Arvonnan voittaja ja mitäs sitä sitten tekisi

Käsityörintamalla on ollut pienoinen blokki. Joka kevät jossain vaiheessa tulee neule-ähky. Niin nytkin. Siinämäärin että olen jopa viimeistellyt keskeneräisiä töitä; päätellyt langanpäitä ja kiinnittänyt nappeja. Kaikkea sitä mitä yleensä välttelen. Uudenvuodenlupaus olla pitämättä kesken enempää kuin viittä työtä on pitänyt hyvin.  Niinkin hyvin, että nyt kesken on vain kaksi työtä! Monta kivaa mallia on kiikarissa, mutta mikä niistä puhuttelisi eniten?

Perinteisesti keväällä on alkanut koukku heilumaan ja olen virkannut. Nyt ei virkkaus tunnu oikein maistavan, vaan kankaat kutsuvat. Ajattelin kokeilla tilkkutöitä vaihteeksi. Varastoista löytyi pari kivaa kangasta ja kaupasta pari lisää niin eiköhän niistä jotain silputa. En ole varsinaisia tilkkutöitä tehnyt aiemmin, mutta kokeillaan.

Satuin kyllä myös löytämään netin ihmeellisestä maailmasta aivan upean ruutuvirkkausverhonkin. Samalla paikalliseen fb-kirppikseen tuli ilmoitus kalalangasta. Tässä oli selkeästi universumilta vinkkiä. Muttakun se virkkaus ei inspais. Onneksi on sisko, jolta sain vapaavalintaisen virkkausprojektin lahjaksi. Ensin sen piti olla paksusta langasta tehty pieni matto, mutta kun ei saanut lankoja ajoillaan hankittua niin saa vaihtaa hieman suurempaan prokkikseen. ;)

Sain myös vihdosta viimein palkintolankani, joiden kanssa oli pienoista vääntöä. Olin kaavaillut neuleidolini Soilen blogista bongaamani unelmatakin neulomista nyt talvella. Mutta nyt työn pääsisi aloittamaan kesää vasten, joten jaksaakohan sitä kuitenkaan vielä tehdä. Koetilkun tein kuitenkin.

Sitten ilmestyi Ravelry syötteeseen kuva Junko Okamoton villapaitamallista. Arvanette että rakkautta ensisilmäyksellä. Aloittelisinko lisää villapaitoja? Miinuspuolena on se että joutuisin lankaostoksille, tähän passaavaa ei varastoista löydy. Tekisinkö ruskeapohjaisensen vai vihreäpohjaisen. Olen huono värien kanssa ja siksi mieluusti kopioin muiden värimaailmat. Mikä kävisi vihreän pariksi ja mistä sopivanpaksuista lankaa?

Tälläisiä täällä pohdiskellaan

Mutta mennäänpä arvonnan voittajaan. Arvonta suoritettiin perinteisesti nimet lapuille ja vedetään hatusta. Voittajaksi arpoutui Anniina K! Onnea voittajalle!

Anna Karenina-sukat

Nämä sukat iskivät heti kun ne näin Ullassa. Alkuun vision ne kuninkaallisen tummanvioletin sävyssä, mutta sitten kirpputorilla vastaan tuli kaksi kerää Teeteen Haltia preussinsinisessä värissä. Mikäpä sen parempaa näihin sukkiin.

Pitsimalli on todella kaunis ja pidän siitä kuinka se jatkuu sekä kantalappuun, että aivan sukan kärkeen asti. (Ohjeessa oli muunnos myös, missä pitsiosa ei jatku kärkeen jos tästä tavasta pitää enemmän) Mallikerta tuntui haastavalta ja ohjetta sai vilkuilla vähänväliä, mutta kyllä siihenkin pääsi sisälle aikansa kun mallia tahkoi.

Halti lankana oli minulle uusi tuttavuus ja tykkäsin siitä todella paljon. Ohut sukkalanka, joka kuitenkin tuntui jämäkältä ja neuloutui kauniiksi pinnaksi. Hieman karheahkoksi sitä voisi luonnehtia, mutta siitäkin huolimatta ostan sukkiin kyllä uudelleenkin tätä.

