Rullat ojennukseen

Kotonamme koluttiin vanhaa aittaa. Sieltä löytyy aina mitä ihmeellisempiä asioita, ainakin tälläiselle vanhan tuotannon ihailijalle. Mukaani nappasin tällä kertaa vanhan lankarullatelineen. Se kun oli niin siro ja ihan ehjän oloinen (yksi jalka vain tippuu välillä matkasta, joten se täytyy muistaa ottaa mukaan aina kun telinettä siirtää).

Sankan tomu ja likakerroksen allahan tuo oli ja reteästi lähdin sitten ihan vedellä puhdistelemaan. Mutta kuinkas ollakkaan rätti oli äkkiä punaruskea. Empä ollut ottanut huomioon että tuo olisi vesiliukoisella värillä maalattu. No siirryin hieman hellempään puhdistustaktiikkaan. Hieman jäi harmaata joihinkin koloihin, mutta eiköhän se kuulu vain asiaan. 

Vain yksi metallinen rullanpidike oli jäljellä ja yltäpäältä rusteessa. Sen puhdistin ihan hiomapaperilla, loppuihin leikkasin tukevasta rautatangosta (?) (ei tuo nyt ihan tankoa ole, muttei lankaakaan) korvaavat palaset. Jokainen tuli sovittaa erikseen, sillä heittoja on suuntaan jos toiseenkin. 

Tämä olisi ihana käytössä, mutta välit ovat niin pienet etten taida saada lankakakkua mahtumaan tuohon väliin, jos vaikka kirjoneulesukkia ajattelisi. Nauhakokoelmaakin siihen voisi asetella niiltä osin mitä mahtuu. Alemmille orsille sitten vaikka paksumpia ompelulankarullia. Saa nähdä miten tämä täyttyy aikaa myöden.

Niin ja vanhoihin esineisiin liittyen, jos joku tietää kivoja tuunausajatuksia vanhoille kangaspuille tai hevosen längille, otetaan niitä innolla vastaan. Niitä kun löytyy useammat tuolta samaisesta aitasta.