Ne tärkeät ensimmäiset kerrat - koulukäsitöistä

Kokoonnuimme hetki sitten kaveriporukalla synttärikahveille ja puheenaiheeksi nousi käsityöt ja erityisesti ne ensimmäiset askeleet käsityön ihmeelliseen maailmaan ala-asteella. Kävin eri koulua tuolloin ja kokemuksemme erosivat valtavasti.

Kaksi ystävääni kertoi kuinka he kammoksuivat käsityötunteja. Sukassa jokaisen silmukan piti heidän kertomansa mukaan olla identtisiä ja purkamista harrastettiin ihan olantakaa. Itkusilmässä he yrittivät parastaan ja neuletta tehtiin iltasella kotona, jotta se edes joskus tulisi valmiiksi. Seuraavana päivänä puikot taas kiskaistiin pois opettajan toimesta ja rivitolkulla työtä purettiin pois. Toisen äiti yritti myös neuloa sukkaa eteenpäin sääliessään tytärtään. Kokemukset siis heillä eivät olleet mitä parhaimmat. Ja käsityöt eivät olekkaan olleet lähellä sydäntä heidän elämässään. Toinen tosin on uudelleen aloitellut käsitöiden harrastusta vuosien jälkeen. Ja käsityönjälki näyttikin kerrassaan mainiolta.

Kaivelin omat ensimmäiset neuleeni varastoista. Muistelisin että tumput on tehty kolmannella tai neljännellä luokalla. Ja muistelisin käyttäneenikin näitä. Sukat ovat sitten seuraavalta kouluvuodelta ja näitä on todellakin käytetty, kuten kuvasta näkyy. Itse en muista vastaavanlaisia kokemuksia koulukäsitöistä kuin ystävilläni oli. Kässätunneilla istuttiin aina jossain, ei välttämättä edes luokassa ja puuhasteltiin mitä milloinkin. Eivätkä nämäkään työt näytä malliesimerkeiltä, luultavasti ystävieni opettaja olisi laittanut minut purkamaan nämä useampaan kertaan.

Käsityönjälki on yllättävän tasaista ensisilmäyksellä. Mutta tarkemmassa tutkiskelussa löytyy virheitä vaikka millä mitalla. Erityisesti nurjat kerrokset ovat vaihtelevalla käsialalla tehty, tahattomasti kierrettyjä silmukoita löytyy, samoin nostettuja silmukoita. Välillä puikko on mennyt langan säikeiden välistä ja tippunutkin silmukka täältä löytyy. Sekä tumput että sukkien varret ovat erimittaiset. Sukkien varsia on itseasiassa yritetty tehdä eritavalla. Toisessa on päivastainen muutamanrivin varrenalku, toisesta tämä puuttuu. Kiilakavennuksetkin ovat eriparia, johtuen erimittaisista kantalapuista. Koristelangat on vedetty liian kireälle lapasissa. Purkamaan en muista joutuneeni kertaakaan vaikka näitä virheitä löytyy.

Näistä kaikista virheistä huolimatta töitä on käytetty ja sukat ovat edelleen käytössä. Vieläkään tekemäni käsityöt eivät ole virheettömiä, mutta ketä se haittaa? Ei minua ainakaan tai ensimmäistä käsityönopettajaanikaan. Kuten missä tahansa, harjoittelu tekee mestarin. Käsiala muuttuu kun kokemusta tulee enemmän, virheet oppii huomaamaan ja korjaamaan heti niiden synnyttyä tai seuraavalla kierroksella. Täydellisyyden tavoittelu heti kärkeen tappaa lapsen tai aikuisenkin aloittelijan innostuksen. Toisille on tietysti luontaisesti helpompaa käsillä tekeminen. Itse en ollut liikunnallisesti kovinkaan taitava, palloa en osaa heittää edelleenkään kunnolla. Pesispelissä sitten vain heitin lyhempiä heittoja, enkä pelannut ykköspesällä. Jokainen taitojen mukaan.

Haastan kaikki nyt kaivamaan ne ekat sukat tai tumput (miksei molemmatkin) ja tutkailemaan miltä näyttää.