Ohje: Anna Karenina - Tiina Väätäinen

Lanka: Teetee Halti

Puikot: 2,25

Villatakki ja hattu

Miehelle neulomisen vaivasta olen tainnut puhua aiemminkin. Sukissa tuntuu silmukoita olevan tuhottomasti paljon enemmän ja puhutaanko edes villatakista. Vaikka siis oma siippa ei todellakaan ole kokoa XXXL. Tämä takki oli kuitenkin niin upea, että se oli neulottava. Malli on Rowanin Settler by Martin Storey. Pioneer kokoelmasta (ohjekirjanen myytävänä 10€, jos jotakuta kiinnostaa).

Olin ostanut Rowanin pure wool worsted-lankaa alennusmyynnistä jo kesällä ja tiesin salaa, että määrä ei todennäköisesti tule riittämään villatakkiin, mutta ajattelin koettaa kuitenkin. Nyt aiemmista villatakki vahingoista viisastuneena tein mallitilkun! Päädyin tekemään XS kokoa M-koon miehelle. Päätin modata hupun pois ja taskuihinkin tein villakankaasta vuoret, ei siis neulottuja taskupusseja! Silti lanka loppui. Kun pienellä vaivalla ei löytynyt kauppojen varastoista (jo lopetettua lankaa), päätin vain käyttää jotain riittävän samankaltaista. Arvaatteko missä lanka vaihtuu?

Kauluksen ja nappilistojen langat ovat siis eri sukua. Mutta riittävän lähellä ettei häiritse aivan kauheasti. Kokoasiat ovat taas hieman hämäriä. Takakappaleen selkäosan alaosasta (lanne?) tuli äärettömän iso, jouduin uudelleen kastelemaan takakappaleen ja yritin syöttää sitä hyvin tiiviiksi, jotta se ei pussittaisi aivan valtavasti. Vastaavasti hartioiden kohdalla se hieman kinnaa. Vika voi tietysti olla miehen vartalonmuodoissa, mutta kannattaa miettiä josko yläosaa ei kavenna kuten ohjeessa neuvotaan, mikäli pitäjä on harteikkaampi. Napit isäntä valitsi itse ja ihan tyylikkääthän nuo ovat.

Ohje: Rowan: Settler - Martin Storey

Lanka: Rowan pure wool worsted + samanvärisiä jämiä

Puikot: 3,5 ja 4 

Lakin kaavat löysin pinterestin kautta. Kaapista löytyi harmaata villakangasta, josta leikkelin palat. Vuori on kirpparilta ostetusta silkkihuivista. Lakki näytti hieman tylsältä yksinään, joten päätin kirjailla miehen nimikirjaimet silkkilangalla takaraivoon. Lankavalinnasta tuli hieman kommenttia useammaltakin taholta, mutta miehen ego kyllä kestää pienet pinkit lisäykset.

Kirjonnan kanssa olin niin innoissani, että kun mitään järkeviä jäljennysvälineitä ei löytynyt, siirrostin kirjaimet ohuen nenäliinapaperin avulla kankaalle. Tähän varmasti on järkevämpiäkin keinoja, mutta toimii näinkin. Piirsin kirjaimen nenäliinasta erotetulle ohuelle arkille. Harsin kirjainten ääriviivat ja revin nenäliinan pois! Hyvä tuli.

Viisi ja yksi tapaa seurata + Arvonta

Osa varmaanki teistä jo huomasi, että blogin asettelussa on tapahtunut pieniä muutoksia. Vietin päivän tutustumalla internetin ihmeelliseen maailmaan ja päivittelin hieman blogin ulkonäköä ja seurantakanavia!

Nimittäin on tullut tietooni, että kaikki eivät jaksa seurata blogeja ihan vain käymällä lukemassa suosikkejaan silloin tällöin. Nykyään tarjota on aivan mieletöntä käsityöblogienkin saralla. Unholaan saattaa jäädä kivakin kirjoittelija, jos oikeaa seuranta-kanavaa ei löydy. Itsekkin allekirjoitan tämä. Niimpä minut löytää nyt jo aiempien blogloving, Ravelryn ja google-lukijoiden lisäksi facebookista ja instagramista! Oikealle ilmestyneistä ikoneista pääset klikkaamaan itsesi sopivaan palveluun ja sieltä sitten vain seuraamaan.

Instagramin kanssa ei puhelimeni ihan vielä suostu yhteistyöhön. Jostain syystä puhelin tulee pitää ylösalaisin ja väärinpäin ja mitä vielä kuvaa ottaessa, jotta se ilmestyy oikeinpäin palveluun. Mutta me koetetaan harjoitella ja löytää yhteinen sävel sielläkin.

