korvasi virkkauksenkin.

Alkusaatteeksi sanottakoon, että tilkkutöitä en ole tehnyt. Ja seuraavaksi onkin hyvä todeta että aloitetaan sitten vaikeimmasta päästä. Yhdessä tilkkublokissa kun oli kolmattakymmentäpalaa niin hei ihan aloittelijalle joo. No tyhmästä päästä tai pitäisikö sanoa kärsimättömästä saa sitten tuntea tuta. Oppitunti 1: Aloita yksinkertaisesta mallista.


Dog gone cute peitto on ulkomaalaisesta blogista bongattu ja siitä on aikoinaan järjestetty; ommellaan yhdessä pari blokkia viikossa "quiltalong". Ohjeet löytyvät edelleen ja niiden pohjalta toteutin pienemmän version, joka sopii vaikka vauvan köllöttely peitoksi. Isommasta voi koota jo vaikka ihan sängynpeitteen.

Turkoosin puuvillakangas on ollut minulla pitkään, en edes muista miksi sen joskus ostin. Nyt päätin käyttää sitä väripohjana. Tampereen reissulla yritin etsiä lisäkankaita Eurokankaasta, mutta tarjonta oli laihahkoa. Onneksi huomasin lähteä "sivukujille" ja löysin Poppanavakkaan. Pää menikin siellä sitten ihan pyörälle, varaa mistä valita! Ostin mustikkakankaan ja valkopohjaiset perhoset, toki mukaan tarttui myös pari ylimääräistä projektiin kuulumatonta tilkkupalasta.


Valkoinen "pohjakangas" on taas omista varastoista ja kyllä puuvillaa, mutta totesin että ei ole kovinkaan hyvää. Kyllä laatukankaat vaan helpottavat hommaa huomattavasti. Tämä rispasi tiiviistä kudonnastaan huolimatta ja ei asettunut silityksessäkään niin hyvin kuin käsityöpuuvilla. Oppintunti 2: Satsaa laadukkaisiin kankaisiin Epähuomiossa joku voi luulla että tilkkuiluun käytetään epämääräiset kankaanloput, mutta ehei tämä nielee ihan metrikaupalla "oikeaa" kangasta.

Lisäksi kontrasti koirien kasvojen vaalean perhoskankaan välillä jäi aika huonoksi, joten joku muu väri olisi ollut parempi. Nyt säästettiin siis väärässä paikassa. Niin ja sekin vielä, että ne vauvat varmaan voivat puklailla jotain kellertävää nestettä, josta jää kauheita tahroja? Valkoinen siis erittäin hyvä pohjakangasvalinta. Oppitunti 3: Tarkista kankaiden kontrastit ennen kaikkien palojen leikkaamista...

Vaikka minulla oli käytössä tilkkuiluun tarkoitettu leikkausrulla, tarkkuutta vaaditaan leikkaukseen seuraavalla kertaa. Epäilen että milli siellä toinen täällä aiheutti sen että kaikista saumoista ei tullut aivan yhtä pitkiä. Pääasia on että nämä nyt koiraksi tunnistaa. Joku muu saattaisi repiä pelihousujaan, mutta minä menen näillä. Oppitunti 4 ja 5: Mittaa, mittaa ja mittaa, tähän voidaan myös lisätä silitä, silitä silitä.



Peitto lähetettiin tikattavaksi Töölön tikkaamoon ja olin jo ennalta katsellut muualla tuota perhosia ja ampiaisia sisältävää kuviota. Ajatuksissa oli että ne ikäänkuin lentelisivät koirien naaman edessä. Olin toivonut sinisen/turkoosin värisiä tikkauksia, lähinnä tuomaan hieman väriä muutoin niin vaaleaksi muodostuneeseen pohjaan. No aika hillittyjä ovat tikkilangan värit, mutta ehkäpä niitä ei olekkaan ihan kaikissa sateenkaarenväreissä, kun usein se tikkaus ei ole se minkä kuuluu näkyä kaikista eniten.


Peitto on viimeistelty kaksinkertaisesta kankaasta tehdyllä tereellä. Myöskin reunus on kaksinkertainen kulutuskestävyyden vuoksi. Nyt sai jo vanha Husqvarna hieman painaa kun viimeistä ommelta tehtiin, kankaita oli paikoitellen meinaan päällekkäin jo aika monta. Mutta hyvin tikkasi.

Lopputulemana voisin todeta tilkkuilun olevan kyllä oma ompelulajinsa ja ehkäpä kokeilen jotain hieman yksinkertaisempaa vielä, ennenkuin säntään seuraavan ihastukseni Fancy Forest peiton kimppuun!



Ai niin ja jäljellejääneistä tilkuista tein vielä settiin sopivan hypistelylelun. Tässä on sisällä huovan kanssa paistopussi ja rapina on kerrassaan mahtava! Jos se ja koirannaama ei kiinnosta niin lisäksi voi hypistellä puupalloa tai kulkusta. Play-merkki on vanhoista housuista leikattu aikoinaan talteen ja sopii minusta tähän tosi kivasti. Oikein onnistunut sanoisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...