Seuraa reportaasi Tampereen käsityömessuilta. Päivä oli perjantai (hyväksi todettu) ja messuseurueessa lisäkseni kolme aikuista ja yksi vauva. Lähdettiin ajoissa (innoissamme) aamulla matkaan ja saatiin odotella hetki ennen ovien avautumista, että pääsimme koluamaan messukojuja.
Aloitimme hyväksitodetulla kaavalla; A-hallista takaseinältä eteenpäin. Kolmatta kertaa messuilevana tuntui, että kojuja olisi ainakin tässähallissa hieman harvennettu, sillä tilaa oli todella hyvin suuresta ihmismäärästä huolimatta. Ensimmäinen halli tuntui menevän hujauksessa, osaksi siksi että useampi koju oli jo entuudesta tuttu ja tiesi jo ensivilkaisulta onko siellä minua kiinnostavaa tavaraa. Eikä siis kaikilla tarvinnut viettää aikaa ihan niin kauan. Ensimmäisen hallin ja reilun parin tunnin jälkeen tankattiin kahvilla ja suunnattiin seuraavaan halliin, joka osaltani meni kuitenkin aikalailla ohitse. Jännitin nimittäin tulevaa lava-esiintymistä.
Kellon lähennellessä puoli kolmea suunnattiin esiintymislavalle kuulemaan miten sijoitukset jakautuivat Kotiliesi Käsityön, Jukka Rintalan ja Sandnesgarnin asustekilpailussa. Sijoitukseni oli kilpailunumeron enteilemä 1! Ja jännityksestä huolimatta lavallakin meni ihan hyvin. Kilpakumppanien työt olivat myös todella hienoja ja pääsivät livenä paljon paremmin oikeuksiinsa, kuin mitä lehden kuvista sai selkoa. Jännityksen lauettua ja hieman voitto skumppien avustamana olikin sitten rentoa kierrellä uudelleen mielenkiintoisia kojuja.
Alla muutamia messujen parhaita paloja. Paljon muutakin olisi voitu nostaa esiin, mutta jotta vältytään kilometripostaukselta mennään näillä ja katsotaan ostokset seuraavassa osassa. Jos innostut näistä, messuilemaan ennättää vielä sunnuntaina!
Silkkituonti Sorrin kojussa oli pehmeääkin pehmeämpää silkkilankaa ja vaikka mitä muuta upeutta. Silkin kiillossa on vain sitä jotain. Tuo marjapuurun punainen värikin on kuin juuri minulle tehty.
Iisakki Järvenpään puukkotehtaan kojulle minut pysäytti tuo punainen Riista-kaitaliina. Suunnittelin siinä että sopisi upeasti joulupöydän koristeeksi, ja juuri näin oli myös esittelijä ajatellut ja käyttänytkin liinaa. Samalla tutustuimme ensipuukkoon. Ensipuukko on oiva joululahja nuorellekkin lapselle (minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!). Puukon kärki ei ole terävä ja siinä on tukeva nahkainen kädensija ja kunnollinen sormisuoja ennen terää. Mahtavia kädentaidonnäytteitä nämäkin puukot.
Titityyn osastolla tiesin varmasti löytyvän uutta suomalaista sukkalankaan Tukuwool Sockia ja olihan siellä kaikenmoista muutakin ihanuutta, jonka äärellä huokailla ja hipelöidä. Pari kerää tarttuikin mukaan, arvaatteko värin?
Taitokatu on yksi messujen parhaista ideoista, se taisi olla tässämuodossa mukana toista kertaa? Taito Ylä-Savon osastolta äkkäsin nämä
Anna Q:n ryijyt. Vihreäsävyinen ryijy saattaa olla tulevaisuuden ostoslistalla, sopisi meille mielestäni todella hyvin.
Jo heti alussa
Alajärven kotitekstiilin punainen kylpytakki kiinnitti huomion, mutta kun sitten pääsin osastolle se olikin kadonnut. Kyseessä siis oli sama takki kuin vasemmalla puolen roikkuu mutta oikeanpuoleisilla väreillä. Takkia ei oltu kuitenkaan myyty, vaan se oli läksinyt kuvauksiin, joista se ei kerennyt palaamaan minun messuilujeni aikana.
Wetterhoffin osastolla oli lisää herkullisia lankoja ja useita erilaisia tarvikepaketteja. Tarvikepakettien hyvä puoli on että värienyhdistely on tehty jonkun toisen toimesta eikä itse tarvitse pähkäillä sopivia komboja. Osastolla kovasti mainostettiin uutta Veera-lankaa (kampavillalanka 100g -900 m) joka on kankaankudonnasta ehkä tuttu, mutta lanseerattiin nyt myös kudontalankan!
Kulkurin kartanolta löytyi kiinnostavia kodinhoitotuotteita mm. Pyykkietikka, jota kovasti mielin. Olen käyttänyt tavallista etikkaa paljon pyykinpesussa (mm. poistaa hajuja ja estää värien haalistumista) ja siivouksessa.
Vanja Sean standilla siliteltiin neulos jos toinenkin. Luomupuuvillaa ja kudottu Suomessa!
Aulassa varmasti kaikki ihastelivat
Annariikka Qvistin nukkeja. Myös messujen mainoksissa näkynyt peruukki oli Annariikan käsialaa. Itse yhdistin sen ensin Molla Millsin käsialaksi, mutta onneksi törmäsin artikkeliin, josta oikea ihminen löytyi. Oma lempparini oli soturiprinsessa.
Messuille pääsin, kiitos järjestäjän, ilmaiseksi bloggari kyltillä varustettuna ja tämä oli myös siten hieman erilainen messukäynti. Ei aivan yllättäen, päivän jälkeen oltiin ihan poikki. Vaikka kovasti yritinkin, paljon jäi näkemättäkin. Onneksi ensivuonna uudelleen!