Lisäsin myös tuonne blogikirjoituksen loppuun toiminnot nappulan, mistä voit klikata fiiliksiä kirjoituksesta, jos et ihan kommentoimaan asti innostu. Lukijoiden palautehan on se kaikista tärkein kirjoittelijalle. Kaikkia kommentteja arvostetaan!

Tämän pienimuotoisen "uudistuksen" vuoksi ja vaikka tulevaa kevättä juhlistaaksemme laitan pystyyn blogin ensimmäisen arvonnan. Osallistumaan pääset kommentoimalla tätä kirjoitusta ja lisäarpoja saat klikkaamalla itsesi seuraajaksi, fb:n, bloglovingin tai googlen kautta. Ilmoitahan viestissäsi osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla. Niin ja tietysti yhteistiedot, jotta voittaja saadaan kiinni. Osallistumisaikaa on viikko eli 24.2. asti, jolloin arvotaan voittaja.

Palkinto on täysin minun järjestämäni, joten mitään yhteistyökuvioita ei tähän kuulu. Voittajalle lähetetään kolme kerää edellisen postauksen peittoonkin käytettyä villa-puuvillalankaa. Näistä voit esimerkiksi neuloa vastaavan peiton tai vaikka pehmoisen vauvannutun. Mukaan tulee myös succaplokkin silmukkastoppari, puikot ovat vain kuvausrekvisiitta!

Kuka siellä liikkuu?

Talvisilla koiranulkoilutuslenkeillä on kiva katsella hangesta löytyviä jälkiä. Riippuen lenkkeilymaastosta useinmiten näkyy toisten lenkkeilyttäjien ja koirien jälkiä. Asutusten tienoilta löytyy usein myös jäniksen, kissojen ja lintujen jälkiä. Metsälenkillä törmää sitten jo ihan peurojen ja hirvien jälkiinkin. Harvemmin noita villejä kynnellisiä onneksi (?) jäljistäkään näkee.

Tästä inspiroituneena päätin tehdä pienen vauvan/nukenpeiton. Ravelrystä löytyikin sopivasti valmiita kuvioita susi, hirvi, karhu ja saukko ovat Anna Koskelan käsialaa. Itse kuosittelin hiiren, jäniksen ja nokian-saappaan jäljet. Loput löytyivät myöskin Ravelrysta, osa vaati hieman pientä muokkausta sopiakseen pienempään ruutuun. Linkki ohjeisiin löytyy alhaalta ja mikäli minun kuosini kiinnostavat ne saat kyllä laittamalla sähköpostia.

Peiton reunaa kiertää yksinkertainen helmineule, joka myös erottelee jäljet toisistaan. Lankana on puuvilla-villa. Neulominen on vaihtelevan kuvion vuoksi hyvinkin koukuttavaa!

Ohje: Kokoelma erilaisia ohjeita

Lanka: Puuvilla-vailla n. 125g

Puikot: 3,5

Ompelulaatikon tuunausta

Sain siskoltani lahjaksi tämän ompelulaatikon jo aikoja sitten. Se tulikin tarpeeseen, sillä minulla ei ollut yhtä paikkaa missä säilöä neulat, koukut, merkit, mitat ja kaikki semmoinen pikkusälä mitä nyt käsillätekijä tarvitsee. Semmoinen sälä mitä nyt ompelulaatikossa säilytetään. No nyt oli. Sitten sattui niin ikävästi että kissa pentele tiputti laatikon. Se ei ollut kuin 30-40cm mutta riitti rikkomaan kannen kehyksen. Tämä olikin onni onnettomuudessa, sillä havaisin parantelumahdollisuuden.

Laatikon kannessa oli ennen kuvanmukainen koriste lokerikko. Onhan se beige-harmooninen ja kaikinpuolin sisustusuuntainen, mutta ajatukseni oli kääntää kansi toisinpäin ja laittaa lokeroihin tavaraa säilöön! Koristeita ei onneksi oltu liimattu ihan kamalan hyvin kiinni ja välivarvitkin lähtivät helposti pois. Tein kumpaankin sivuun pitkänmalliset neulatyynyt. Toinen ihan perinteinen villavanutäytteinen ja toinen täytetty hienolla teräsvillalla, jonka pitäisi pitää neulat terävinä. Keskelle askartelin vahvasta pahvista ja kuminauhasta lokerikon isommille neuloille ja muutamalle virkkuukoukulle, joille ei parempaakaan paikkaa ole tällähetkellä.

