Pitkä viikonloppu

Perjantai vapaata tuo ihan mielettömästi lisää aikaa viikonloppuun. Sain aikaan vaikka kuinka ja paljon! Ei paljasteta ihan kaikkea kuitenkaan heti, on sitten viikon varrellekkin blogattavaa. Eikä ihan kaikki aikaansaatu johtanut valmistumiseenkaan. Mutta onhan se mukavaa että projekteja saa nytkähtämään eteenpäin.

Vietin viikonloppua vanhempien luona, sillä kangaspuut sijaitsevat heidän kellarissaan. Lumihiutaleissa valkoinen pellava ei olisi riittänyt enää edes kokonaiseen pyyheliinaan, joten edessä oli värinvaihto. Seuraavaksi valikoin ihanan hopeanharmaan pellavan, josta ajattelin tulevan kauniita pyyhkeitä. 

En tiedä onko vika kellarin kelmeässä valaistuksessa, loimilangan vitivalkoisuudessa vai minun silmissäni, mutta valmis liina ei sitten olekkaan aivan yhtä ihanaa. Kaunishan se on ei siinä mitään mutta jokin "it" puuttuu. Voinhan uudelleen ihastua tähän kun valmiin kankaan saa ulos kellarista ja oikeaan valoon, sitten joskus syksyllä?

Itse asiassa pengoin tuossa pellavaisia ja totesin että tuo 10 metrin loimi kyllä pääsee loppumaan ennenkuin saan tehtyä kaikki haluamani värit ja muutama kaitaliinakin olisi kiva! Pari kuukautta sitten tuskailin ettei tämä koskaan lopu, niin se mieli vain muuttuu. 

Ilmasta huolimatta Hyvää Naistenpäivää kaikille!

Metsätähti

Nämä ihanat tuplatumput valmistuivat jo viimevuoden puolella. Mutta iki-inhokkini, eli langanpäiden päättely ja ehkä keskitalven pimeät kuvausilmat pitivät nämä keskeneräisten korissa. Alpakkaa alta ja päältä ah niin ihanan pehmeää. Alustumput olisin voinut tehdä vielä pienemmillä puikoilla niin olisivat hieman tiheämmät eikä tuuli kävisi niin helposti läpi. Oikein nätit pyhätumput näistä kuitenkin tuli.

Malli: Kuurankukka, Suvi Simola (Kaikki lähti lapasesta)

Lanka: Päällitumput Drops Alpaca, Alustumput sekalaisia alpakkalankoja

Puikot: 3 ja 3,5

Miltä nyt tuntuu? Näillä ei koiraa paljon ulkoiluteta

                                                         

Punaista alpakkalankaa löytyy vielä toinen kerä, joten eiköhän siitä tehdä vielä joskus pipo settiä täydentämään.

Kevät ja koukku

Neulominen tökkii... Sama juttu kuin viime vuonnakin. Aurinko alkaa paistaa ja puikot tökkiä. Vaikka koetat puuvillaista neuloa, ei se vaan innosta. Aloittelin nimittäin Villi Pohjola peittoa muutama viikko sitten. Langat ovat marinoituneet kaapissa varmaan kohta kaksi vuotta. Alku rullaili mukavasti, sitten rupesi tökkimään.  Tilaamani mustat langat olivat eri värierää ja ero sen mukainen. Lisäksi osa langoista loppui kesken. Tuolla se on nyt nurkassa mytyssä odottaen innostusta uudelleen.

Sen sijaan kaivoin jämälangat viime keväisestä/kesäisestä pioni-peitosta (ohje löytyy Kotivinkin sivuilta).

Olin jo peiton valmistumisen jälkeen aloittanut näistä jämistä suositun Lollo African flower bearin kasaamisen. valmiina oli vartalo ja puoli päätä, ennekuin huomasin että eiväthän langat riitä alkuperäiseen suunnitelmaani. Eikun pussiin ja nurkkaan. Nyt oli sopiva aika purkaa tuo aikaisempi tekele ja virkata loput langat kukiksi. Sain kuin sainkin tarvittavan kukkamäärän kokoon, mutta lankoja ei juuri jäänyt ylitse. No ainakaan ei tarvitse ihmetellä mitä jämille tekee. Nämä kehtaa jo heittää pois. Seuraavaksi sitten sommittelemaan nallea kasaan sopivin väri-komboin.

Vietävästi tekisi mieli koukuttaa itsensä Sophie´s Universe CAL peittoon , onneksi sopivia lankoja ei löydy kaapista ja mies kieltäytyi ostamasta lankapakettia englannista. Mutta niin makealta näyttää että eiköhän sitä jostain korvaavat langat löydetä ennemmin tai myöhemmin. Osaisi vain päättää tekisikö tuon kirkkaan kirjavan vai hieman hillitymmän sinertävä sävyisen.

Lumihiutaleita tipahtelee

Alun kangertelun jälkeen alkoi niitä lumihiutaleita ilmestyä aika haipakkaa kangaspuista. Aiemmasta ruusukas-polkuisesta mattoloimesta meni hermo sidontojen läpiluiskahteluihin. Tätä ennakoin jo sidontavaiheessa lisäten jokaiseen läpivedettävään narulenkkiin pienen palasen matonkudetta. Tämä kikka tepsi perin hyvin, ei yksikään ole luiskahtanut läpi.

Hampaiden kiristelyä ja kertakaikkista hermojenmenetystä aiheuttivatkin katkeilevat loimilangat. Parhaillaan niitä oli poikki varmaan viitisen kappaletta. No ei auta itku markkinoilla, vaan hammastapurren täytyi jatkaa. Pingotinkin repii reunat aika reikäisiksi. Vastoin ohjetta sitten vähensin pingotusta. Nyt tulee ehkä vähän kapeampia liinoja, mutta ainakin reunat alkavat tasoittua.

Yksi ja puoli liinaa vasta valmiina, joten ehkä viimeisistä pareista tulee sitten omaan makuun sopivia. Keskeneräisiä töitä olivat tädit käyneet vakoilemassa ja reunat kuulemma ihan hyviä, mutta voivatko he muuta sanoakkaan? =)

Hetken hiljaisuuden jälkeen

Niinhän siinä kävi, että joulu tuli ja meni. Luvatut päivitykset niisimisestä jäivät tekemättä, mutta päivitetäämpä projekti nyt ajantasalle. Tarkoitus oli niisiä joulun kanttiin, mutta niin vain menivät pyhät ja hommiin päästiin vasta vähän ennen uudenvuoden alkua. Aikaavievää puuhaa yksi kuviokerta tarkistuksineen vei reilun tunnin ja liinahan sisälsi kuusi kertaa... Ja aikamoinen viidakkohan tuo on

Seuraavan päivänä siirryttiin sitten polkimien kimppuun. "Maa musta taivas valkoinen" vai miten se meni?? Tähänkin vierähti helposti koko päivä ja varmaan sanomattakin selvää että niska ja selkä ottivat siitä itseensä.

Jännitys alkoi tiivistyä, tuleeko siitä yhtään mitään? Seuraavaksi pellavaletit auki ja kelalle, että päästään äkkiä kokeilemaan kuviota...

Ja tadaa, se toimii sittenkin! Näihin tunnelmiin onkin sitten hyvä päättää tältäerää, seuraavassa erässä sitten hampaidenkiristystä....

Venyy venyy - loimenveto

Lumihiutaleeksi osa kaksi alkaa. Kunnialla kieputettu letti olisi aika saada vedettyä puihin. Olin aivan varma että ilman katkenneita lankoja emme selviä. Käärinpirta kun oli vanhoista jo ruostuneista nauloista, aivan varmasti se repisi ohuet langat kappaleiksi. Uusi pirta oli hankittu, mutta en millään jaksanut vetää loimea sen läpi, joten tyydyin tuohon vanhaan viritelmään.

Päätin että tälläkertaa pidän lettiä itse, siitähyvästä sain sitten ranteet ja niskan kipeäksi. Välistä tuntui ihan mahdottomalta saada lankoja suoraksi ja yhtä kireälle, mutta ihmeesti ne vain setviytyivät ja pätkä pätkältä kiertyivät tukille.

Urakkaan meni varmaan parisen tuntia, kukaan ei oikein huomannut vilkaista kelloa, mutta sauna lämpesi sopivasti urakan aikana. Nyt on loimi tukilla nätisti odottamassa sopivaa vapaapäivää niisimisen aloittamiseksi. Siinä sitä vasta urakkaa onkin.

Kapioita vähän myöhässä

Kapioiden mattopuoli oli hyvässä järjestyksessä jo ennen häitä, mutta liinavaatepuoli repsotti pahasti. Olen aina ihaillut mummoni ja äitini kutomia lumihiutale-liinoja. Kudonnan saralla ruusukas-kuviolla tehty matto on suurin saavutukseni tähänmennessä. Matonkudetta ohuempaa en ole aiemmin edes koittanut. Itse ajattelin ensin kokeilla jotain simppeliä kudosta, mutta äidistä se olisi aivan turhaa... Joten fiksua tai ei, tästä lähtee lumihiutale.

Puolipellavaiset loimilangat tilattiin Kauhavan kangas-aitasta (nykyään menevät nimellä Lankava) heidän ohjeensa mukaan. Kudontalangat pitäisi löytyä omasta takaa. Luomapuut ovat mummoni vanhat, kovasti natisivat liitoksissaan, mutta hyvin kestivät.

Pyöritys vei aikaa reilut parituntia. Loimella on uhmakkaasti pituutta 10 metriä ja 47cm levyiseen loimeen tulee huikeat 565 lankaa.

Lankojen menekki oli laskettu aika nappiin ja lopulta meillä oli hieno letti valmiina puihinvetoa varten, mutta se onkin sitten ihan toisen illan juttu.

 Fiilis lopussa oli perin väsynyt mutta onnellinen, eipähän tarvitse hetkeen luoda uutta lointa.