Kannen kanssa arvoin hetkenaikaa, mitä siihen laitettaisiin. Sitten keksin pitkäikäisimmän UFO:ni (UnFinishedObjekt=Keskeneräinen työ). Kanavatyö jonka aloitin ollessani varmaankin kymmenen ikävuoden korvilla. Muistan että vanhempi veljeni teki Asterix-työn ja äidillä taisi olla ruusuinen ristipistotyyny ja yhdessä sitten kaikki kolme neulailtiin. Sitä miksi minun työni jäi kesken en muista. Vielä muutama vuosi sitten tähän oli siniset langatkin tallella, mutta hukkuivat muuttojen myötä. Totesin että tämä on aivan osuva kässä-laatikon kanteen. Kaikki löytää paikkansa eikä keskeneräisyys ole niin kamalaa.

Hetken ajattelin vielä maalailla laatikon tummemmaksi, mutta päätin kuitenkin jättää sen sitten ennalleen. Jätetään kehitysmahdollisuuksia tulevaisuuteenkin.

Laatikoston uusi ilme

Puutöitä! Tämä laatikosto on yksi töistä mihin olen erityisen tyytyväinen. Ehkä siksi että alkutilanne oli aika toivoton monen silmään. Eräänä päivänä selailin huvikseni Facebookin kirppariryhmää ja näin ilmoituksen annetaan laatikosto. Ja tuo kuva rumahkosta laatikostosta puhutteli minua, jokin leveissä matalissa laatikoissa vetosi minuun. Hoidin isännän hakemaan sen meille töistä tullessaan. Vähän tuli silmienpyörittelyä, mitä tuollaisella mörskällä tekee ja niinedespäin. Mutta minulla oli visio.

No ensimmäiseksi irroitettiin jalkoina toiminut sokkeli ja yläosan ihmeellinen puukoristelista tai mikä tuo nyt on. Sitten hiottiin lakkaa pinnasta pois. Alkoi jo näyttää hieman paremmalta. Laatikostosta löytyi myös Iskun leima, joten ihan pilipali-kamaa ei se alkuujaankaan ollut. Seuraavaksi haettiin kaikki irojalat mitä taloudesta löytyi ja mallattiin. Lopulta päädyttiin yksinkertaisiin kapeneviin jalkoihin. Mutta edelleen jokin ei täsmännyt visioni kanssa. Pähkittiin ja pähkittiin. Sitten keksin sen. Mittasuhteet eivät toimi, se on liian syvä. Mikäs siinä lyhennetään sitä, mutta isännälle asia piti kertoa hienotuneisemmin ettei se pelästy.

Totesin että sanon jotain, mutta et kommentoi sitä nyt ollenkaan. Sulattele ajatusta ihan hiljaa. Sitten kerroin että laatikostoa on lyhennettävä syvyyssuunnassa 11cm. Mielessään se varmasti kirosi ja pyöritteli taas silmiään. Mutta hetkenpäästä tartuttiin käsisirkkeliin ja päästeltiin se lyhyemmäksi. Ja vaikka se hurjalta kuulostaa ei rungon ja laatikkojen lyhennykseen mennyt edes tuntia ja se teki ihmeitä. Nyt kaikki täsmää.

Maalasin laatikoston kalkkimaalilla, joka on tuntunut olevan viimeaikoina kuuminta hottia sisustusblogeissa. Ja helppoahan sillä oli maalata, peittävyys oli todella hyvä. Ohjeiden mukaan lakkaakaan ei olisi tarvinnnut hioa pois, mutta hioin kuitenkin. Pintaan pitäisi vielä vaha laittaa, jotta puhtaanapito olisi helpompaa. Projektin hintavimmaksi osoittautuivat kapeat metallivetimet. Lasinpala päälle on hankittu lasiliikkeestä mutta oli todella halpa.

Laatikostoon mahtuu nyt syvyyssuunnassa A4 paperi poikittain ja tämä on juuri hyvä kotitoimiston papereiden säilytykseen. Tulostinkin mahtuu päällä nököttämään.

Neuleitakin olisi valmiina esiteltäviksi, mutta talviset valaistusolosuhteet ja kuvaus-assarin hankalat aikataulut viivyttävät. Jospa viikonloppuna saataisiin aikaiseksi.